Kirjoittaja Aihe: Sielu  (Luettu 3477 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Sielu
« : 14.03.18 - klo:18:41 »
Oletko ajatellut miten toisistaan erotat  mielen, hengen, sydämen ja sielun ?

Sielu voidaan käsittää yksistään ihmistä tarkoittavaksi, kuten Gogolin Kuolleet sielut,
tai kuten venäjällä aatelisilla oli omistuksina niin ja niin monta sielua.

Sieluksi rinnastetaan myös psyyke. Psykiatrian nimi oli kai joskus sielutiede.

Minä olen alkanut käsittää sielun siksi mitä ihmisestä jää kun ruumis on mennyt ' kaiken liha tietä',ja henkikin on lähtenyt. Mieli on mielestäni vain elävän ihmisen psyyken ilmenemistä jota tavataan vaikkapa mielikuvituksessa.

Henki puoletaan kokee ' Henki puhui minun hengelleni' eli ymmärtää.

Sydän taas on se sielun sykkivä elin joka pitää elintoimintoja yllä, mutta myös kokee tunteita, jolloin se reagoi sykkeellä.

Mutta sielu on se osa ihmistä, ihmisyyttä, johon Jumala luodessaan antoi omastaan.
Raamattu kertoo: Jumala puhalsi oman henkensä. Jos meissä kerran on Jumalan henkeä, se on Pyhää Henkeä.
Jos Pyhä Henki on kadonnut tai poistunut sielusta, ei ole yhteyttä Jumalaan.

Kuolemassa sielu ei katoa, vaan palaa Luojansa luo ja saa uuden olomuodon, näin ajattelen. Siksi sielulla on ikävä ja kaipuu sinne mihin se kuuluu. Olemme täällä vain lainassa.

Mitä sitten mahtaa tarkoittaa sanonta: Hän on 'vanha sielu'  ?

Jumalan suurenmoisessa luomassa, ihmisessä on monta huonetta. Niistä on pidettävä  hyvää  huolta .
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Sielu
« Vastaus #1 : 15.03.18 - klo:07:41 »
Edellä kirjoitin sielutieteen tarkoittaneen ennen psykiatriaa, mikä oli väärin.
Sielutiede tarkoitti psykologiaa, joka sekin tarkoittaa  m i e l e n  asioiden tutkimista.

Oppimattomana sattuu tällaisia virheitä, pahoittelen.   :017:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Sielu
« Vastaus #2 : 17.03.18 - klo:08:30 »
Kopioin muutaman ajatuksen Avilan Teresalta:

 Kun tieto Jumalan suuruudesta kasvaa sielussa, sielu pitää itseään yhä kurjempana
ja alhaisempana. Sielu löytää itsensä vetäytymässä maailmasta ja edistyy
hyveiden harjoittamisessa. Tämä muutos tapahtuu hitaasti ja vaatii kärsivällisyyttä.
Todella nöyrä sielu ei pidä syyttäjiään ja vainoojiaan Jumalan pilkkaajina, vaan
ymmärtää Jumalan sallivan syytökset sielun omaksi parhaaksi. Sielu omaksuu
rakkauden syyttäjiään kohtaan ja pitää heitä ystävinään. Jos sielu ei muutu aina
vain nöyremmäksi, kokemus ei ole peräsin Jumalalta. Todella nöyrä ihminen ei
kuvittele ansaitsevansa Jumalan lahjoja ja on pahoillaan, jos häntä itseään ylistetään,
ja tämä on Teresan mielestä hyvä tapa tunnistaa onko sielulla todellista nöyryyttä
vai ei.
Kärsimys oli todistus siitä, että kokemukset olivat lähtöisin Jumalasta, eivätkä
paholaisen aikaansaama harha. Jumala opetti kärsimyksen avulla ihmiselle
kärsivällisyyttä ja haluaa ihmisen maksavan hyveistään. Teresa tekee eron todellisen
nöyryyden ja väärän nöyryyden välille. Todella nöyrä ihminen kulkee aina
epäillen omia hyveitään, ja muissa nähdyt hyveet tuntuvat omia varmemmilta ja
arvokkaammilta. Kun oma huonommuudentunne johtuu nöyryydestä ja hyveellisyydestä,
se ei vaivaa sielua lakkaamattoman melun lailla, vaan nöyryys laajentaa
sielua palvelemaan Jumalaa enemmän. Paholaisen aikaansaaman väärän nöyryyden
tunnistaa siitä, ettei henkilö halunnut tunnustaa sitä rippi-isälleen tai priorittarelle,
kun taas Jumalan aikaansaama tunne sai ihmisen olemaan kuuliainen rippiisille
ja priorittarelle. Suurin täydellisyys oli kuuliaisuudessa, ja Jumalan suosio
sai aikaan nöyryyttä.
Teresan mielestä on ihmeellinen asia, että Jumala halusi tulla johonkin niin
pieneen, mutta se kuitenkin oli mahdollista, koska Jumala voi tehdä mitä haluaa.
Koska Jumala rakastaa ihmisiä, Hän sopeutuu ihmisen kokoon. Tämän edellytyksenä
oli itsensä antaminen Jumalalle kokonaan ja päättäväisesti. Jumala oli silloin
omistaja, eikä omistajaa saanut vastustaa. Jumala siis antaa itsensä täysin, jos ihminen
ensin antoi itsensä täysin. Jumala antaa lahjojaan kenelle haluaa.

...
Katolisuutta ovat lauseet rippi-isistä ja priorittarista. Niistä voi harpata yli.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Sielu
« Vastaus #3 : 18.03.18 - klo:14:58 »

En tiedä, mutta Raamatussa on maininta lihan tahto.
Ja että eläimen veressä muistaakseni on sielu ja Aabelin veri huusi maasta.

Paavalikin taisi kirjoittaa lihasta ja lihan himoista ja jotkut saarnaajat puhuvat vanhasta Aatusta ja tarkoittavat minussa, se on minun lihassani ei ole mitään hyvää ja lihallinen tulisi kuollettaa Hengellä.

En sitten tiedä, mutta olisiko sielu ja Raamatussa useasti esiin tuleva liha jotenkin sama asia.

Yksi saarnaaja valitti, että hänellä on toi liha niin voimakas ja paha ja se ei pyhittymään tule.
Tik toc.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Sielu
« Vastaus #4 : 18.03.18 - klo:15:08 »
Voihan sitä sielussa saastaakin olla, mutta silloin Henki ottaa ja lähtee. Pyhä ja paha ei asu samassa huoneessa.

Mieliteot, lihanhimo mm. asustelevat minusta mielessä. Mieli kuvittelee ja yks'kaks' ollaan jo lihan teoissa.
Jos sielussa ( tai omassatunnossa ) on hyvä asumassa se kyllä kieltää.

Tämä on  jatkuvaa taistelua jossa se häviää joka ei usko Jeesuksen nimen voimaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Sielu
« Vastaus #5 : 18.03.18 - klo:18:29 »
Voihan sitä sielussa saastaakin olla, mutta silloin Henki ottaa ja lähtee. Pyhä ja paha ei asu samassa huoneessa.

Mieliteot, lihanhimo mm. asustelevat minusta mielessä. Mieli kuvittelee ja yks'kaks' ollaan jo lihan teoissa.
Jos sielussa ( tai omassatunnossa ) on hyvä asumassa se kyllä kieltää.

Tämä on  jatkuvaa taistelua jossa se häviää joka ei usko Jeesuksen nimen voimaan.

 :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
Varmaankin noin.

Joku on sanonut, että omatuntoon ei kannata aina luottaa, että se valehtelee ja jopa joillain liian herkkä.
Toisilla taas omatunto venyy kuin purukumi joka suuntaan.

No eiköhän me jokainen kuitenkin jotenkin tiedetä mikä on oikein ja mikä väärin.
Oikein tai väärin, kunhan rahat käärin sanoi Roope Ankka.
Tik toc.