Aamuhartaus 17

[Pena]

Kaikki ne, jotka menettävät jotain Hänen rakkautensa takia, saavat itselleen jotain Hänen omaansa. Kaikki, jotka ovat juoneet koiruohoa ja kitkeryyttä taistelussa oman olemuksensa kanssa muuttaakseen oman tahtonsa Luojansa tahdon kaltaiseksi, saavat nauttia Isän huoneessa olevista antimista. Eräs näkijä onkin sanonut: ”Kristus on heidän pöytänsä, jossa he tulevat ravituksi Isästä.” Heidän maallinen ravintonsa on pilaantunut heidän suussaan kyynelten ja huokausten tähden, mutta he saavat nauttia Jumalasta sydämen riemujuhlassa.

Palava ruoko

[Pena]

Veljeni, ole kala, joka ui ja ajelehtii Suuruuden tulvan aalloissa. Kätke itsesi sen pyhiin syvyyksiin noilta kirotuilta kalastajilta, jotka seisovat pelottavinta rantamilla odottamassa saalista, milloin se tulisi esiin. Mutta he eivät voi saada sieltä mitään, sillä he pelkäävät astua veteen, koska he eivät tahdo kuolla.

Palava ruoko

[Pena]

Pyydän sinua rukoilemaan puolestani, ettei minusta tulisi ilon aihe vihollisilleni. Huomaan kulkevani enemmän taakse- kuin eteenpäin, ja minussa piileville himoille tuotan ylösnousemuksen. Julistan sellaista, mikä on olemukseeni nähden häpeällistä, ja tämän häpeän arvoiseksi olen päässyt oman toimintani avulla. Mutta kaiken Herra on peittänyt sen, sillä Hänen armonsa on suuri ja Hän on hyvä.

Palava ruoko

[Pena]

Nöyrien seurassa pukeudu vaatimattomuuteen, riitaisten kanssa puhu iloisesti. Tietävien seurassa ole valpas, ja aina kun sinulta kysytään jotain, sano: ”En tiedä.” Jos olet nähnyt jonkun tekevän jotain moitittavaa ja sinulta kysytään, kuka sen teki, sano vain, ettet tiedä. Samalla tavalla tarkkaa myös kuulemiasi sanoja

Palava ruoko

[Pena]

TEMPPELINÄKY

Pyhä, pyhä, pyhä
on Luoja kaikkivaltias.
Vaviskoot, vaviskoot
luodut lapset kasvojasi.
Taivas, maa, taivas, maa
tiukkuu valtasuuruuttasi,
suuri on, Herra, kunnias.

Tomu, tomu, tomu
ja hiven maata maasta vain
ihminen, ihminen,
synnin tahrat huulillansa!
Kuoleman, kuoleman
valtateitä kulkee kansa
polkien vanhurskauden lain!

Herra, Herra, Herra,
tuo armoalttariltasi
hehkuva, hehkuva
hiili huuliin saastuneihin!
Polta pois, polta pois
syyllisyys, mi puuttui meihin,
tulellas pese kuvasi.

Oke Peltonen 1944

[Pena]

TURVASSA

Sa kaiken täytät
maan, taivaan, tuonelan.
Kun voimaas käytät,
niin järkkyy mahdit maailman.

Sa sanallasi
voit kaiken hajoittaa.
Sun katsettasi
ei nähdä kestä tomu maan.

Ja sentään puet
sa kedon kukkasen,
ja suojaat, tuet
myös pesää pienten lintjen.

Niin käsin kannat
myös lapsen uupuneen,
ja hälle annat
sa osan ikikirkkauteen.

Ester Ahokainen, käsikirjoitus

[Pena]

HERRAN JOHTAESSA

Sun johtohos antaun, Herra.
Sä paremmin tiedät kuin mä.
Näät vaiheeni vastaiset kaikki,
mun parastain etsit sä.

Jos tahtoni myöten ei käyne,
jos johtoas ymmärrä en,
kun vain olen tahtosi tiellä,
se riittävi lohduksen.

On ihanaa johtosi alla,
on ikeesi sovelias.
Siks Sinuhun tyydyn, oi Herra,
mua kasvata lapsenas.

Hilma Virtanen 1919

[Pena]

ON VÄÄRIN

On väärin surra ja valitella,
kun Herra elää ja ohjailee;
on väärin peljätä, harhaella,
kun Kaikkivaltias auttelee.

On väärin tullessa pahan päivän
noin maahan martona vaipua,
vie päivä uusi pois sumunhäivän,
ja Isän tahtoon voi taipua.

On väärin paeta taistelua,
kun uutta voimaa se kasvattaa,
on väärin myrskyissä masentua,
kun rauhan maille ne kuljettaa.

Siis laske, lapsi, vain Isän huomaan
kaikk' elonvaihtelut uskoen,
ja opi kaikesta kiitos tuomaan,
myös kanna ristisi iloiten!

Hilma Virtanen 1919

[vn]

Kiitos!    ....niinpähän tuo pitäisi olla...

[Pena]

JOKA PÄIVÄ ARMON PÄIVÄ ON

Oi, että kalliit, lunastetut päivät
ne meiltä tuhlattuina taakse jäivät.
Mut uusi päivä armon päivä on.

Kun joka päivän päällä risti hohtaa
ja luokse Kristuksen se meitä johtaa,
niin joka päivä armon päivä on.

Sen ristin yllä kirkas soihtu palaa,
suur Rakkaus se on mi hohdon valaa.
Niin joka päivä armon päivä on.

Oi, että koskaan unohtaisi emme:
Voi joka päivä olla viimeisemme,
mut joka päivä armon päivä on.

Helena Aaltonen, käsikirjoitus

[Pena]

Mikään paha ei tee sisintä demoniseksi ja sokeaksi pyhälle valolle yhtä tehokkaasti kuin se, että moittii veljeään sydämessään millä tahansa tavalla. Tämä on sellaista pahuutta, josta syntyy täydellinen sokeus, samalla tavalla kuin rakkaus on valo, joka yhdistää Jumalan valoon kaikki, joilla on rakkautta. Kuka on sokea ja harhailee autiomaassa? Se, joka vihaa ja satuttaa veljeään. Nimittäin se, joka rakastaa Jumalaa, rakastaa myös Hänen kuvaansa. Ja Hänen kuvaansa vastustava on myös Hänen todellinen vihollisensa. Joka haluaa nähdä Jumalan, rakastakoon Hänen kuvaansa, niin todellinen alkukuva alkaa näkyä salaisesti hänen sielussaan.

Palava ruoko

[Riitta-mummi]

VK  430   Rakkaus kun kuvaksesi



1.
Rakkaus, kun kuvaksesi
meidät kerran tänne loit,
Rakkaus, myös autuutesi
meille langenneille soit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

2.
Rakkaus, kun ihmiseksi
keskellemme asetuit,
Rakkaus, näin vertaiseksi,
veljeksemme alennuit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

3.
Rakkaus, kun suostuit vaivaan,
kuolit tähden syntisten,
Rakkaus, oi autuus taivaan,
meillekin toit autuuden.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

4.
Rakkaus, et koskaan soimaa,
totuudessa vapahdat.
Rakkaus, näin annat voimaa,
virvoitat ja uudistat.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

5.
Rakkaus, käyt elämääni,
kutsut tielle tahtosi.
Rakkaus, siis nostan pääni,
suostun alle ikeesi.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

6.
Rakkaus on suuttumaton,
vahva puolustajani.
Rakkaus on muuttumaton
turvani ja rauhani.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.



Säk. 1–3, 5–6 Johann Scheffler 1657. Säk. 4 saksalainen 1695. Suom. Alfred Brynolf Roos 1868. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Heinrich Albert 1642.

[Pena]

Niin kauan kuin vapauttamme ei ole karaistu kestävyydellä, me etsimme vain lepoa omalle sielullemme ja pakotamme Kaikkivaltiasta alistumaan omalle tahdollemme sen sijaan, että me itse alistuisimme Hänen tahdolleen. Omalla vaivalloisella vaelluksellaan kaikkine kärsimyksineen Hän on näyttänyt meille, miten Hänen perässään kuljetaan, mikäli olemme päättäneet päästä perille sinne, missä Hän on. Mutta me vain katselemme himoiten asioita, jotka vetävät meitä taaksepäin

Palava ruoko

[Pena]

Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he näkevät Jumalan sydämessään. Puhtaimman kunnia on nähtävänä alueella, joka on puhdistunut. Tämä on se valtakunta, jonka Hän sanoi olevan kätketty sisällemme. Kaikki, jotka ovat vaihtaneet maailmansa Hänen kaipaukseensa ja vieraantuneet katoavaisesta elämästään, ovat löytäneet uudeksi maailmakseen kaikkien maailmojen Luojan. He eivät tunne enää erottavia tekijöitä, sillä Hänen alueellaan pimeys ei saa edes nimeä.

Palava ruoko

[Pena]

Älä tavoittele kysymysten ja vastausten vaihtamista suuren kansanjoukon kanssa, vaikka se vaikuttaisikin hyödylliseltä. Se näet joko viilentää meidän oman hehkumme tai viiltää joitain toisia kateudella.
Pitäkäämme mieluummin kielemme hiljaisuudessa ja antakaamme sydämemme liikehtiä meidän oman työskentelymme parissa. Se on Isälle rakkaampaa kuin se mitä täytetään lain mukaan vuorella tai Jerusalemissa.* Meistä ei tosin itsessämme ole tähän, mutta Hänen satamassaan hiljaisuuden rauha ilahduttaa ne, jotka sinne pääsevät.

Palava ruoko

* Vrt Joh. 4:21