Tämäkään ei tarkoita sitä, että kristityn tulisi tyytyä huonouteensa tai vieläpä pyrittävä olemaan niin kelvoton kuin suinkin, jotta kelpaisi Jeesukselle. Huonommuuden tunteeseen kuuluu aito katumus ja parannuksen teko.
Aamen! ”Jeesus ompi ylkä rakas, niin ei muut voi rakastaa. Hän on aina meitä läsnä, pahuudesta pelastaa. Tahtoo meidät omikseen, ottaa morsiameksensa. Hän on rakkautemme, hän on oma ylkämme.
Yljän sydän, yljän halu Jeesuksella meihin on, köyhää morsiantaan kohtaan sulous niin verraton, että armoss' muisteleepi, niin kuin paimen holhoileepi. Jeesus, Jeesus, olet mun, minä kuolos kautta sun.
Morsian on huono, nurja, syntinen ja saastainen, ilkeä, alaston ja kurja, häpeän, pilkan alainen. Kumminkin on tämänlainen yljän mielest' ihanainen, kun hän pääsee pesemään hänet puhtaaks verellään.
Ylkä vanhurskaudellaan morsiamen kaunistaa. Hän, jok' alastonna kärsi, alastoman vaatettaa. Morsian sen nähdessänsä veisaa tästä yljästänsä: Minulla on sulhanen valkoinen ja punainen."
