Juttu herätti minussa toiveita sittenkin löytää jonkinlainen hengellinen koti.
Minä tulin tänne myös Voima-lehden jutun perusteella ja ihan samat fiilikset. Olen saanut jossakin määrin kristillisen kasvatuksen ja aina uskonut Jumalaan enemmän tai vähemmän, mutta kaikkien tuntemieni uskonnollisten yhteisöjen tarjoama ihmisen muotti on tuntunut täysin vieraalta. En ole kauheasti puhunut uskonasioista rippikoulun jälkeen, joten en osaa ilmaista itseäni kovin selkeästi... Mutta en siis kestä uskonnollisissa piireissä sitä, että tarjotaan kankeat ja tiukat säännöt joiden mukaan pitäisi elää. Uskon kyllä synnin käsitteeseen ja siihen, että ihmisen tulisi elää niin ettei tee pahaa itselleen tai muille... Mutta kaikissa liikkeissä joihin olen tähän mennessä tutustunut näyttää siltä, että teot ja synnitön elämä ovat tärkeämpiä kuin itse usko. Uskoa mitataan niissä teoilla.
Olen aika syntinen ihminen, enkä ikinä pysty elämään täysin sillä tavalla kuin Raamattu opettaa. En aio myöskään ikinä ryhtyä nutturapäiseksi, harmaaseen pukeutuvaksi jeesustelijaksi, joka kyttää toisten tekemisiä, moralisoi ja pitää itseään parempana kuin muita. Olen aika räväkkä tyyppi enkä sovi perinteiseen pyhän ihmisen malliin, mutta olen ajatellut niin, että tällaiseksi Jumala minut loi! Joten kaipa minullekin on paikka jossakin.
En ole edes varma, mitä ajattelen Raamatun vertauskuvallisuudesta/kirjaimellisuudesta, saatikka kärsimyksen ongelmasta. Minun uskossani on paljon epäuskoa, enkä koskaan ole kokenut mitään valaistumiskokemusta, jonka mukana "pamahtaisin" uskoon. Olin jossakin vaiheessa jopa pari vuotta rukoilematta, kun epäilin Jumalan olemassaoloa. Lopulta ajattelin niin, että järkeilyistä viis, minä uskon Jumalaan ihan sen takia, että se on minulle helpompaa ja siitä tulee hyvä olo. Ei kai siinä mitään häviäkään. Usko on minulle siis uskon asia, ei tiedon asia.
Tässä siis ne syyt minkä vuoksi kiinnostuin körttiläisyydestä. Olen aina ajatellut olevani jossakin välitilassa uskovien ja ei-uskovien keskellä ja nyt heräsi ensimmäistä kertaa kiinnostus, että jossakin saattaisi olla sellainen yhteisö, joka hyväksyisi näinkin epätäydellisen ja maailmallisen ihmisen joukkoonsa. Vaikka usko onkin minulle ennen kaikkea henkilökohtainen asia, niin olisihan siihen mukavaa saada tukea myös ulkopuolelta. Etenkin kun oma usko tuppaa aika ajoin olemaan niin horjuva.
Niin että olisikohan tällaiselle ihmiselle körttiläisyydessä sijaa?