Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pena - 23.02.21 - klo:07:38
-
Minä kohotan katseeni vuoria kohti;
mistä tulee minulle apu?
Minulle tulee apu Herralta,
joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei anna jalkasi horjua,
sinun suojelijasi ei nukahda.
Todellakaan ei nuku eikä torku
hän joka varjelee Israelia.
Herra on vartijasi, Herra on suojasi,
hän on oikealla puolellasi.
Aurinko ei vahingoita sinua päivällä,
eikä kuu yöllä.
Herra suojelee sinua kaikelta pahalta,
hän pitää huolta sielustasi.
Herra suojelee sinua lähtiessäsi ja tullessasi
nyt ja iankaikkisesti.
Psalmi 121
-
Minä ilahduin, kun sanottiin:
Nyt lähdemme Herran huoneeseen!
Me saimme vihdoinkin seisoa
sinun porteillasi, Jerusalem!
Jerusalem on rakennettu kaupungiksi,
jonne kokoonnutaan yhteen,
jonne heimot tulevat koolle,
Herran kansan heimot;
se on Israelin kansalle muistutuksena,
että se kiittäisi Herran nimeä.
Psalmi 122
-
Armahda meitä, Herra, armahda meitä,
sillä meitä on jo tarpeeksi halveksittu.
Aivan liikaa olemme jo saaneet kokea,
miten turvassa elävät pilkkaavat meitä
ja ylpeät katsovat meidät ylen.
Psalmi 123
-
Armahda meitä, Herra, armahda meitä,
sillä meitä on jo tarpeeksi halveksittu.
Aivan liikaa olemme jo saaneet kokea,
miten turvassa elävät pilkkaavat meitä
ja ylpeät katsovat meidät ylen.
Psalmi 123
Emme ole uhreja vaan eloonjääneitä!
-
Kiitos Herralle, ettei hän antanut meitä
heidän hampaittensa raadeltaviksi.
Meidän henkemme pelastui
kuin lintu pyydystäjäin paulasta.
Paila särkyi ja me pääsimme pakoon.
Meidän apunamme on Herran nimi,
hänen, joka on luonut taivaan ja maan.
Psalmi 124
-
Jotka luottavat Herraan, ovat kuin Siionin vuori;
sekään ei horju, vaan pysyy iäti pystyssä.
Jerusalem on vuorten ympäröimä;
samoin Herra on kansansa suojana
nyt ja iankaikkisesti.
Eikä väärämielinen valtikka
saa hallita oikeamielisten perintöosaa,
etteivät oikeamieliset antaisi kätensä eksyä
vääriin tekoihin.
Psalmi 125
-
Jotka kyynelin kylvävät
saavat riemuiten niittää.
Joka lähtee matkaan itkien
kylvövakka mukanaan,
hän saa palata riemuiten
lyhteitään kantaen.
Psalmi 126
-
Jollei Herra rakenna taloa,
rakennusmiehet tekevät turhaa työtä;
jollei Herra vartioi kaupunkia,
ei vartijoiden kannata valvoa.
Turhaan te nousette aamulla varhain
ja olette myöhään valveilla
ja haudotte alituiseen huolianne,
sillä Herra kyllä antaa ystävilleen lahjansa.
Psalmi 127
-
Onnellinen on jokainen, joka pelkää Herraa,
joka kulkee hänen neuvomallaan tiellä.
Silloin saat nauttia työsi tuloksista,
olet onnellinen ja asiasi ovat hyvin.
Vaimosi on kuin kukoistava viiniköynnös
talosi kulmalla,
lapsesi ovat kuin öljypuun vesat
pöytäsi ympärillä.
Siten saa siunauksen mies,
joka pelkää Herraa.
Psalmi 128
-
Herra on oikeamielinen ja katkaisee
väärämielisten sitomat köydet.
He pettyvät ja joutuvat perääntymään,
kaikki jotka vihaavat Siionia.
He ovat kuin katolla kasvava ruoho,
joka kuivuu jo kun se on tuskin versonut,
niin ettei viljan leikkaaja saa siitä käden täyttä
eikä lyhteiden sitoja sylillistä,
eivätkä ohikulkijat sano: "Herran siunaus teille".
Mutta me siunaamme teitä teitä Herran nimessä.
Psalmi 129
-
Syvyydestä minä huudan sinua, Herra,
Herra, kuule minun ääneni,
kuulkoot korvasi tarkkaavasti,
kun anon armoa.
Jos, Herra, tahdot pitää synnit mielessäsi,
Herra, kuka silloin selviytyy?
Mutta sinun tapanasi on antaa anteeksi,
ja siksi sinua kunnioitetaan.
Psalmi 130
-
Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä,
enkä minä katsele korskeasti ympärilleni.
Minä en ole toiminut kunnianhimoisesti
enkä ole yrittänyt enempää kuin mihin pystyn.
Ei, vaan minä tyynnytän ja hiljennän mieleni
kuin äidistään vieroitettu lapsi;
minun mieleni on kuin vieroitetun lapsen.
Israel saa toivoa Herran apua
nyt ja iankaikkisesti.
Psalmi 131
-
Herra on vannonut Daavidille toden valan,
jota hän ei peruuta:
"Oman jälkeläisesi minä asetan valtaistuimellesi.
Jos poikasi pitävät minun liittoni
ja säädökseni, jotka opetan heille,
samoin heidän poikansa ikuisesti,
he saavat istua valtaistuimellasi."
Sillä Herra on valinnut Siionin,
on halunnut sen itselleen asunnoksi.
"Tämä on lepopaikkani ikuisesti,
täällä tahdon asua, sillä se on haluni.
Minä siunaan runsaasti sen ravinnon,
minä annan sen köyhille tarpeeksi leipää.
Minä annan pelastukseni puvuksi sen papeille,
sen uskolliset palvelijat saavat riemuita.
Sinne minä kasvatan turvan Daavidille,
sinne asetan lampun voidellulleni.
Minä verhoan hänen vihollisensa häpeään,
mutta hänen kruununsa loistaa kirkkaana."
Psalmi 132
-
Miten hyvää ja kaunista onkaan,
kun veljekset asuvat sovussa keskenään!
On kuin päähän olisi vuodatettu hyvänhajuista öljyä,
joka valuu parralle, Aaronin parralle,
ja siitä hänen vaatteittensa reunuksiin.
Se on kuin Hermonin kaste,
joka laskeutuu Siionin vuorille.
Sillä sinne Herra on määrännyt siunauksen,
elämän, joka kestää iäti.
Psalmi 133
https://www.youtube.com/watch?v=RCzUWap9rm0
-
Nyt kiittäkää Herraa, kaikki Herran palvelijat,
jotka olette virassa Herran temppelissä joka yö!
Kohottakaa pyhät kätenne ja kiittäkää Herraa!
Herra siunatkoon sinua Siionista,
hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Psalmi 134
-
Herra, sinun nimesi on iäinen,
Herra, sinun muistosi säilyy polvesta polveen.
Sillä Herra tuo oikeuden kansalleen
ja armahtaa palvelijoitaan.
Vieraiden kansojen epäjumalat ovat hopeaa ja kultaa,
ihmiskätten tekemiä.
Niillä on suu, mutta ne eivät puhu,
niillä on silmät, mutta ne eivät näe.
Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule,
eikä niiden suussa ole henkeä.
Niiden tekijöistä tulee samanlaisia,
kaikista, jotka niihin luottavat.
Psalmi 135
-
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,
sillä hänen rakkautensa on iankaikkinen.
Kiittäkää jumalien Jumalaa,
sillä hänen rakkautensa on iankaikkinen.
Kiittäkää herrojen Herraa,
sillä hänen rakkautensa on iankaikkinen.
Psalmi 136
-
Baabelin virtojen varsilla me istuimme ja itkimme,
kun muistelimme Siionia.
Me ripustimme soittimemme eufratinpoppeleihin,
joita siellä kasvoi.
Sillä ne, jotka olivat vieneet meidät maanpakoon,
käskivät meitä laulamaan siellä,
ja ne, jotka meitä siellä komentelivat,
vaativat meitä iloitsemaan:
"Laulakaa meille Siionin lauluja!"
Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja
vieraalla maalla?
Mutta jos unohdan sinut, Jerusalem,
unohtakoon oikea käteni taitonsa.
Kieleni saa tarttua kitalakeeni,
jollen muista sinua,
jollen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
Psalmi 137
-
Kiittäkööt sinua, Herra, kaikki maan kuninkaat,
kun he kuulevat sinun puhuvan.
Ja laulakoot he Herran teistä,
sillä Herran kunnia on suuri,
sillä Herra on korkea, mutta hän näkee alhaisenkin,
ja tuntee ylpeän kaukaa.
Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä,
sinä pidät minut hengissä, vihollisteni raivosta huolimatta.
Sinä ojennat kätesi,
ja sinun oikea kätesi pelastaa minut.
Herra toteuttaa aikomuksensa minun suhteeni;
Herra, sinun ystävyytesi on iankaikkinen,
älä jätä kesken kättesi työtä.
Psalmi 138
-
Tutki minua, Jumala, ota selvä mielenlaadustani,
ota minut kokeeseen ja totea, mitä minä ajattelen.
Katso, olenko ehkä kulkemassa epäjumalien teitä
ja opasta minut ikiaikojen tielle.
Psalmi 139
-
Pelasta minut, Herra, pahoista ihmisistä,
varjele minua väkivallantekijöistä,
jotka miettivät mielessään pahaa
ja joka päivä yllyttävät sotaan.
He ovat tehneet kielensä teräväksi kuin käärme,
heidän kielensä alla on kyykäärmeen myrkky.
Suojele minua, Herra, väärämielisiltä,
varjele minua väkivallantekijöiltä,
jotka tahtovat saada jalkani kompastumaan.
Ylpeät ovat virittäneet minulle ansan ja paulan,
he ovat levittäneet verkon,
he ovat panneet pyydyksiään polulleni.
Psalmi 140
-
Herra, minä huudan sinua avuksi,
riennä auttamaan minua!
Kuule ääneni kun huudan sinua!
Olkoon rukoukseni sinulle kuin suitsutus
ja käsieni kohottaminen kuin iltauhri.
Aseta, Herra, suojus suulleni,
vartio huulteni eteen!
Älä anna sydämeni hairahtua pahaan
niin että teen väärämielisiä tekoja
yhdessä pahantekijöiden kanssa;
minä en halua syödä heidän herkkujaan!
Parempi, että oikeamielinen kurittaa minua
ja hurskas mies nuhtelee minua,
kuin että jumalaton voitelee öljyllä pääni
ja että vielä joudun osallistumaan heidän rikoksiinsa.
Heidän tuomarinsa törmäävät kovaan kallioon,
ja silloin he kuulevat miten lempeästi minä puhun.
On kuin joku kyntäisi ja kuokkisi maata -
niin ovat luumme hajoitetut tuonelan portille.
Psalmi 141
-
Herra, minä huudan sinua,
minä sanon: Sinä olet turvani,
sinä olet osani elävien maassa.
Kuuntele tarkasti valitustani,
sillä minä olen kovin surkeassa tilassa,
pelasta minut vainoajistani,
sillä he ovat minua voimakkaampia.
Päästä sieluni vankilasta,
että saisin kiittää nimeäsi;
oikeamieliset kerääntyvät onnittelemaan minua,
jos sinä teet minulle hyvin.
Psalmi 142
-
Vastaa nopeasti minulle, Herra,
minä olen aivan lopussa;
älä ole luoksepääsemätön minua kohtaan,
niin että olen kuin hautaan vaipuva.
Anna minun pian kuulla uskollisuudestasi,
sillä sinuun minä luotan,
opeta minulle tie, jota minun tulee kulkea,
sillä minä kohotan mieleni sinun puoleesi.
Pelasta minut vihollisistani, Herra,
sillä minä turvaan sinuun.
Opeta minut tekemään sinun tahtosi,
sillä sinä olet Jumalani,
sinun hyvä henkesi johtakoon minua
tasaista tietä.
Paranna minut, Herra, nimesi tähden,
pelasta minut hädästä oikeamielisyydessäsi!
Tuhoa viholliseni, koska sinä olet puolellani,
hukuta kaikki, jotka ahdistavat sieluani,
sillä minä olen palvelijasi.
Psalmi 143
-
Herra, mikä on ihmnen, että tunnet hänet,
ihmislapsi, että ajattelet häntä?
Ihminen on kuin tuulenhenkäys,
hänen päivänsä on kuin väistyvä varjo.
Herra, laske taivaat alas ja tule tänne,
koske vuoriin, niin että ne savuavat!
Leimauta salama ja hajoita heidät,
ammu nuolesi ja hämmennä heidät.
Ojenna kätesi ylhäältä, tempaa minut turvaan,
pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten käsistä,
joiden suu puhuu perättömiä
ja joiden valat ovat vääriä.
Psalmi 144
-
Minä mietiskelen kunniasi kirkkautta
ja sinun ihmetekojasi.
Puhuttakoon sinun pelottavista teoistasi kunnioittaen,
kerrottakoon sinun suurista töistäsi.
Kuulutettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa
ja ylistettäköön riemullisesti sinun oikeamielisyyttäsi.
Psalmi 145
-
Veisatkaa Herralle kiitosta,
soittakaa kanteleilla kiitosta Jumalallemme.
Hän peittää taivaan pilviin
ja valmistaa maalle sateen,
hän kasvattaa ruohon vuorille.
Hän antaa ruoan eläimille,
kaarneen pojillekin, kun ne huutavat häntä.
Hän ei välitä hevosen voimasta,
hän ei ihastu miehen jalkojen nopeudesta.
Herra ihastuu niihin, jotka pelkäävät häntä,
jotka luottavat hänen uskolliseen ystävyyteensä.
Psalmi 147
-
Hän ei välitä hevosen voimasta,
hän ei ihastu miehen jalkojen nopeudesta.
Voisikohan tuon soveltaa nykyaikaan: Hän ei välitä hevosvoimista?
-
Voisi. Hän ei välitä saastuttavista lentokoneista, eikä formula-autoista.
Onko pikajuoksija parempi kuin maratoonari ?
-
Onko pikajuoksija parempi kuin maratoonari?
Ainakin arvostamani Anders Collin sanoi meille lukiossa, että elämä on kestävyysjuoksu eikä pikajuoksu. Löydän saman ajatuksen Uuden testamentin kirjeistäkin: Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.
-
Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu,
ylistäkää häntä, kirkkaat tähdet!
Ylistäkää häntä, taivasten taivaat,
vedet, jotka ovat taivaankannen yläpuolella.
Ylistäkööt ne Herran nimeä,
sillä hän käski ja ne luotiin.
Hän asetti ne olemaan aina ja ikuisesti,
hän antoi niille järkkymättömät lait.
Psalmi 148
-
Halleluja - kiittäkää Herraa!
Laulakaa Herralle uusi virsi,
ylistyslaulu hurskaiden seurakunnassa.
Olkoon Israel iloinen tekijästään,
Siionin asukkaat riemuitkoot kuninkaastaan.
Ylistäkööt he karkeloiden hänen nimeään,
soittakoot he hänelle kitosta
vaskirummuilla ja kanteleilla.
Sillä Herra on mieltynyt kansaansa,
hän kaunistaa nöyrät avullaan.
Psalmi 149
-
Halleluja - kiittäkää Herraa!
Kiittäkää Jumalaa hänen pyhäkössään,
kiittäkää häntä taivaan mahtavassa holvissa!
Kiittäkää häntä hänen voimateoistaan,
kiittäkää häntä hänen suuresta vallastaan!
Kiittäkää häntä oinaansarveen puhaltaen,
kiittäkää häntä harpuilla ja kanteleilla!
Kiittäkää häntä käsirummuin ja karkeloin,
kittäkää häntä jousisoittimilla ja huiluilla!
Kiittäkää häntä helisevin kymbaalein,
kiittäkää häntä kumisevin kymbaalein!
Kaikki joilla on elävä henki,
kiittäkää Herraa! Halleluja!
Psalmi 150
-
KIURUN LAULU
Kuin kevätkiuru laulakoon
nyt sydän Jumalalle.
Soi, kiitos, sineen, aurinkoon,
sa lennä korkealle!
Sun lahjas, Isä ylhäinen,
ma ansiotta löydän!
Oi siunaa, Herra, rukoilen,
kaikk' leivät elonpöydän!
Oke Peltonen 1944
Pääsin Psalmien loppuun ja tartuin uskonnollisen runouden valikoimaan Kimalteleva tomu, koonnut Mirjami Lähteenkorva 1947
-
Osallistun aamuhetkeen Mirjami Lähteenkorvan sanoin, Hiljainen rukous:
https://www.youtube.com/watch?v=S8T6SA1X84A
-
Vähäkatekismus ehdottaa tätä aamuhartaudeksi:
1. Jumalan kymmenen käskyä.
1.Nämät ne kymmenen käskyy ovat,
Kuin Jumalan tahdon meill' tuovat,
Jotk' hän Moseksen kautt' antoi,
Ja Siinain vuorella meill' kantoi,
Kyrie eleeson!
2. Minä olen sinun Herras Jumalas,
Älä muit' pidä turvanas:
Minun päällen' usko vahvasta,
Minua myös sydämest' rakasta,
Kyrie eleeson!
3. Sinun Herras Jumalas nimee
Pidä aina suuren' ihmeen',
Älä turhaan lausu sitä:
Mutt' ylist', rukoile ja kiitä,
Kyrie eleeson!
4. Muist' lepopäivää pyhittää,
Ett' orjas mahtais' levätä:
Sinun työs silloin ylönanna:
Ja Jumalall' palvelus kanna,
Kyrie eleeson!
5. Isääs ja äitiäs kunnioita,
Heilt' kiitos ain' pyydä voittaa,
Niin työs maan päällä menestyy,
Ja ikäs sinulle pitkästyy,
Kyrie eleeson!
6. Älä sinä ketään kuoliaks' lyö,
Kädell', aseell', vihall' ja työll'.
Heitä pois viha ja ylpeys,
Pidä kaikkein kanssa ystävyys,
Kyrie eleeson!
7. Avioskäskyn pyhä side
Sinä vahvana aina pidä,
Tydy sinun omaan puolisoos,
Ole puhdas töiss' ja puheissas,
Kyrie eleeson!
8. Sinun veljes kaluu ja rahaa
Älä varast', eli temmaa salaa,
Älä hänt' koskaan juonittel':
Mutt' pyydä hänt' aina suositell',
Kyrie eleeson!
9. Älä väärää todistust' sano,
Älä myös koskaan väärin vanno,
Rakasta aina totuutta,
Valheest' sinuas pois luovuta,
Kyrie eleeson!
10. Älä sinun lähimmäises huonetta,
Eli emäntää pyydä himoita.
Mitä hänen ompi omans',
Älköön sinun tulko huomaas,
Kyrie eleeson!
11. Suo hänen kaikki ne hyvät,
Kuin sinä myös itselles pyydät.
Se on Herran käsky ja laki,
Johon hän meit' vahvast' vaatii,
Kyrie eleeson!
12. Näitä nyt käskyjä täyttämään,
Ja elom' niiden jälkeen käyttämään,
Pyhä Henki meit' auttakoon,
Ja voimaa siihen lainatkoon!
Kyrie eleeson!
Martin Luther, (saks.) s. 1483 † 1546.
Vanha virsikirja 1
-
ARMOA KAIKKI ON
Armoa kaikk' on armoa vaan,
jos mitä milloin mä toimehen saan,
jos koen voimaa, hehkua, tulta,
kaikki se, kaikki se, Herra, on sulta,
kaikki se ain', rakas Herra, on sulta.
Uskoni kallis sun on se työs,
rakkaus, toivo ne sulta on myös.
Oikeaan ohjaa armo mun tieni,
suur' olet, Herra, mä ihminen pieni,
Herra on suur', minä ihminen pieni.
Jos minut heität, siihen mä jään,
häipyen usvana yön pimeään,
työni on turhaa, vaivani suotta,
vaikka mun aikani ois tuhat vuotta,
armotta Herran mun työni on suotta.
Mutta sun armoos turvautuen,
uskossa nauttien lämpöä sen,
mullasta nousee painunut pääni,
pontta ja voimaa mä saan elämääni,
Herralta voimaa ma saan elämääni.
Kiitos oi sullen, kun minut loit,
kun yhä eelleenkin armoas soit!
Ällös sä hylkää myös mua vasta,
hoivaa ja hoitele kuin isä lasta!
Herra, oi hoida sä heikkoa lasta!
Simo Korpela 1913
-
KORAALI
Vasta nousee kiitosvirsi,
nousee niinkuin metsäkyyhky,
kun on käynyt tuskan nyyhky,
siihen saanut sulaa kirsi.
Kaikuu virsi hartaimmasti,
kun soi takaa vaivain urut,
kuoroon yhtyy suuret surut,
jotka painaa maahan asti.
Oke Peltonen 1944
-
YLISTYS
Anovi linnunpoikanen
emolta ruokaa,
kukka puolehen pilvien
kastetta huokaa,
vuottavi purje hervoton
ilmojen tuulta,
sammuis silmättä auringon
valkeus kuulta -
niin, Herra, taivahan valtias,
tomun lapset me riipumme tahdostas
ja nöyrinä pyytäen taivumme
jalkais jureen.
Vienolla vuolla on turvaisaa
sotkan soutaa,
päivyen kullasta silmikko saa
kasvinpoutaa,
vaalivi äiti pienintään,
helmassa kantaa,
ystävä armas lempeään
tuhlaten antaa -
vaan hellemmin ja runsaammin
suot lahjoja, Isämme armoisin.
Me palvoen vaivumme
rakkauteesi suureen.
Hilja Haahti 1916
-
MEREN ÄÄNIÄ
Ulapat merten, Herraa kiittäkää,
tuulet ja myrskyt, voiman virsiä soikaa!
Ylistä aallokko valtava, vaahtopää!
Kuohut mahtia Mahtajan kunnioikaa!
Ulapat merten, Herraa palvokaa,
tyyntyvät aavat, taivasta heijastakaa!
Lempeä välke, muistuta matkaajaa:
Rakkaus korkein valvoo tähtien takaa.
Hilja Haahti 1934
-
MEREN ÄÄNIÄ
Ulapat merten, Herraa kiittäkää,
tuulet ja myrskyt, voiman virsiä soikaa!
Ylistä aallokko valtava, vaahtopää!
Kuohut mahtia Mahtajan kunnioikaa!
Ulapat merten, Herraa palvokaa,
tyyntyvät aavat, taivasta heijastakaa!
Lempeä välke, muistuta matkaajaa:
Rakkaus korkein valvoo tähtien takaa.
Hilja Haahti 1934
Vielä v. 1934 osattiin kirjoittaa hyvällä kielellä hyviä runoja.
-
Vielä v. 1934 osattiin kirjoittaa hyvällä kielellä hyviä runoja.
Sanoja osattiin muokata rytmin ja soinnun vaatimuksiin. Pidän tuosta: 'kunnioikaa'.
-
KUN HERRA LÖI
Nyt kiitos Jumalalle!
Oi, minkä armon kätkikään
Hän tämän painon alle!
- ma vaikken kypsä lie
nyt vielä tuota näkemään.
Nyt kiitos Karitsalle!
- mun maailmani pimenee.
Näin varmaan varjon alle
käy kätköön Itse Hän,
mua lähemmäksi oottelee.
Myös Hengen olkoon kiitos!
- ma ahjoon jouduin ahtaaseen.
Näin polttaa vain voi liitos
tulella Rakkauden
syvemmäs Herran sydämeen.
Ensio Kurki-Suonio 1945
-
kIITOSLAULU YÖSSÄ
Ap.t. 16:25-28
Soi kiitoslaulu ihana kuin urut halki yön.
Sen enkelitkin kuulla voi taa taivaan tähtivyön.
Ja vangit kurjan vankilan sen kuulee kummeksuin.
Siell' laulaa kaksi kasvoin kirkain, ylösnostetuin.
Ja taivaast' alas enkeli käy lailla salaman.
Maa järähtää, ja auki lyö se salvat vankilan.
On irti kahleet. Paeta ei silti ykskään voi.
Viel' lujemmin kuin kahleet heitä laulu kammitsoi.
On kiitoslaulu yössä ihme suurin päällä maan.
Se taivaitakin järkyttää voi kauneudellaan.
Maan pimeän se valaisee, ja sitä kuunnellen
käy hyväksi ja hartaaksi jok'ainut ihminen.
Mirjami Lähteenkorva 1946
-
JOKA ANOO, ETSII, KOLKUTTAA...
Käskit, Herra, anomaan -
ääni sortui, - haipui.
Käskit, Herra, etsimään -
etsijä maahan vaipui.
Käsi vielä kurottui,
kolkuttamaan taipui.
Kiitos, Herra, Sinulle,
että pidit varan.
kuulit taivaanoveltas
kolkutuksen aran,
sisään päästit väsyneen,
köyhän ihmisparan.
Aune Krohn 1918
-
PÄÄSIÄISLEGENDA
Kun aurinko nousee, vaimoa kolme
puutarhaan kuiskien käy.
He katsovat hautaan: siellä
ei Kristuksen ruumista näy.
He tulivat turhaan kalliine voiteinensa.
Ja heistä nyt kaksi, haastaen kilvan
taas rientää kaupunkiin.
Kuin varjoa kaksi häipyy
he aamun auteriin.
Nyt hiljaisuus on syvä, säteilevä.
Jäi vaimoista murheellisin, Maria,
luo haudan itkemään,
ja kyynelin himmentyneillä
hän näkee silmillään:
puutarhuri puiston kasteista polkua kulkee.
Ja tuskin kääntäin päätään kysyy
hän, sielussa ahdistus:
Mihin olette Mestarin panneet?
Mikä on tämä kirkkaus?
Hän on valvonut monta pimeää tuskan yötä.
Vaan koska hän lempeän äänen kuulee,
ei itke hän kauemmin.
Hän nostaa kasvonsa hartaat
ja tuntee Mestarin.
Hänen sielunsa aukee niinkuin aamulla kukka.
Elina Vaara 1933
-
RUKOILE EDESTÄMME...
Ora pro nobis,
Christe...
on aamu - risti vuottaa.
Se risti tuskan tuottaa.
Ora pro nobis,
Christe...
En jaksa sitä kantaa -
Sun täytyy voima antaa.
Ora pro nobis,
Christe...
On liian raskas risti -
Suo kantaa alttihisti.
Ora pro nobis...
Aune Krohn 1945
-
JÄLLEEN LUONASI
Oi pidä, Herra, kiinni lapsestasi,
min löysit takaa etäisyyksien!
ma muutoin luotas yöhön pakenen,
en kestä viipyä Sun valossasi.
On sydämeni niinkuin hauras lasi,
kuin musta kivi, juoksu purojen.
Mut anna hengittää mun, ihmisen,
Sun käsittämätöntä autuuttasi!
Mun vietkö jälkeen turhan, raskaan retken,
min tehnyt olen autioilla mailla,
Sun tietäs kirkastuvaan kevääseen?
Vai nielaiseeko usva tämän hetken?
Voi Herra, katso, nojaan lapsen lailla
Sun käsivartees pääni väsyneen!
Oma Väyrynen 1946
-
RUKOUS
Oi Herra, Sinä kaiken, kaiken tiedät,
Sä tutkit, tunnet salat sydämen.
Ja kuitenkin Sä mua kurjaa lastas
rakastat, katsot anteeks'antaen.
Oi Herra, tyhjää sydäntäni pelkään,
se liian paljon kätkee pimeää,
ja omaa levotonta itseäni
en taaskaan voi mä yhtään ymmärtää.
Oi Herra, tiedäthän, mä myös sen tiedän.
Sinulle yksin kuuluu sydämen!
Jos mull' ei voimaa täysyin sitä antaa,
niin otathan Sä voimallasi sen.
Maire Siimes, käsikirjoitus
-
HERRA, LUOKSENI JÄÄ
Herra, luokseni jää,
mua peljättää synkeä syys.
Minun kukkani hennot
ne harmaja halla jo hyys.
Sydän tuskaa on täynnä
ja huolta ja ikävää.
Herra, luokseni jää.
Herra, luokseni jää,
niin outo on kulkea tie.
Minä huolehdin ain'
mitä vaiheita vastassa lie.
En nostaa voi verhoa.
Kaikki on hämärää.
Herra, luokseni jää.
Herra, luokseni jää,
niin yksin on kulkija tiellä.
On polku niin tumma,
on vaaroja, varjoja siellä.
Sinä yksin voit auttaa
ja lastasi ymmärtää.
Oi, Herrani, luokseni ää.
Maire Siimes, käsikirjoitus
-
KILVOITTELIJAN HUOKAUS
On taisto tuima, painaa hämäryys,
yön usva, joka laskeutuu maille,
niin riutuville ja niin riehakkaille.
On kuin ois tullut planeettamme syys -
Näin ajan ahdistus käy elämääni.
Vaan sisimmässä soi kuin armas ääni...
Oi, Isä, levätä suo uupuneen,
Sä avaa mulle sylis suuri, lämmin.
Sun lapses kunpa oisin eheämmin!
Oi. Jeesus, Veli, Sulle tilaa teen.
Se voittaa, ken Sun luonas kilvoitteli.
Jää aina luoksein, parhain Jeesukseni.
Oi Henki voiman, armon, tuomion,
Sä uudistuksen, virvoituksen tuli,
Sun hehkussasi sisimpäni suli.
Sä heikon väkevyys, viet voittohon,
ain johtain, auttain tiellä taistojen,
ja tuoden kirkkautta Kristuksen.
Ensio Porio, Herää valvomaan
-
HILJAISENA HETKENÄ
Niin köyhänä mä kaihoan Sua, Jeesus armias,
Sun puolees käännyn katsein kyyneleisin.
Mä huokaan anteeks'antoas ja etsin kasvojas,
Sun ääntäs hellää taas mä kuunteleisin.
Mua ethän vielä hylkää, et käske luotas pois.
Sä ainoa oot toivo, ei toista turvaa ois.
Oi, minne muualle mä kuormat veisin!
Mä uupunut oon tuskaani ja turhaan taisteluun,
en kiusausta vastaan voinut seistä.
Sä siunaukses vuodata nyt sieluun vaivattuun,
suo voimaa käydä tietä ohdakkeista.
Niin helposti mä horjun ja kulku kesken jää,
vaan voithan armos kautta myös heikot säilyttää,
voit voimakkaista tehdä vaipuneita.
Oi kiitos, että kestävä Sun rakkautes on,
et virvoitusta kiellä kurjimmalta.
Saa luonas heikko hoivaa ja turvaa turvaton,
ja uupuneen Sä päästät tuskan alta.
Sun päälles huolet heitän ja huomahas sun jään,
on jälleen tieni selvä, Sun vierelläni nään.
Ei ristikään nyt tunnu raskahalta.
Yrjö Hormia 1929
-
RUKOUS
Oi Herra, kuule ääni syvyydestä,
oi lue ajatuskin hiljainen,
suo voimas virvoitusta vuotaa minuun!
Kun voimas virvoitusta vuotaa minuun,
suot hengestäsi, Herra, nälkäisestä
teet yltäkylläisen.
Niin anna minuun henki hengestäsi,
tee tuleks tuhka, elävöitä maa,
tee osa katoovaista ikuiseksi.
Ei osa katoovaista ikuiseksi
voi muuten tulla. - Läheisyydelläsi
ravitset isoovaa.
Oi ettet lailla torajyvän, kuoren
minua laskis joukkoon akanain.
Oi katso, Herra syvää köyhyttäni!
Oi näätkö, Herra, syvää köyhyyttäni?
- Vain ajatuksin lähestyä vuoren
ikuisen kultaa sain.
Suo minun olla miekka kädessäsi,
kädessäs miekka ikuisuutta luo;
ja saata, Herra, minut suuriin sotiin,
sun kädessäsi lyömään suuriin sotiin
ja miekan suulla voimaa, hyvyyttäsi
niin minun laulaa suo.
Tie, polku olet askelteni alla
ja täyttymys ja voima ikuinen. -
Valista, Herra, kasvos puoleen minun,
oi Herra, Herra, kasvos puoleen minun
ja siunaa armollasi runsaimmalla,
kun lausun aamenen
Aulis Ojajärvi 1936
-
RUKOUS
Jumala, Henki,
lävistä minut!
Elämä, Totuus,
ota minut omaksesi!
Sinä, joka vahvistat
toukomettisen äänen
ylitse pasuunain pauhun!
Sinä, joka valitset
viidakon hennoimman virven
palavaksi pensaaksesi!
Elina Vaara 1930
-
RUKOUS
Jumala,
Sinä, joka loit minut
eläväksi pisaraksi
paratiisin puutarhaan,
Sinä, joka näet minut
kaikilta suunnilta
sellaisena kuin olen,
k a t s o m i n u u n :
pese minut puhtaaksi,
tee läpikuultavaksi,
niin että joka ainoa olento
Sinun valtakunnassasi
voi nähdä Sinun silmäsi
minun lävitseni!
Jumala.
Älä katsettasi siirrä
minusta pois
silloin,
kun usvat ympärilläni tihenevät,
kun maa vajoaa allani
enkä näe Sinua,
en tunne pisaraa,
jonka loit elämään minussa
iankaikkisesti.
Jumala.
Silmänräpäykseksi
älä katsettasi siirrä
minusta pois!
Eeva Tojkander 1944
-
VAIN UNESSA
Kädessään välkkyvä miekka
tuli kerran keskellä yön
Hän itse ja kysyi multa:
"mihin surmansäiläni lyön?"
"Lyö sydämeen säiläs, siellä
himo kytevi kunniaan!"
Noin tahdoin unessa, teenkö
niin valveilla milloinkaan?
Sulevi Manninen 1936
-
VALOKUVA
Lipaston päällä kuva pienen pieni
ihanan ystävän.
Lähellä ollen kukitti mun tieni,
nyt kaukana on hän.
Hän lähti silloin lintuin muuttoaikaan,
siit on niin kauan jo.
Oi kuinka pitkiksi ne vuodet saikaan.
Mua vielä muistaako?
Mitäpä siitä. Tärkehintä tässä
on kuultu rukous.
Rukoilin, että häll' ois elämässä
Jumalan siunaus.
Helena Aaltonen, käsikirjoitus
-
SUVIYÖN VIESTI HAAVOITETULLE VELJELLE
Tänä yönä Jumala antaa
taas pilvensä kulkea ylitse maan.
Nyt virvoitusta kantaa
yön viileys kannuissaan;
se kastaa joka lehden
ja suolaheinän jokaisen.
Yli mullan ja puiden valuu
siunaus ihmeellinen,
joka kaiken kuumuuden tuskan
pois pyyhkii virvoittain.
Sateen suhinan läpi soipi
niin nöyrä kiitos vain.
Sinun tuskasi, veljeni, tiedän,
ei hellitä käsiään.
Yö kulkee ohitse ikkunas
maan autuus äänessään.
Sinun tuskasi muistain vien nyt
pyhän tulen eteen ikoonin.
Kenties en ennen tiennyt,
miten sinua kiittäisin.
En rukoile, en pyydä,
vain tuohus liekitsee
kuin rukous puolestasi
niin kauan kuin raukenee
sinun tuskasi hiljaiseksi.
Hän tukee jalkasi vavisseet;
Hänen jalkansa puolestamme
on rotkoja vaeltaneet.
Tänä yönä kipusi maasta
kasvaa ihminen.
Ja sinun uhrisi vuoksi
myös minäkin ylenen
tänä yönä, kun sade soipi,
kun kukat kiittävät.
Ja tuskaasi Väkevin laskee
kätensä lempeät.
Aari Surakka, käsikirjoitus
-
ALKULUOMINEN
Sana lähti Jumalan suusta
lentäen huikaisevana kipinänä läpi tyhjyyden:
"Tulkaa, kokoontukaa!"
Ja heti lähtivät suuret sumut liikkeelle
epämääräisinä hahmoina
leijuen,
toisiaan lähestyen,yhtyen toisiinsa,
pyörien, tihentyen, vahvistuen,
hehkuviksi liekeiksi leimahtaen.
Ja riemukas sävel soi läpi avaruuden:
"Huimaavien syvyyksien laulut,
huimaavien korkeuksien laulut,
humiskaa, kohiskaa!
Täyttäkää tyhjyys sykinnällä ja rytmillä!
Täyttäkää tyhjyys hehkulla ja elämällä!"
Ja katso:
Tähdet kiersivät tähtiä,
auringot toisia aurinkoja,
ja koko avaruus soi ja sykähteli
ja hehkui ja väreili tuhansien valojen loimotuksessa.
Ja Jumalan sana oli kaiken sydän.
Sirkka Selja 1942
-
ANDANTE RELIGIOSO
Minun alaston sieluni
kohoo läpi avaruuksien
kuin sokea, huikaistunut lintu.
Tähdet keinuvat ympärilläni
kuin äärettömät kukat yötuulessa.
Ei ole muuta kuin tämä nouseminen,
virran huimaava kaipaus mereen,
väkevyys, jota ei vielä ole,
syntymätön tähti.
Autuuteni on rajaton,
autuuteni suutelee taivaan ovea,
kun suuren valkeuden ihana säde
tarttuu vavahtavaan sieluuni kuin käsi.
Avaruudet ovat polvillansa.
Auringosta aurinkoon käy huuto:
Jumala!
Katri Vala 1930
-
HILJAISUUS
Hämärä hiljaisuus yli puiden sataa.
Peltojen poikki katoaa kapea tie,
niinkuin sininen sauhu siniseen kaukaisuuteen
ja taivaan pelloille vie.
Onni ja murhe on poissa. Ei ole elämää täällä,
kuolemaa ei ole - on vain eräs Ikuinen,
taivaan tavoin mi seestyy valoksi pääni päällä.
Hyvä on lähellään olla väsyneen ihmisen.
Hyvä on katsella tähtien kaikkeusrataa,
hyvä on tuntea: pieni on ihminen.
Hyvä on aueta, hajota - vajota hiljaisuuteen
kädelle Ikuisen.
Eeva-Liisa Manner 1944
-
Kiitos Pena, Hyvä Eeva-Liisa Manner :icon_exclaim:
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
OLE TERVEHDITTY
Herra, ma saavuin Mamren tammistoon.
Kaukaa jo aavistin sinut - täällä vasta
tuulen pauhusta, puiden huminasta
askeleesi ma erottanut oon.
Ole tervehditty, juhlavieras,
ikuinen, kirkas.
Herra, paimentolaisena harhailin
virtojen luota erämaan kohtuun hamaan.
Koskaan yöksi en yöpynyt paikkaan samaan,
pimeydessä telttani pystytin.
Ole tervehditty, juhlavieras,
ikuinen, kirkas.
Kasvosi, ah, ovat salama ja hiljaisuus,
Kasvosi, ah, ovat myrsky ja aamurusko.
Vaippas on henkesi väkevyys ja usko.
Äänesi tunnen: se öin mua unessa huus.
Ole tervehditty, juhlavieras,
ikuinen, kirkas.
Sammuvin silmin näen minä valtaisen näyn.
Herra, Herra, mikä on palvelijasi,
että mun sallit katsella kasvojasi,
kun sua vastahan tammien alla mä käyn!
Ole tervehditty, juhlavieras,
ikuinen, kirkas.
Elina Vaara 1930
-
Lainaus kirjasta Johannes Viiniköynnös, Palava ruoko, syyrialaisen mystikon kirjeitä 700-luvulta (Kirjapaja 2007):
Johannes neuvoo pitämään muiden alhaisia ja maallisia mielihaluja vastenmielisinä omassa sisimmässään, mutta ei heidän nähtensä, sillä ketään ei tule tuomita eikä kenenkään mieltä kannata pahoittaa. Jokainen, joka osoittaa vihaa syntistä kohtaan, on itse kelvoton Jumalan edessä.
-
Edelleen saman kirjan johdannosta:
Katumus on loputon prosessi. Johanneksen sanoin katumus on keskeneräinen niin kauan kuin katujalla on ”vähemmän kyyneleitä kuin juomassaan pisaroita”. Katumuksen keskeinen sisältö on himoista vapautuminen. Näitä ovat eritoten kovasydämisyys, viha, parjaus, panettelu, ahneus, välinpitämättömyys, kateus, sekasortoisuus ja raivo. Ihmisen pimeys on siis ennen muuta rakkaudettomia asenteita.
-
Rukouselämä ei ole sanojen käsittelyä vaan avautumista Jumalan maailmalle. - - - Silloin ei enää anota eikä pyydetä vaan nautitaan Jumalan valtakunnan rikkauksista. - - - Totuus ei selviä sanoista, mutta sanat antavat suuntaa siitä, mitä totuus on.
Palava ruoko, johdanto
-
Kun myrsky puhkesi, apostolit ryhtyivät herättelemään Kristusta. - - - Meissä ja meidän ympärillämme myrskyää päivittäin, olemme samankaltaisesta tilanteessa. Siksi on oltava innokkaasti herättämässä Häntä joka päivä nuhtelemaan ja vaientamaan meren aaltoja.
Palava ruoko, johdanto
-
Oikea käteni ei voi hahmotella kaiken hahmottelijaa kuvissa näkyvään muotoon. Nosta siis kaikki pois edestäsi, jotta nähtäväksesi paljastuisi se mikä on kätketty kaiken sisäpuollle. Autuas se, joka kohoaa synnyttäjänsä, äiti maan, näkemisen yläpuolelle, sielunsa synnyttäneen Isän luokse, sillä hänen kulkunsa tulee yksinkertaisesti kaksinkertaiseksi.
Johannes Viiniköynnös [Yuhannan Dalyatha], Palava ruoko
-
LARGO
Korkeita, lujia kaaria syvyyden yli.
Vaikene. Ei ole mitään, sointujen syli,
Jumala vain, joka alussa kaiken loi.
Muodoton läike muu on. Mut yli sen
voimakas, ehdoton ääni, levollinen,
kasvaen soi.
Ei ole vihaa. Ei ole uhmaa ees.
Vain syvä, leveä sävel, täysi ja sees.
Eikä se poikkea eikä se haparoi.
Rohkeita kaaria, mutta ne jaksavat kantaa,
toisiinsa liittyen päin olevaisen rantaa
tyyninä nousevat. Nähdä ne voi.
Olevan rajaan jo yltävät, - ohitse siitä
rakennus verkkaan kasvaa suunnaton.
Ei, älä pelkää! Ei, älä silmiäs peitä!
Väkevä rauha vain. Ei Jumala heitä
kenenkään kättä, kelle ei riitä
se, mikä on.
Aila Meriluoto 1946
-
SAAT LEVÄTÄ KUIN LAPSI
Turvallisena niinkuin pieni lapsi
lepää hiljaa äidin rinnoilla,
taikka niinkuin paimeneensa luottain
laumassansa heikko karitsa
kohdata saat kaiken tulevaisen.
Lupaukset Herran kestää ain.
Heitä surut, huolet matkan maisen,
luota Herraan, yksin Herraan vain.
Uuden armon antaa joka aamu.
Lepää siksi hiljaa käsissään.
Kaiken, mikä matkalla sua kohtaa,
kohdata voit Hänen nimessään.
Lepoa siis opetella pyydä,
muuten taisto rikki raastaa sun.
Lepää Hänessä, ken Golgatalla
voittanut jo ompi taistelun.
Marja-Terttu Tolamo, Herää valvomaan
-
Kivoja aamuavauksia.
Nykyaikaan pleace.
Kai meidän nykyaikaankin joku fiksu ajatus löytyisi ?
Vaikka. Tuli dunkkuun, mut ei se mitään ens kerralla laulaa Enkelit jollekkin. Ehkä sille kun tajuu antaa anteeks ja kävellä ut ?
-
Veljeni, niin kauan kuin sielussa on himoja, ihminen on itselleen kaupunki ja täynnä suurten väkijoukkojen hälinää, olipa hän missä tahansa. Tämä on se, mitä Daavid nimitti kaupungiksi, ja siltä pelastuakseen hän haki turvaa erämaasta*.
*Vrt 2. Sam. 5:9, 15:23
Palava ruoko
-
Ihana Jumalamme, sääli meidän kurjuuttamme. Suloinen Luojamme, sido meidän haavamme. Isämme, joka olet täynnä laupeutta, suostuttele itsesi siihen, että me pakottaisimme itsemme lähestymään Sinua, sillä me emme itse tahdo suostutella Sinua. Päästä sielumme vankilasta, johon olemme itsemme sulkeneet, johdata meidät Sinun todelliseen valkeuteesi, vaikka me emme tahtoisikaan. Herra, sääliköön Sinun voimaksi meitä, vetäköön se meidät ylös upoksissa, johon olemme itse tähdänneet.
Palava ruoko
-
Kateellinen ei näe valoa, sillä kateudessaan hän etsii valaistuneistakin pelkkiä vikoja. Joka nurisee jatkuvasti, se lietsoo Jumalan vihaa. Joka korottaa itseään, laskeutuu kohti tuonelaa. Joka nöyryyttää itsensä, muistuttaa Herraansa. Joka rakastaa vallankäyttöä, on haureuden demonin työntekijä. Maailmallisten seuraan mukautuva on Jumalan vihollinen. Pyhiä rakastava on enkelten ystävä.
Palava ruoko
-
Kiitos Kristus, että armahdat meitä syntis-parkoja !
https://www.youtube.com/watch?v=HLBnbcUpuDQ
-
Kaikki ne, jotka menettävät jotain Hänen rakkautensa takia, saavat itselleen jotain Hänen omaansa. Kaikki, jotka ovat juoneet koiruohoa ja kitkeryyttä taistelussa oman olemuksensa kanssa muuttaakseen oman tahtonsa Luojansa tahdon kaltaiseksi, saavat nauttia Isän huoneessa olevista antimista. Eräs näkijä onkin sanonut: ”Kristus on heidän pöytänsä, jossa he tulevat ravituksi Isästä.” Heidän maallinen ravintonsa on pilaantunut heidän suussaan kyynelten ja huokausten tähden, mutta he saavat nauttia Jumalasta sydämen riemujuhlassa.
Palava ruoko
-
Veljeni, ole kala, joka ui ja ajelehtii Suuruuden tulvan aalloissa. Kätke itsesi sen pyhiin syvyyksiin noilta kirotuilta kalastajilta, jotka seisovat pelottavinta rantamilla odottamassa saalista, milloin se tulisi esiin. Mutta he eivät voi saada sieltä mitään, sillä he pelkäävät astua veteen, koska he eivät tahdo kuolla.
Palava ruoko
-
Pyydän sinua rukoilemaan puolestani, ettei minusta tulisi ilon aihe vihollisilleni. Huomaan kulkevani enemmän taakse- kuin eteenpäin, ja minussa piileville himoille tuotan ylösnousemuksen. Julistan sellaista, mikä on olemukseeni nähden häpeällistä, ja tämän häpeän arvoiseksi olen päässyt oman toimintani avulla. Mutta kaiken Herra on peittänyt sen, sillä Hänen armonsa on suuri ja Hän on hyvä.
Palava ruoko
-
Nöyrien seurassa pukeudu vaatimattomuuteen, riitaisten kanssa puhu iloisesti. Tietävien seurassa ole valpas, ja aina kun sinulta kysytään jotain, sano: ”En tiedä.” Jos olet nähnyt jonkun tekevän jotain moitittavaa ja sinulta kysytään, kuka sen teki, sano vain, ettet tiedä. Samalla tavalla tarkkaa myös kuulemiasi sanoja
Palava ruoko
-
TEMPPELINÄKY
Pyhä, pyhä, pyhä
on Luoja kaikkivaltias.
Vaviskoot, vaviskoot
luodut lapset kasvojasi.
Taivas, maa, taivas, maa
tiukkuu valtasuuruuttasi,
suuri on, Herra, kunnias.
Tomu, tomu, tomu
ja hiven maata maasta vain
ihminen, ihminen,
synnin tahrat huulillansa!
Kuoleman, kuoleman
valtateitä kulkee kansa
polkien vanhurskauden lain!
Herra, Herra, Herra,
tuo armoalttariltasi
hehkuva, hehkuva
hiili huuliin saastuneihin!
Polta pois, polta pois
syyllisyys, mi puuttui meihin,
tulellas pese kuvasi.
Oke Peltonen 1944
-
TURVASSA
Sa kaiken täytät
maan, taivaan, tuonelan.
Kun voimaas käytät,
niin järkkyy mahdit maailman.
Sa sanallasi
voit kaiken hajoittaa.
Sun katsettasi
ei nähdä kestä tomu maan.
Ja sentään puet
sa kedon kukkasen,
ja suojaat, tuet
myös pesää pienten lintjen.
Niin käsin kannat
myös lapsen uupuneen,
ja hälle annat
sa osan ikikirkkauteen.
Ester Ahokainen, käsikirjoitus
-
HERRAN JOHTAESSA
Sun johtohos antaun, Herra.
Sä paremmin tiedät kuin mä.
Näät vaiheeni vastaiset kaikki,
mun parastain etsit sä.
Jos tahtoni myöten ei käyne,
jos johtoas ymmärrä en,
kun vain olen tahtosi tiellä,
se riittävi lohduksen.
On ihanaa johtosi alla,
on ikeesi sovelias.
Siks Sinuhun tyydyn, oi Herra,
mua kasvata lapsenas.
Hilma Virtanen 1919
-
ON VÄÄRIN
On väärin surra ja valitella,
kun Herra elää ja ohjailee;
on väärin peljätä, harhaella,
kun Kaikkivaltias auttelee.
On väärin tullessa pahan päivän
noin maahan martona vaipua,
vie päivä uusi pois sumunhäivän,
ja Isän tahtoon voi taipua.
On väärin paeta taistelua,
kun uutta voimaa se kasvattaa,
on väärin myrskyissä masentua,
kun rauhan maille ne kuljettaa.
Siis laske, lapsi, vain Isän huomaan
kaikk' elonvaihtelut uskoen,
ja opi kaikesta kiitos tuomaan,
myös kanna ristisi iloiten!
Hilma Virtanen 1919
-
Kiitos! ....niinpähän tuo pitäisi olla...
-
JOKA PÄIVÄ ARMON PÄIVÄ ON
Oi, että kalliit, lunastetut päivät
ne meiltä tuhlattuina taakse jäivät.
Mut uusi päivä armon päivä on.
Kun joka päivän päällä risti hohtaa
ja luokse Kristuksen se meitä johtaa,
niin joka päivä armon päivä on.
Sen ristin yllä kirkas soihtu palaa,
suur Rakkaus se on mi hohdon valaa.
Niin joka päivä armon päivä on.
Oi, että koskaan unohtaisi emme:
Voi joka päivä olla viimeisemme,
mut joka päivä armon päivä on.
Helena Aaltonen, käsikirjoitus
-
Mikään paha ei tee sisintä demoniseksi ja sokeaksi pyhälle valolle yhtä tehokkaasti kuin se, että moittii veljeään sydämessään millä tahansa tavalla. Tämä on sellaista pahuutta, josta syntyy täydellinen sokeus, samalla tavalla kuin rakkaus on valo, joka yhdistää Jumalan valoon kaikki, joilla on rakkautta. Kuka on sokea ja harhailee autiomaassa? Se, joka vihaa ja satuttaa veljeään. Nimittäin se, joka rakastaa Jumalaa, rakastaa myös Hänen kuvaansa. Ja Hänen kuvaansa vastustava on myös Hänen todellinen vihollisensa. Joka haluaa nähdä Jumalan, rakastakoon Hänen kuvaansa, niin todellinen alkukuva alkaa näkyä salaisesti hänen sielussaan.
Palava ruoko
-
VK 430 Rakkaus kun kuvaksesi
1.
Rakkaus, kun kuvaksesi
meidät kerran tänne loit,
Rakkaus, myös autuutesi
meille langenneille soit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
2.
Rakkaus, kun ihmiseksi
keskellemme asetuit,
Rakkaus, näin vertaiseksi,
veljeksemme alennuit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
3.
Rakkaus, kun suostuit vaivaan,
kuolit tähden syntisten,
Rakkaus, oi autuus taivaan,
meillekin toit autuuden.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
4.
Rakkaus, et koskaan soimaa,
totuudessa vapahdat.
Rakkaus, näin annat voimaa,
virvoitat ja uudistat.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
5.
Rakkaus, käyt elämääni,
kutsut tielle tahtosi.
Rakkaus, siis nostan pääni,
suostun alle ikeesi.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
6.
Rakkaus on suuttumaton,
vahva puolustajani.
Rakkaus on muuttumaton
turvani ja rauhani.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Säk. 1–3, 5–6 Johann Scheffler 1657. Säk. 4 saksalainen 1695. Suom. Alfred Brynolf Roos 1868. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Heinrich Albert 1642.
-
Niin kauan kuin vapauttamme ei ole karaistu kestävyydellä, me etsimme vain lepoa omalle sielullemme ja pakotamme Kaikkivaltiasta alistumaan omalle tahdollemme sen sijaan, että me itse alistuisimme Hänen tahdolleen. Omalla vaivalloisella vaelluksellaan kaikkine kärsimyksineen Hän on näyttänyt meille, miten Hänen perässään kuljetaan, mikäli olemme päättäneet päästä perille sinne, missä Hän on. Mutta me vain katselemme himoiten asioita, jotka vetävät meitä taaksepäin
Palava ruoko
-
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he näkevät Jumalan sydämessään. Puhtaimman kunnia on nähtävänä alueella, joka on puhdistunut. Tämä on se valtakunta, jonka Hän sanoi olevan kätketty sisällemme. Kaikki, jotka ovat vaihtaneet maailmansa Hänen kaipaukseensa ja vieraantuneet katoavaisesta elämästään, ovat löytäneet uudeksi maailmakseen kaikkien maailmojen Luojan. He eivät tunne enää erottavia tekijöitä, sillä Hänen alueellaan pimeys ei saa edes nimeä.
Palava ruoko
-
Älä tavoittele kysymysten ja vastausten vaihtamista suuren kansanjoukon kanssa, vaikka se vaikuttaisikin hyödylliseltä. Se näet joko viilentää meidän oman hehkumme tai viiltää joitain toisia kateudella.
Pitäkäämme mieluummin kielemme hiljaisuudessa ja antakaamme sydämemme liikehtiä meidän oman työskentelymme parissa. Se on Isälle rakkaampaa kuin se mitä täytetään lain mukaan vuorella tai Jerusalemissa.* Meistä ei tosin itsessämme ole tähän, mutta Hänen satamassaan hiljaisuuden rauha ilahduttaa ne, jotka sinne pääsevät.
Palava ruoko
* Vrt Joh. 4:21
-
Älä tavoittele kysymysten ja vastausten vaihtamista suuren kansanjoukon kanssa, vaikka se vaikuttaisikin hyödylliseltä. Se näet joko viilentää meidän oman hehkumme tai viiltää joitain toisia kateudella.
Pitäkäämme mieluummin kielemme hiljaisuudessa ja antakaamme sydämemme liikehtiä meidän oman työskentelymme parissa. Se on Isälle rakkaampaa kuin se mitä täytetään lain mukaan vuorella tai Jerusalemissa.* Meistä ei tosin itsessämme ole tähän, mutta Hänen satamassaan hiljaisuuden rauha ilahduttaa ne, jotka sinne pääsevät.
Palava ruoko
* Vrt Joh. 4:21
Sisältäpäin, rehellisenä itselle.
Teot kumpuavat tiedottomuudesta, kun annamme Herran johdattaa. Hän päättää ja säätää. Oma ajattelumme on rajallista. Rajattomuus löytyy uskosta tulevaisuuteen. Kaikki mahdollisuudet ovat avoinna.
-
Jos me etsimme Jumalaa, Hän ilmestyy meille. Huomaa kuitenkin, että kun Hän ilmestyy, Hän tulee sisäpuolelta ja peitetysti. Nosta huntua, jotta Hän näkyisi. Kohota verhoa, jotta Hän tulisi nähtäväksi. Hän etsii itselleen aluetta, jossa voisi näyttää kauneutensa, ja kaipaa kovin, että saisi tulla nähtäväksi. Kaipauksemme kautta alue puhdistuu, ja odotuksen kautta meille koittaa ilon kesä.
Lyhyesti sanoen kaikki tulee ajallaan, vähä vähältä, luonnollisen kasvun mukaan. Myös Jumalan lapsille. Hänelle olkoon kunnia ja meille osallisuus Hänen Rakkaimpansa perintöön. Aamen.
Palava ruoko
-
Aamen !
-
Oletko uupunut ja rasittunut Herrasi palvelemisesta? Laske pääsi Herrasi polvelle ja lepuuta itseäsi. Nojaa Hänen rintaansa vasten ja hengitä elämän Henkeä, jotta Elämä sekoittuisi sinun maalliseen aineeseesi. Tukeudu Kristukseen, sillä Hän on sinun pöytäsi, jonka kautta tulet ravituksi Isästä. Puhdista oma peilisi, niin siinä näkyy ainutlaatuinen kolminainen kirkkaus ilman erottavia epäilyksiä. Aseta tämä sydämeesi, niin saat huomata, että sinun Jumalasi elää.
Palava ruoko
-
VK 625 Jeesus elää, turvani
https://www.youtube.com/watch?v=tYQetCW_nIk
-
Jos taas olet jäänyt osattomaksi kaikista hyvyyksistä mutta vastustajia on kuhisemalla, rukoile salaisesti ja taukoamatta tätä rukousta: ”Jumalani, anna minulle viisautta ja vahvista minua!” Se riittää joka hetki tässä elämässä, sillä sydämessä se näyttäytyy Kaikkitietävälle tällaisessa merkityksessä: ”Herra, anna minulle viisautta, jotta tuntisin Sinun tahtosi kokonaan, ja vahvista minua, jotta voisin täyttää sen. Anna minulle viisautta, jotta tuntisin demonien menetelmät ja kaiken mitä vatsassani on, ja vahvista minua, että voittaisin ne kaikki.” Tämä tiivis rukous on lyhytsanainen mutta merkitsee paljon. Minulle se on enemmän kuin kaikki muu.
Palava ruoko
-
SUN JOHDATUKSES NÄIN
Sun johdatukses näin
niin usein jälkeenpäin.
Mä huomasin, Sä mun
veit hyvää tietä Sun,
veit sinne, missä vain
voit auttaa sieluain.
On jälleen pimeä,
oi, Herra, eksyn mä.
Taas valo auringon
taa pilven jäänyt on,
ja palaa uskokin
vain liekein sammuvin.
Vie armoon uutehen
Sä, Herra, sydämen!
Taas näytä, että tie
yösynkkä vaikka lie,
vie joskin vaivaan mun,
on kirkastama Sun!
Saara Lehtonen 1944
-
PARASTAAN SE HERRA ANTAA
Katso, kantamani risti
mua kantaa päivittäin.
Se sai siivet. Siivet kantaa
koditonta kotiinpäin.
Ilman tätä ristiäni,
ilman siunausta sen
kuljen harhaan, vaivun vaivaan
eksyttäen, eksyen.
Miksi, sieluni, siis huokaat
alla ristin kohtalon?
Siinä kypsyy täysi tähkä
sydämeni vainion.
Ristin kautta kunniahan,
kautta kuolon elämään
kuljit, Herra. Toista tietä
kuljeta et ketäkään.
Parastaan se Herra antaa
antaissansa ristin tien.
"Sillä tellä", lausuu Herra,
"minä nostan, kannan, vien."
Itse kun en tietä tunne,
Herra Jeesus, johdata.
Vaivan, veren tieltä tulleet
perillä suo kohdata.
Aarne Kaitila, käsikirjoitus
-
SAVI JA VALAJA
Olen, Herra, savea vain,
harmaata, turhaa kelpaamatonta,
ilmakuplia siinä on monta,
itse sen tuntea sain.
Käyt käsiksi, Mestari.
Kiitos! Tartu ja pyörää käytä,
muokkaa, taitosi näytä,
jättäyn huomaasi.
Ei pelkoa laisinkaan!
Kättesi paino kun tuskaa tuottaa,
hiljaa pyydän olla ja luottaa
tahtohon viisaimpaan.
Oi valaja ihmeinen,
miksi mun mielisit muodostuvan?
Hengessä kirkkaassa näit sen kuvan.
Yksin sä tiedät sen.
Jokin syntyy, selkenee...
Piirtein puhtahin, hohtavin pinnoin
kerran se valmis on kärsimyshinnoin.
Mestari, työsi tee!
Hilja Haahti 1922
-
Jos elän vielä kuukauden, Uusi Testamentti on käännetty. Kun rupesin kääntämään tänä aamuna, törmäsin jakeeseen, joka sopii kaikille niille, jotka hiljaisuudellaan tukevat sitä julistusta, jonka sivullinen riemuitsi laittaa tänne, että Malmivaaran Siionin Virret englanniksi käännettyinä (ainakin mitä olen itse kääntänyt) ovat "kamalia" ja "kuvottavia." Penakaan, joka osaa letkautta vaikka ketä, ei ole ottanut siihen asiaan kantaa. Tässä olisi Raamatun kanta asiasta:
"Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kasvaa, se on kelvotoin ja lähin kirousta, jonka loppu on, että se poltetaan." Heb. 6:8.
En kelvannut Herättäjä-Yhdistykselle myöskään kääntäjäksi, niin kai sielläkin pitävät niitä kamalina ja kuvottavina. Saatte arvata keitä itse pidän kuvottavina. Kukaan ei voinut paheksua sivullisen sanaa, mutta moni pystyy paheksumaan sitä, etten minä hyväksy sitä, ja kiittää itseään, ettei "ota kantaa" kun on niin hurskas ja kelvollinen. Jeesus sanoo teille: "Sentähden ettäs pensiä olet, ja et kylmä etkä palava, rupean minä sinua minun suustani oksentamaan ulos." Ilm. 3:16.
-
Penakaan, joka osaa letkauttaa vaikka ketä, ei ole ottanut siihen asiaan kantaa.
Tuollainen kommentti ei ole osunut silmiini. Miten vanhasta viestistä mahtaa olla kysymys?
Tota keskustelua käytiin näköjään maaliskuun alussa. Nyt on varmaankin liian myöhäistä letkauttaa mitään. Sivullinen näytti minusta jääneet yksin mielipiteineen. Miksi syyttää koko foorumia niiden vuoksi?
-
Tuollainen kommentti ei ole osunut silmiini. Miten vanhasta viestistä mahtaa olla kysymys?
Saattaa olla Wanha Siionin virsi.
-
BETEL
Kovin vaikea on nukkua sen,
jolla kivi on pään alla
ja joka vilusta väristen
on yötä taivasalla.
Sen sielun valtaa ahdistus
ja öiset kauhistukset:
yölinnun outo vaikerrus
ja pedon ulvahdukset.
Niin kylmää usmaa uhoo maa
ja tylyt tähdet vilkkuu.
Levoton sydän vavahtaa:
ne tuskalleni ilkkuu.
Jos uni korjaa uupuneen,
saa painajaisen ikeen
vain puutuneelle niskalleen
ja herää kylmnään hikeen.
Kun, veli, saavut Beteliin
vaellusretkelläsi
ja taivasalle nukuksiin
käyt kivi tyynynäsi
ja saapuvat sun rikokses
taas sieluus syyttävinä,
monine lankeemuksines
autuas olet sinä!
Saat Betelissä luoksesi
sa enkeleitten parvet.
Ne kertovat: sun vuoksesi
on Jeesuksella arvet.
Ja maasta taivaan ovelle
on ristinpuu tie ainut.
Jumalan isänpolvelle
onnellisena painut.
Jaakko Haavio 1933
-
Saattaa olla Wanha Siionin virsi.
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
Joo, iva on aina sopivaa. Suorastaan asiallista, kun pitäydytään asiallisuuteen, kuten täällä on sanottu.
-
Kun kirjoitin körttien asiallisuudesta, esitin kokemani yleisilmeen mm. seuroissa, Juhlilla ja osin foorumillakin. On ollut asiallisia keskusteuja, mutta vähemmän, sillä asiantuntemusta on meillä rajallisesti useimmissa asioissa.
Jos on asiantuntija, niin silloin hän valinnee toisenlaisen foorumin, sellaisen jossa vertaiset keskustelevat asiallisista asioista.
Itse pidän myös epä-asiallisesta, mm. huumori ja sanaleikit sekä joulukertomukset ketjuina ovat olleet hauskuutusta ankeaan lörtti-arkeen. Runoista puhumattakaan.
Ystäväni Pyryharakka, joka jäi pois loukattuna, oli mainio tarinoitsija ja huumorin ystävä. Ja todellinen Kristuksen palvelijatar.
Juhani heitteli aikoinaan melkoisia 'pommeja' Jessestä tms, eikä siitä kukaan suuttunut. Silloin puhalsivat nuorteat tuulet.
Sivullisella on ollut tapana aina välillä ' polttaa päreensä' ja lähteä pois. Sen voi ymmärtää jos vähänkään tuntee häntä kipuineen ja muine kärsimyksineen.
Benkku herjasi sumeilematta minua, mutta yritin monnen kertaan olla ystävä. Hän olisi tarvinnut p a l j o n huomiota ja jos ei sitä saanut alkoi kiukuttelu.
Se on lapsellista, mutta ymmärrettävää, jos oppii tuntemaan ihmisen sisintä.
Jos sivullinen ei pyydä sinulta anteeksi Thomas, käännä toinenkin posti ja anna sinä anteeksi hänelle.
-
Niin, oli niitä aikoja, kun täällä asiallisesti arvostettiin Siionin Virsien kääntämistä. Kävin ketjun läpi ja laskin 12 kiittäjää: Pena, Seppos, Mansipaani, Armonkerjäläinen, Riitta-muummi, Lina, Tosikkoko, Osmo, Juhani, Viisveisaaja, Leena, Pappako.
Ainakin tuloksena tästä riita-ajasta on se, että olen tehnyt paljon työtä saada painoversion kauniimpaan, helpompaan muotoon, ja samalla joku kirjoitusvirhekin on tehty. Teen parhaani sitä levittääkin, jota en tehnyt aikaisemmin, kun huomaan, ettei körtit enää sitä arvosta.
-
Tekemästäsi suuresta käännöstyöstä kuuluu sinulle kiitos ja kunnioitus taidollisuuttasi kohtaan.
Herra on antanut sinulle kielten osaamisen lahjan, siitä Hänelle kiitos !
...
Minäkin palasin noihin 'riita-ajan alkupäiviin' Pääsiäisen alla. 9.3. oli se mielesi pahoittanut ensimmäinen kirjoitus.
Katsoin mitä silloin kirjoitettiin, ja mielestäni sivullisen oli silloin ärsyttänyt joku muu kuin Siionin virret. Ehkä hän on ehdoton ortodoksisuuden ihailussaan, en tiedä, mutta ehsottomuus kuuluu yksin Jumalalle .
Näen tässä henkien taistelun tapaista pahaa. Monille Pääsiäinen on vaikeaa aikaa.
-
Tekemästäsi suuresta käännöstyöstä kuuluu sinulle kiitos ja kunnioitus taidollisuuttasi kohtaan.
Herra on antanut sinulle kielten osaamisen lahjan, siitä Hänelle kiitos !
...
Minäkin palasin noihin 'riita-ajan alkupäiviin' Pääsiäisen alla. 9.3. oli se mielesi pahoittanut ensimmäinen kirjoitus.
Katsoin mitä silloin kirjoitettiin, ja mielestäni sivullisen oli silloin ärsyttänyt joku muu kuin Siionin virret. Ehkä hän on ehdoton ortodoksisuuden ihailussaan, en tiedä, mutta ehsottomuus kuuluu yksin Jumalalle .
Näen tässä henkien taistelun tapaista pahaa. Monille Pääsiäinen on vaikeaa aikaa.
Kiitos tästä. En kaipaa täällä kiitosta. Vaikka yksi sanoi, ettei sitä paljoakaan ollut, minusta oli ylenpalttisesti. Surettaa vähän, ettei ollut työ kenellekään muulle sitten hyödyksi tai iloksi. Minusta tuntuu, että kiittäjät silloin ajattelivat, että tästä on iloa tai hyötyä Herättäjä-Yhdistykselle. Aloitin itse vain ilon vuoksi ja oli mielessä kulttuuriteko lähinnä alussa. Niin en ajannut itse sitä asia eikä Herättäjä-Yhdistys ollutkaan kiinnostunut siitä mitä tein ja siitä mitä olisin voinut tehdä. Löysivät muita ratkaisuja englanninkielisiin haasteihin, jotka ainakin onnistuivat hyvin ilman minua. Kun ihmiset huomasivat sen, niin pettyivät koko tähän asiaan ja rupesivat valittamaan ja syyttämään.
Minulle on pääkiinostus nyt irokeesi Raamattu, mutta yritän nyt niin monen vuoden jälkeen pelastaa SV käänökset johonkin hyödylliseen tehtävään. Se ei ole Herättäjä-Yhdistyksen asia. Heidän täytyy nyt keskittyä rahaan.
-
Ymmärrän.
Tuo irokeesi-asia on todella hyvä. Nythän alkuperäiskansojen kohtelu Kanadasa on ollut meilläkin uutinen.
Tv-sarja Anna, a-lopussa se tuli esitellyksi 'kaikelle kansalle'. Nyt olen nähnyt realistisia kuvia niistä ' koulutuskeskuksista'. Raakalaismaista !
Samaan viittasin Billie Holidayn laullla Strange fruits. Ne puista riippuvat hedelmät olivat lynkattuja mustia miehiä ja naisia. Myös laulajattaren esi-isiä.
https://www.google.com/search?q=negros+hanging+in+Missisippi&nfpr=1&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwjzuIDOoO_wAhUV2SoKHbhfB54Q_AUoAXoECAEQAw&biw=1093&bih=526
-
Kyselit minulta tilastani. En tiedä mitä kertoisin sinulle, sillä vaihtelut ovat melkoisia. Toisinaan olen täynnä elämää, toisinaan kuolema raivoaa minua vastaan jäsenissäni. Välillä minä surmaan eläviä, välillä taas kuolleet surmaavat minua. Toisinaan minä olen irti kaikesta yhdistyneenä Yhteen, toisinaan olen sekoittuneena kaikkeen. Tämä ihmetyttää itseänikin kovin. Elämän Henki antaa tilaa muutokselle, niin että kuolleet saavat vallan toimia kuolettamiseksi ja nöyryyttämiseksi. Tämän Hän tekee kuitenkin hienovaraisesti ohjaten, ettemme me alkaisi mielihyvällä hengittää kuolleitten tuoksua.
Palava ruoko
-
Mistä ja miten ulkonainen aurinko voisi näyttää sinulle Hänen kaikessa säteilevän salaisuutensa? Niin kuin sinä kannat auringon lämpöä hartioillasi, niin sinä kannat Häntäkin, mutta sisälläsi. Ja niin kuin näet auringonvalon tässä maailmassa kaikkialla, niin Hänkin on samalla tavalla jokaisessa paikassa.
Palava ruoko
-
Minun on noustava omalle paikalleni, vaikka en näe kenenkään omasta väestäni ajattelevan minusta tällaista tai pitävän tätä minulle sopivana. Mutta sellainen, joka ei ole perillä asioista pitää minua omanaan ja näin varastaa sellaista, mikä ei ole hänen omaansa - siis varastaa varastettua varkailta. Tule perässäni ja näe, oletko totuuden piirissä. Kulje vähän matkaa, kunnes se mikä on edelläsi jää taaksesi, niin tiedät, mistä minä puhun tällaisia.
Palava ruoko
-
Ehkäpä sinä sanot minulle: ”Minulla ei ole ketään, joka tarttuisi käteeni, kun nousen näitä portaita.” Etsi siis tiesi itse, niin löydät sen päästä tarttujan, joka vie sinut näiden suloisten asioiden luokse. Jos et halua viivytellä, kevennä askeltasi hieman. Jos haluat löytää, älä viivyttele. Jos odotat satamaa, älä anna minkään häiritä kulkuasi.
Palava ruoko
-
HERRAN TIELLÄ
Mä suuremmaksi tahtoisin, vaan Herra pienentää.
Hän tahtoo ottaa kaiken pois, niin että yksin jää
Hän mulle kaikki kaikeksi. Muut tuet häviää.
Mä voittajaksi pyytelin taistoissa elämän,
vaan Herra hetkiseksi vei mun tieltä syrjähän.
Sen, minkä luulin voitoksi, tappioks näki Hän.
Mä kirkkauttaan kaipasin ja tietä valoisaa,
vaan Herra näki parhaaksi pimentoon istuttaa
sen kasvin, jonka itseensä Hän tahtoi juurruttaa.
Mä tahdoin tuottaa hedelmää ja paljon työtä tein,
vaan Herra näki huonoks sen, mä minkä Hälle vein,
ja puhdistaen leikkasi parempaa kantaaksein.
En tiedä, minne johtaa Hän, en yhtä askelta.
Nyt kuitenkin jo tiedän sen: on kaikki rakkautta.
Jos leikkaa Hän ja pienentää, on sekin armoa.
Ja siksi hiljaa oottaen jalkainsa jureen jään.
Oi, kunpa kerran oppisin Hänehen tyytymään.
Hän kaikkenani kaikessa Hänelle elämään.
Marja-Terttu Tolamo, Herää Valvomaan
-
Oi armo, kuinka ylitsevuotavainen sinä oletkaan! Jos joku on hajaantunut ja ripoteltu hajalleen, sinä kokoat hänet yhteen ja teet hänestä ehjän. Mutta kuka kääntäisi tällaisen kohti omaa olemustaan? Eikö Hän, joka viittauksellaan kokoaa ja tuo yhteen ne, jotka ovat lyötynä hajalleen kuin lasikiteet hiekassa?
Palava ruoko
-
Älä syytä minua siitä, etten ole päässyt tulemaan luoksesi. Minä olen palvelija, jolla ei ole vallassaan tehdä mitä tahtoo. Kun olen sidottu, olen vapaa, ja kun olen vapaa, olen kahlittu raudoilla. Vaikka tahtoisin paeta itseäni, en voi lähteä pois luotani. Ja vaikka kilvoittelen päästäkseni luokseni, en kykene pääsemään lähemmäksi itseäni. Tällaisten vaikeuksien parissa olen yötä päivää, eikä minulla ole lepoa. Mitä siis tekisin? En kykene löytämään itseäni enkä voi päästä kauemmaksi luotani.
Palava ruoko
-
Isämme, jos valtakuntasi on lähellä, näytä meille kuinka löydämme sen. Se on jo ovella, mutta ovi on kapea ja ahdas. Jokainen, joka kestää oven pimeän ja synkän vaikeuden ja kulkee sen läpi, kohtaa välittömästi valon valtakunnan ja pääsee nauttimaan ihanuutta. Tämä on se ahdas portti, josta astutaan elämään. Mutta Herra, missä on alue, josta Sinun valtakuntasi voidaan löytää? Se on teidän sisällänne, ja sen portti on katumus.
Palava ruoko
-
Kärsimyksen kautta voittoon.
-
Kärsimyksen kautta voittoon.
https://www.youtube.com/watch?v=7rlFOPJeQNg
-
’Kärsimyksen kautta’ ja ’kärsimysten kautta’ taitavat olla eri asioita. Aamuhartauden teksti puhuu katumuksesta lyhyenä kärsimyksensä, jonka jälkeen avautuu valoisa ihanuus. Se on eri asia kuin elämän näkeminen loppuun asti kärsimystienä, joka palkitaan vasta iäisyydessä.
-
Katumus antaa takaisin kasteen elämän, joka perustuu anteeksiantamukseen. Niin kuin arvoton aines saa pimeässä kohdussa Aadamin olemuksen kaltaisuuden, niin myös epäpuhdas ja inhottava ihminen jalostuu puhtaaksi ja kirkkaaksi, mikäli nostat hänet katumuksen tulen hehkuun. Hänestä tulee miellyttävä ja suloinen. Hän uudistuu armossa, josta hän alkaa saada Kristuksen, Isän kirkkauden, kauneuden hahmoa. Katumus on elämän äiti. Autuas se, joka syntyy hänestä, sillä hän ei enää kuole.
Palava ruoko
-
On linnoituksia, joita sielunvihollinen on rakentanut pitkään voidakseen sulkea saamansa vangit niiden pimeyteen. Pienestä viittauksesta katumus puhaltaa niihin ja ne luhistuvat. Silloin valo sarastaa pimeydessä istuvien kasvoille. Heidän kahleensa katkeavat, heidän ahdistuksensa muuttuvat iloksi ja kyyneleensä riemuksi. Heidän sitojansa sidotaan pimeyden kahleilla ja luovutetaan ruoskijoiden käsiin.
Katumus turmelee kaikki sielunvihollisen työt. Se parantaa ja eheyttää kaikki tuskat, joita vihollinen on tuottanut palvelijoille, jotka eivät kuulu hänelle. Kaikki vihollisen surmaamat se herättää henkiin, kaikki hänen ansansa se hajottaa ja kaikki hänen verkkonsa se rikkoo.
Palava ruoko
-
Katumus on taivaallisen Lääkärin parantava kääre. Kuka ikinä asettaa sen sairaan kohtansa päälle, paranee saman tien. Katumus ei viillä leikkausveitsellä eikä aiheuta kipuja poltinraudoilla. Sen lääkeaineet on sekoitettu armolla, se sitoo arvet pehmeimmillä kääreillä.
Kuoleman lääke, ilveily ja hillittömyys, on Saatanan käsissä. Elämän lääke, katumus, on Kristuksen käsissä. Jokainen murhaajan maljasta juonut lähestyköön ja juokoon kaikkien Elävöittäjän lääkettä, niin hän elää loputtomasti.
Palava ruoko
-
Katumus on meri, joka pesee jokaisen likaantuneen, se on tulinen pätsi, joka jalostaa jokaisen himmentyneen. Se on tulta, joka polttaa kaikki ohdakkeet.; se on vettä, joka antaa kasvun pyhille siemenille.
Katumus on paratiisi, joka hurmaa asukkaansa. Se on erämaa, joka vavisuttaa kaikkia kapinallisia. Katumus on valon lapsia kasvattava maa. Se pitelee käsissään maljaa jokaista ryvettynyttä varten. Katumus on imettäjä vastasyntyneille korkeuden lapsille ja kasvattaja Kristuksen perillisille. Katumus on linnoitus, joka suojelee kaikkia sisäpuolellaan olevia; se on soturi, joka tuo kaikki sotavangit takaisin.
Palava ruoko
-
KOTKANSIIVIN
Hän kantanut on mua kotkansiivin
ain' asti hetkestä, kun ensi kerran
pien' hento lapsi näki päivänvalon,
mun Isän armas, Kuninkaani, Herran.
Hän kantanut on mua kotkansiivin.
Hän yhä kotkansiivin mua kantaa,
maan murehista korkealle nostaa.
Ma lepään tyynnä Hänen turvissansa,
ja harhapolkujenkin pimennosta
Hän yhä kotkansiivin mua kantaa.
Hän kotkansiivin kerran kantaa mun
päin ikikirkkauden kukkuloita,
kun isänkotini mun siellä on.
Päin taivaallisen valon valkamoita
Hän kotkansiivin kerran kantaa mun.
Immi Hellén 1930
-
Kunnia olkoon Hänelle, joka tuli pelastamaan meidät ja julisti meille katumusta omalla äänellään sanoen: ”Katukaa! Kun kadutte, te pelastutte ja löydätte valtakunnan, joka on lähellä teitä ja kätkettynä sisällänne.” Hän nimittää valtakunnaksi ilmestymistään niissä, jotka Häntä rakastavat. Samaan tapaan Hän sanoi myös omasta tulemisestaan: ”Valtakunta on tullut lähelle.” Ja apostoli sanoo: ”Jos Kristus ei ole teissä, teidät hylätään” - nimittäin muukalaisiksi suhteessa valtakuntaan.
Palava ruoko
-
https://www.youtube.com/watch?v=IEILtVQiGpQ
Achrenius 22 Herra Jesus, kun Sä olet (1-4)
1. Herra Jesus, kun Sä olet minun osani ainoan', kun Sä sydämmessäni elät, kun Sä asut sielussan', niin mulla ompi taivas tääll' , kulkeissani vaivan sääll'.
2. Vaikka vielä ruumiini vaipuis keskelle kuolon virtoja, ja kaikki jäseneni taipuis all' kivun vaivoja, vaikka halkeis sydämen': Sinuss' on mun elämän'.
3. Sinuun tyytyy sydämeni, Sinuss' levon löytänen, Sinä köyhälle sielulleni olet hyvyys ijäinen, kaikki kuin mä halajan, Sinuss' Jesukseni, saan.
4. Maailma, en mä sinua tottel', kuin mulla Jesus ompi vaan, enkä katoovaisist ottel', koska mä pysyväistä saan, maa mulle tuli halvaksi, kun sain taivaan osaksi.
( äänitys Rukoilevaisten kesäjuhlilta)
-
https://www.youtube.com/watch?v=5xH9YQmhIQI
Acrenius 5
Nyt herätkäät ja tielle tulkaat
Rukoilevaisten laulukirjasta "Halullisten Sielujen Hengelliset Laulut".
Koonnut Abraham Achrenius.
Rukoilevaisten seurataltiointi.
-
Radion aamuhartaus 16.6.2021. Rovasti Pirkko Yrjölä:
https://areena.yle.fi/audio/1-50822212
-
VK 132 Oi rakas Isä, Luojamme
1.
Oi rakas Isä, luojamme,
hyvyyden kaiken lähde,
anteeksi anna syntimme
Poikasi piinan tähden.
On tuomiosi vanhurskas,
vaan ole meille laupias,
niin että kuuliaisina
nyt uskossa
sinua voimme palvella.
2.
Oi Jeesus Kristus armias,
valosi anna koittaa.
Vain sinä, voitonruhtinas,
voit surman vallat voittaa.
Kalliilla uhriverellä
lunastit meidät synnistä.
Kansaasi muista, armahda
ja pelasta,
kaikesta auta pahasta.
3.
Oi Pyhä Henki, lohduta,
suo meille lahjojasi,
nyt rauhan tiellä johdata
ja rakkaudessasi.
Luo meihin toivo elävä
ja anna voima kestävä.
Jeesuksen tähden autuuteen
vie ikuiseen,
näin saata meidät taivaaseen.
Hermann Wepse 1589. Ruots. Sigfrid Aronus Forsius 1605–08. Suom. Elias Lönnrot 1870. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Saksassa 1541.
-
Silloin kun joku on demonien vaivaama ja kiusaama, hän on levoton, hermostunut ja häiriintynyt ja parjaa niitä, jotka rukoilevat hänen puolestaan. Mutta kun hän toisten rukousten avulla vapautuu demoneista, hän tasaantuu ja katuu kaikkea tekemäänsä. Näin on myös sellaisen suhteen, jota demoni vaivaa hillittömien himojen kautta. Näitä ovat kovasydämisyys, viha, parjaus, panettelu, ahneus, välinpitämättömyys, kateus, sekasortoisuus ja raivo. Tällaisten vallassa oleva ei ole ainoastaan katumatta näitä, vaan hän vieläpä pilkkaa niitä, jotka katuvat.
Palava ruoko
-
Veljeni, nyt on ahdistuksen aika. Vain vaikeuksin ja suurella vaivannäöllä ihminen kykenee vapauttamaan sielunsa Pettäjän ansoista. Veljeni, kietoudu joka hetki nöyryyteen. Se pukee sielusi Kristukseen, nöyryyden antajaan. Nöyrälle sarastaa kauneutta säteilevä tähti hänen omasta sydämestään. Jokaisella rukouksellisella maahankumarruksellaan hän saa nähdä sen kauneimpien säteiden loistoa.
Omaksu herkkyyttä ja puhtautta, sillä ne kirkastavat sielusi sellaisten himojen liasta, joille minunlaiseni laiskimukset löyhkäävät. Pidä nukkumisesta kurissa ja vatsasi oikeassa mitassaan, jotta sielusi saisi nauttia hengellisistä unista ja kirkasmielisestä valvomisesta. Pidä kielesi sellaisessa järjestyksessä, ettei se lausuisi mitään turhia sanoja. Näin henkesi pääsee hallitsemaan himoja ja saa vallan yli pahojen henkien. Varo vihaa ja vihaisia ihmisiä, sillä nämä erottavat sielun pyhästä valosta. Pidä sielusi etäällä sellaisesta, jonka elämäntapa ei ole kunnossa eikä järjestyksessä, ettei hän tekisi sinusta synnin palvelijaa.
Palava ruoko
-
Veljeni, ryhdyn elämän työhön joka päivä niin kuin pellolla ainakin, vaikka en olekaan koskaan osoittautunut tarkaksi työntekijäksi viinitarhan Herran silmissä. Katso, syön häveten kerjättyä leipää ja sieluni silmät ovat hämärtyneet jäädessään vaille Elämän Leipää, joka valaisee silmäterät.
Rukoile, veljeni, että pimeys hälvenisi taivaankantemme edestä ja kirkas aurinko kauniine säteineen tulisi näkyviin meidän maassamme. Sillä katso, sen asukkaat seisovat syventyneinä odottamaan sarastusta, joka kirkastaa ilolla kaikki sitä etsivät.
Palava ruoko
-
Tänä aamuna säteilevänä, Lasse Riutamaa:
https://www.youtube.com/watch?v=_gUexr3LdGc
-
Autuas se, josta huokuu elämän tuoksua. Hänessä säteilee joka hetki Isän ihmeellisiä ilmestyksiä. Autuas se, joka tarkkailee lakkaamatta itseään hengellisten olentojen peilin näkymää vasten. Autuas se, joka kuuntelee itsessään Pyhän Hengen salattuja mysteereitä ja kätkee ne jälleen. Autuas se, jonka puheen innoitus on lähtöisin Hengestä ja jonka tavanomaiset ajatukset ovat vaienneet Hänen ihmettelemisensä voimasta. Tällainen ihmeellisyys kuuluu sille, jonka sisimmän liikkeet ovat vaienneet. Uudessa alaisuudessa hän kuuntelee yksinkertaista ylistystä voidakseen riemuita äärettömässä hiljaisuudessa, jonka vallassa hänen henkensä ja kielensä ovat. Tällainen on se, joka on saanut Hengen kielet korkeudesta.
Palava ruoko
-
Sv 229 Taas päivän kirkas valo
229Taas päivän kirkas valo
1. Taas päivän kirkas valo,
maan, meren voima, ilo,
verhoaa kasvonsa
valaistuansa meitä
ehtooseen ehtineitä
kauniisti matkalla.
2. Vaan, sielu, muista silloin,
kun päivä sammuu illoin,
aikaasi rientävää.
Viikkosi viimeisetkin
väistyvät määrähetkin,
kun ilta ennättää.
3. Siis pidä mielessäsi
tulevaa lähtöäsi
virroilta Baabelin.
Armahtavaisen Herran
eteen me käymme kerran
taivaisiin pitoihin.
4. Nyt menen vuoteelleni
ja nukun, Jeesukseni,
armahtamanasi.
On taivaan valtakunta
siis totta eikä unta
jo eläessäni.
5. Sieluni riemu täyttää,
kun mietin, miltä näyttää
sen hetken ihanuus,
kun Isä rientää vastaan
syleillen omaa lastaan
ja alkaa ikuisuus.
Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
Minä tunnen heikkouteni ja vaikenen. Tästä eteenpäin pysyn hiljaa. Sillä ei ole ketään, josta olisi selittämään Sinun näkyjäsi, oi Kaikkinäkevä! Kunnia kaikesta Sinulle, joka olet Sinua rakastavien seppelöitsijä, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Palava ruoko
-
Tämän maailman on sen Luoja asettanut koetukseksi ja harjoitukseksi. Se on työn tekemisen aluetta, josta työläiset kokoavat viljanjyviä saadakseen nauttia niistä katoamattomassa maailmassa. Heikot taas kokoavat ohdakkeita omaksi piinakseen yhdessä niiden pahan kylväjän kanssa. Tämä maailma on kaupankäynnin aluetta, josta kauppiaat keräävät elämää omaksi riemukseen tai kuolemaa omaksi häpeäkseen.
Palava ruoko
-
Sydän liekehtien minä ylistän Sinua, kunniakas ja rakas Jumalamme. Hän rakastaa etsijöitään ja kirkastaa ylistäjänsä. Miten nimittäisin Sinua, Herrani, en tiedä. Kutsuisinko Sinua Jumalaksi? Sinä olet sanonut: ”Ei minulla ole nimeä.”* Kaikki nimeämiset ja nimitykset ovat kovin vähäisiä Sinun suuruutesi rinnalla. Miten siis nimeäisin Sinut kielikuvillani niiden iloksi, jotka Sinua etsivät? Ne avoimet nimet, jotka olet antanut ylistämistäsi varten, kaikki ihmiset jo tuntevat. Mutta se salainen nimi, jonka olet rakkaudessasi minulle salaisesti antanut, jotta puhuisin sen kautta Sinun kanssasi salaisesti, sen Sinä olet kätkenyt niin puheelta kuin kuvaltakin. Sinä olet täyttänyt minut arkuudella, enkä minä uskalla ilmaista sitä edes ystäville.
Palava ruoko
* Vrt 1. Moos. 32:30, 2. Moos. 3:14.
-
Rakasta kaikkia kaukana kaikista. Inhoa kaikkea inhottavaa omassa sielussasi, mutta älä muiden edessä. Jokainen, joka vihaa syntisiä, on kelvoton Herran edessä. Niin kauan kuin sinulla on mahdollisuus, lähesty katumusta syntiesi poispyyhkimiseksi. Katso sisällesi ja näe Hänet omassa olemuksessasi, yhdistyneenä sinuun kuin tuli, joka on sulautunut rautaan ahjossa, tai niin kuin kosteus ruumiiseesi.
Palava ruoko
-
Edellä olen jostakin syystä yhdistänyt kahden eri kappaleen tekstiä. Anteeksi! Tässä korjaus:
Rakasta kaikkia kaukana kaikista. Inhoa kaikkea inhottavaa omassa sielussasi, mutta älä muiden edessä. Jokainen, joka vihaa syntisiä, on kelvoton Herran edessä. Niin kauan kuin sinulla on mahdollisuus, lähesty katumusta syntiesi poispyyhkimiseksi. Vuodata kyyneleitä Herrasi edessä, niin Hän ei käännä kasvojaan pois sinun luotasi päivänä, jona kaikki Häntä rakastavat odottavat näkevänsä Hänen kirkkautensa nauttiakseen siitä iankaikkisesti. Hänelle antakoot kunniaa kaikkien järjelliseen olentojen suut, ja tulkoon meillekin laupeus Hänen armostaan. Aamen.
Palava ruoko
-
Katsele Jumalaa omassa olemuksessasi, kuinka Jumala on valo.* Hänen luontonsa on näet kirkasta moniloistoista valkeutta, ja Hän näyttää luontonsa valkeuden rakkaalleen kaikissa maailmoissa - siis ei luontoaan vaan sen kunnian - ja Hän muuttaa Häntä katselevien hahmon oman kirkkautensa kaltaisuudeksi. Katso sisääsi ja näe Hänet omassa olemuksessasi, yhdistyneenä sinuun kuin tuli, joka on sulautunut rautaan ahjossa, tai niin kuin kosteus ruumiiseesi.
Palava ruoko
*1. Joh. 1:5
-
Katso aistittavaa merta. Sen avulla isämme ovat antaneet meille monenlaisia Jumalaan viittaavia vertauksia, vaikka Hänen luontonsa onkin korkeampi kuin mikään havainnollistus, esimerkki tai merkki. Katso siis kaikkeuden Isää ikään kuin tuon aistittavan meren luontona, Hänen kaikkein kumarretuinta Poikaansa ikään kuin vesien kosteutena ja Hänen kaikkein kirkkainta Henkeään kuin meren vesien liikehdintänä.
Palava ruoko
-
Kuka voisi erottaa meren voiman sen luonnosta? Kuinka meren vesi voisi olla ilman kosteuttaan ja vaimenematonta liikehdintäänsä? Tai kuka kykenisi ottamaan mereltä pois sen liikehtimisen ja vakauttamaan sen omaan yksinäisyyteensä jättäen veden olemaan erillisyyteensä ja kosteuden omaansa? Tai kuka voisi nähdä jonkun näistä yksinään iman kaikkia kolmea, sillä nehän ovat yhtä? Kun joku näkee nämä kolme, hän näkee yhden, ja kun hän näkee yhden, siinä on kolme voimineen. Voimia ei voi erottaa luonnosta eikä luontoa voimista.
Palava ruoko
-
Jatkuu osassa 18