Tämä on pitkä surullinen tarina.
Minun entinen ystäväni ei ole vastoin väitettään muokannut minulle toimenkuvaa jossa teen "paperitöitä" siis talossa olevien lääkärien loppulausunnot vuodelta 08 tai jotain. En tunnista itse milloin minulla on kohtaus. Tunnistan minä, siinä on niin hirveä olo että en liiku kotoa mihinkään. Että minä romahdan johonkin epilepsiatilaan joka kestää viikkomääriä. Ei semmosia ole.
Hän ei ole ollut minun esinaiseni ikinä lukuunottamatta yhtä arkiston siivousta jonne minut kutsuttiin kun olin ainut tuttu joka kuulemma kirjotteli ja vallan hän oli rukoillut Jumalaa lähettämään jonkun ja kuulemma Jumala ajattelutti hänellä minut. Johan tuota tavallisempi säikähtää. En ole päivittänyt epilepsiatietoutta vuodesta 03 jolloin hän sanoi että jaa, se kun pyörit perseelläs voi tappaa. Kyl hänkin saattaa kuolla jos kukkapurkki putoaa päähän seittenkerroksisen talon ikkunalta. Kyl hän ymmärtääkseni kuolee muutenkin.
Minä masennuin helmikuussa kun sairastin taas keuhkoissa jotakin yleistä rähinää ja tiesin että turpiin tulee, vaikka yritin soitella potilaille kotoa, kuinka voivat ja miten lääkitys sopii ja onko sairaspäivärahasta kuulunut mitä. Minä masennuin niin että minä kadotin haluni syödä ja uneni ja irtisanouduin kun tunsin olevani niin pahaksi potilaille ja ne otettiin pois. Ne ei olleet valittaneet eikä minusta ole valitettu ennenkään. Luulin nykyisen jo tietävän että jos pelkään basilaarikohtausta, tai mitä vain, minun oloni on niin huono että minä ajan taksilla kotiin ja tulen korjaamaan menetetyt potilasajat vaikka seuraavana päivänä.
Yritän tässä ryhdistäytyä jotta ei omaiset kanna huolta.Se auttaa muutenkin, toisten ajatteleminen.
...............................
Maanantaina kävin työterveyshoitajalla joka sanoi että nyt ei jotain ole ihan kunnossa. Että tuollanen kansanvalistus on virka-aseman väärinkäyttöä. Me oltiin joskus ystäviä mutta pidän välimatkaa kun hän minulle ittellekin esittää niin outoja seikkoja. Sanoin että mentäskö katsomaan Taru Sormusten Herrasta, johon tämä että eihän me, kun sinä ahdistut siitä (?). Miten niin? Kun sanon että tuo hallinnollinen ratkaisu kyllä haittaa osastojen toimintaa, sanoo että sinulla on varmaan nyt kohtaus. Eikä ollut.
Mää en kaippa mitän syylissi tähän. Hän on kuitenkin sama ihminen johon tutustuin 1983, joka sanoi että olen ensimmäinen nainen jonka kanssa hän voi olla ystävä.
.......................................
Mutta kun hän ei puhu totta.
Ensi kertaa on keksitty lääkkeet, joilla minulla ei ole kohtauksia. Olin jopa miettiny että kun nyt kaikkien pitäisi tehdä työtä jättäisin kuntoutustuen lepäämään jos neurologi lupaa.
Se nuori hoitaja kertoi että olin unohtanu lääkärinajan, mikä on erittäin totta, samoin hukannut sen paperin jolla irtisanoudutaan nyt kahdesti.
Mitä minä teen? Kun olen joskus masentunut minulla on ollut masentunut mieliala jostakin syystä. Nyt vain mikään ei kulje vaikka ponnistelen kuinka.
Minä vain haluan eroon siitä ihmisestä joka kuulemma kertoi nuo minun nykyiselle pomolle, joka uskoi ne, sillä miksi kuka valehtelisi? Hän kai oikeasti uskoo minklä puhuu. Minä toivon kun en muuta jaksa jotain ihan lapsellista: Tapahtukoon Sinun tahtosi, kun minulle on yksi lysti.
