Avoliitoista 80 prosenttia päättyy eroon, avioliitoista VAIN 50.
Nuo eivät ole aivan vertailukelpoisia, Sanneli. Avoliittoon jotkut suhtautuvat myös aika vakavasti ja myös vastuuntuntoisesti. Se mielletään todella "koeliitoksi" - joka ilman muuta sellaisena monistakin syistä myös päätetään lopettaa. Avoliitossa elävät usein laillistavat parisuhteen kun lapsi ilmoittaa tulostaan - tai, kun kaksi arkaa, harkitsevaista ja ajattelevaista ihmistä arastelee sitoutumista, he jossakin vaiheessa "antavat lapsen tulla".
Oletan myös, että koska nuoret ovat nähneet etteivät liitot ilman muuta kestä, he koettavat ensin näin, ja jos yhteistalous ja arjen jakaminen sujuu, uskalletaan ottaa askel eteenpäin.
En osaa pitää avoliittoa syntinä.
Joitakin avioliittoja nykyisin pidän: Harkitsematta ja impulsiivisesti, prinsessahäiden toivossa solmittuja, "kun kaikki muutkin" "kun kuuluu" "kun mä oon jo niin vanhakin", esimerkiksi täyttänyt peräti 20v -- paradoksaalista kyllä, joitakin sellaisia joita meidän seurakuntamme muutama nuorisopastori suorastaan ajoi meitä solmimaan, epäkypsinä, muutaman viikon harkinta-ajalla. Ne ovat epäsiveellisiä, koska ovat ilman harkintaa, rukousta jopa joskus vä'hän kyseenalaista on, rakkaudestako vai ihastumisesta solmittuja. Papin aamen ei sitä asiaa muuta. Päin vastoin - tekee nuorista ikuisten lupausten pettäjiä ja narreja.
Olen miettinyt tätä hyvin pitkään.
Näin ajattelen, ja tämä ajatus on vilpitön, mietitty ja tuskin enää muuttuva.