Mihin tyssää matka aikuisen uskoon?
Nuorena miehenä ei kotona tullut rakkautta ja jouduin täten ”maailman kiusaamaksi”.
Elämä oli vaarallista, turvaa ei ollut missään.
Mutta seuraava teksti on yksi niistä mikä avasi ”nuoren miehen” matkaa aikuisuuteen. Siitä saan kiittää erästä henkilö joka rakasti... minuakin.
Teksti on lainattu teoksesta:
Armoistuimen Eteen.
Puheita ja kirjoitelmia vuosien varrelta.
Vaasan kirjapaino 1955
s. 11- 12.
Vuosi on 1952 Nilsiän Herättäjäjuhlilla ja juhlasaarnan piti silloin piispa Väinö Malmivaara.
…”Herra oli pitänyt huolen nuoresta miehestä, ja niin hän pitää vielä meidänkin aikoinamme. Jos Herra hylkää meidät, ei meillä silloin ole niitä valittuja aseita, jotka kiertävät kätensä nuorenkin kansan ympärille, vaan nuoriso menee maailman ja kuolee iankaikkisesti. Ei ole enää silloin niiden rakkauden käsivarsia, jotka toivovat, vaikka toivo olekaan, kiertävät kätensä vielä kuolleenkin ympärille ja sanovat: ”Hänessä on vielä henki, hänessä on vielä henki! Herralla on varmaan meidänkin keskuudessamme niitä valittuja aseitansa, joiden kautta Hän pitää erikoista huolta nuorista miehistämme ja nuorista naisistamme, heränneen kansan kalliista lapsista, joita me emme antaisi millään suruttomalle maailmalle. Herralla on vielä keskellämme niitä valittuja aseitansa, joiden korva kuulee silloinkin, kun ihmiset huutavat kalliista nuorisostamme ”Se on nyt mennyt, se on kuollut”, miten niiden sydän nyyhkyttää oman suruttomuutensa tähden. Näilläkin juhlilla on läsnä tätäkin nuorisoa, joka ei ole surutonta, mutta on maailman kiusaama ja niin vaarallisella kohdalla. Rakkaat vanhemmat ystävät! Ei meillä ole enää pitkää aikaa täällä maan päällä vaeltamiseen. Pyytäkäämme loppuaikanamme kiertää käsivartemme, vaikka ne ovat heikot, heränneen kansan nuorison ympärille! Pyytäkäämme tehdä se, sillä Herran käsivarsi on vahva, ja se on pitävä huolen heränneen kansan nuorisostakin!
Ystävät! Antakaa kunnia Jumalalle! Antakaamme Jumalalle kunnia! Ei meistä itsestämme ole mihinkään. On meillä yksi tehtävä kuitenkin, jos Jumala meistä huolen pitää. Meidän on pysyttävä savena savenvalajalle käsissä. Kuulimme eilen illalla täällä juhlakentällä sanottavan, että usko Kristukseen on pysymistä Hänessä, toisin sanoen siis olemista savena Hänen kädessänsä. Siispä älkää menkö maailman käsiin kukaan! Äkää pysähtykö omien kättenkään varaan kukaan, vaan pysykää Herran käsissä, vaikka Hän muokkaisi teitä kovallakin kädellä. Se käsi on sittenkin Armahtajan käsi.
Amen."
Mihin voisi sitten tyssätä jos savenvalaja muokkaa savea?