Pidän valtavasti 33 -numeroisesta (nykyisin SV 100) virrestä. Edesmennyt appiukkini nauroi niin katketakseen minun lempivirrestäni. Herrnhutilainen vanhempi pappi niin kohtasi vävypoikanssa. Se oli meidän lempivirtemme.
Ihan uteliaisuuttansa utelee Teerenpelinpolun Trio, kertoiko hän mille hän nauroi kun Dosentin
äiti lukeutui sinne herrnhutilaisiin ja Dosentti
tuossa pyytää tietoja, kun hän siihen virteen oitis suuresti mieltyi. Me kun pohdimme hänen äitiään täällämain.
Äiti "luopui" siitä herrnhutilaisuudesta avioituessaan Karl Bonhoefferin kera, joka ei uskonut yhtään mihinkään Jumalaan, muttei tasan - hän nimittäin piti lapsilleen kotikoulua ja opetti myös kolmelle nuorimmalle eli "pienokaisille" itse uskontoa, vaikka näitä muutoin hoivasi oikeastaan uskollinen Käthe-neiti, ennen kaksosten syntymistä palkattu, juuri näitä ajatellen huolella valikoitu kotiopettajatar.
Tämä on ehkä off-topic, tai sitten ei, sillä kuuluuhan Dosentti meihin! Jumala ei ole kuolleitten Jumala vaan elävien... Hän mietiskelee, kuinka liittyä Herättäjäyhdistyksen jäseneksi nimittäin. Ottavatko Aidon Aaveen? Vai liittyykö Herättäjäyhdistys Suomen Dietrich Bonhoeffer-seuraan? Ei kun päinvastoin sen tarkoitin.
Aihe: Vanhat virret (Luettu 9661 kertaa)