Kertokaa körttipastilleista

[Mikko]

minulle körttipstillista. Mulla on jonkilainen haju mikä se on ja sen merkityksestä, mutta haluaisin eksaktia tietoa.

  Mikko

[Lentoaura]

körttipastilli on herännäisyyden suunta, ydin ja suuri totuus.
Sitä ei käy kieltäminen.

Eivät vain tyypit elä sillä, vaan myös herättäjäyhdistys!

Siunattu olkoon tua autuas karkki!

[Miina]

Jaaha, ei näytä täällä kukaan osoittaneen tietouttaan näistä puheen mittaisista karkeista, joten rohkenen avata suuni (en syödäkseni pastilleja vaan kertoakseni niistä vähäiset tietoni.)

Siis joskus muinoin seuroissa alettiin syödä näitä minttupastilleja, jotka levisivät körttipiireissä ja nimi vakiintui körttipastilliksi. Vanha perimätieto kertoo, että seurapuheen sai kestää korkeintaan niin kauan, kun seurakuuntelijan suussa tällainen pastilli purematta säilyi, joten tästä siis pastillien yhteydesä paljon käytetty "puheen mittaiset".

Sananparren jatkon "maailmalta maistuvat" merkitys ei ole mun tietoisuuteeni tullut, joten jos joku tämän tiedon tietää, hän sen tiedon julki tuokoon.

Ja onpahan myös sanottu, että jos seurapuhujan puhe kesti tarpeettoman kauan, saattoi joku seuraväestä aloittaa veisuun kesken puheen. Vaikka koko pienen elämäni olen seuroissa käynyt, ei eteeni tällaista ole kuitenkaan sattunut. Olisi se kyllä poikaa joskus tällaista tilannetta todistaa.

Myöhemminhän aito, alkuperäinen minttupastilli on saanut seurakseen uusia makuja (lieneekö seurakansa kyllästynyt pelkkään minttuun?), kuten aniksen, salmiakin ja sitruunan, joita on saatavana Herättäjäjuhlilta ja varmaan Herättäjä-Yhdistyken toimistostakin.

Toivottavasti tämä vähän valaisi asiaa. :)

[jude]

tuli nähtyä piparminttuisia körttipastilleja jossain "KIRKKOPASTILLIEN" nimellä. hmph.

[seppos]

Ja onpahan myös sanottu, että jos seurapuhujan puhe kesti tarpeettoman kauan, saattoi joku seuraväestä aloittaa veisuun kesken puheen. Vaikka koko pienen elämäni olen seuroissa käynyt, ei eteeni tällaista ole kuitenkaan sattunut. Olisi se kyllä poikaa joskus tällaista tilannetta todistaa.

Myöhemminhän aito, alkuperäinen minttupastilli on saanut seurakseen uusia makuja (lieneekö seurakansa kyllästynyt pelkkään minttuun?), kuten aniksen, salmiakin ja sitruunan, joita on saatavana Herättäjäjuhlilta ja varmaan Herättäjä-Yhdistyken toimistostakin.

Toivottavasti tämä vähän valaisi asiaa.

Olen ollut parikin kertaa seuroissa, joissa on autettu puhujaa aloittamalla virsi keskeen puheen, kun puhuja on jäänyt puheessaan silmukkaan eikä ole pystynyt lopettamaan puhettaan. Kysymys ei ollut maallikoista vaan papeista. Eilen illalla Toivo Laitisen 100v muistoseuroissa oli monia tosi pitkiä muistelupuheita, mutta ei kukaan niitä katkonut.  Toivon te keikki tiedätte Aholansaaren veneenä ja nimi on annettu Helsingin Seuratupayhdistyksen puheenjohtan kenttäpiispa Toivo Laitisen mukaan. Kyseinen yhdistys lahjoitti veneen aikoinaan. Kleofas Hyvämäki lahjoitti ostamansa Aholansaaren aikoinaan Herättäjälle. Sodan jälkeen valtio pakkolunasti puolet saaresta evakolle elannoksi.

Eiköhän uusien värien ja makujen tarkoitus ole ollut puhtaasti kaupallinen. Pastillithan tehdään talkoilla ja niillä rahoitetaan Herättäjän nuorisotyötä. Siis niitä kannattaa aina ostaa myös tuliaisiksi ja useampi pussi, ihan oman edun vuoksi

[Sanneli]

Ne vanhat oli parempia :cry:

Kuulin mummalta tämmösen jutun että joku oli pitäny ihan mahottoman pitkän seurapuheen ja ko oli seurojen jälkeen syytä tivattu nii oli vastannu että laitoin vissiin vahingossa pompannapin suuhun. :lol:

[Teme]

Silloin kun vapaakirkossa oltiin, olisi tuolle veisaamalla keskeyttämiseen ollut monesti kysyntää. Aina muistan, kun erääseen Keski-Suomen pieneen kaupunkiin tuli suuremmasta kaupungista puhuja vierailemaan. Ei hän mikään nimekäs puhuja ollut, mutta olipahan nyt kuitenkin. Normaalin kaavan mukaan edettiin, kunnes täti alkoi puhumaan. Meikällä oli silloin melkein kiire junaan ja olisi ollut kiva antaa lähtöpusu silloiselle tyttöystävällekin (nykyinen vaimo siis kyseessä). Yleensä tilaisuus kesti pakollisine jälkipyykkeineen alta 90minsaa, mutta tuo täti... se puhui, puhui, puhui, puhui, puhui, puhui, puhui, puhui, ja jatkoi vieläkin puhumista ja kellossa taisi minuutti viisari edettä taulun ympäri lähes kaksi kertaa. Ja aiheenakin se yliturvonnut puhe oli "minä kun olin tuolla ja täällä, niin tapahtui sitä sun tätä" eli täti tykkäsi puhua itsestään. Ei sitä vanhukset olleet keskeyttämään eikä kyllä me kaksi nuortakaan kehdattu kun ei muutkaan.

Teme

[PekkaV]

Sokeri on nivelrikon yksi syy. Mutta miten tämä liittyy Korttipastilleihin? Ei mitenkään.

[Mauno]

Hei!

Minun muisti kertoo seuraavaa:

- Ennenvanhaan näitä puristettuja karamellejä sai kaupastakin. Niitä syötiin monissa seuroissa. Körttipastillin lisäksi niitä sanottiin myös uskovaisten pastilliksi, koska maistuivat myös lestadiolaisille. En tiedä, olisivatko olleet aikanaan edullisempia kuin kovemmat karkit?

- Uusi tuleminen körttipastilleilla oli Mäntsälän herättäjuhlilla. Sinne niitä tehtiin Jaakko Eleniuksen ideasta 10 000 pussia (vai oliko se 8 000?) ja loppuivat kesken. Sen jälkeen ei ole ollut herättäjäjuhlia, jossa niitä ei olisi imeskelty.

muistelee Mauno

[Pena]

Espoon juhlilla ostin pojalta körttipastilleja ja kiitin Leningrad Cowboys -tyyliin: Thank you very many! Kaveri oli samalla aaltopituudella, hymyili viistosti ja vastasi: No problem!

[Atanasia]

Muistan että Kauppilan Hilmalla Lapualla oli "karamellikone", jolla hän teki meille lapsille  valkoisia ja vaaleanpunaisia ellipsinmuotoisia ihania körttikarkkeja!

[hm]

Sokeri on nivelrikon yksi syy.

Ihan tosi?

[Riitta-mummi]

Ihanko tosi ? Onko diabetes ja niveLrikko yhteyksissä ?Vastaa tietäjä!

Oliko korttipastillereitä jo  keskiaikaisessa Turussa.Luostarinmäellä niitä
myytiin kuitenkin 1950-luvullA.

[PekkaV]

Sokeri huteroittaa ja haperoittaa.

[Atanasia]

satman on selevästi sokerihumalassa kun suoltaa näitä ketjuja  :wink: