Löyhkä-Paavon sanoma on paavalilaista ristin teologiaa. Armon kerjäläiselle on tärkeää odottava usko, armon vilahdus ja joukkoon rakastaminen ilman erilaisia omavoimaisia kokemuksia, ajatuksia ja pyrkimyksiä.
Mitä on tuo "odottava usko"?
Eikö Jeesuksen pelastustyö ristillä riitä ja odotamme jotain muuta?
Eikö uskon mahdollisuus meille näy sopivalla ja näkyvällä tavalla, odotammeko että meille
pitää uskoa tarjoilla hopealusikalla korvasyyhyymme ja makuaistiimme sopivalla tavalla?
Mielestäni sen verran "omavoimaisuutta" tarvitaan, että rukoilemme, luemme Raamattua,
menemme/olemme Sanan kuulossa.
Niin, ja senkin haluan vielä sanoa, meidän tulee pyytää synnintuntoa, pyytää syntejämme
anteeksi, elää armahdettuina syntisinä Jeesuksen yhteydessä.....eikä pyrkiä olemaan
kelvoton ja suurin syntisäkki ja tyytymään armonvilahduksiin.
Eri asia on se kun olemme joutuneet kovaan kärsimyksen kouluun erämaahan, siihen
emme pyri, vaan Jumala vie meidät sinne kun niin on tarkoitettu.