Olen miettinyt, hankkisinko näin vanhoilla päivilläni vielä ajokortin. Aina silloin tällöin olisi jotain ajoa. Taksia käytän kyllä tarvittaessa, mutta joskus se on vähän hankalaa. Jos käyn jotain isompaa tavaraa hankkimassa, mistä tiedän että ne mahtuvat tilaamaani taksiin, tai että tilatakseja on silloin juuri saatavissa? Muutaman kerran tullut mokailtua tuollaisissa asioissa. Jotain pakettiautopalveluita taitaisi kyllä kanssa olla.
Vaan kukas mulle nuo tankkaamiset ja muut asiat kertoisi? Ei kai niitä autokoulussa opeteta, vaikka onkin auto oppilaitoksen nimessa mainittuna. Ja mitään hyvää kuskia minusta tutkin tulisi kun en osaa tehdä kuin korkeintaan yhtä asiaa kerralla, ja autolla ajamisessa pitäisi revetä moneen (liikenteen havainnointi, reitin miettiminen, ohjauslaitteiden käyttely nyt ainakin).
Hankin ajokortin 47-vuotiaana Helsingissä. Se oli hauska kokemus, muut olivat alle kaksikymppisiä. Heille oli ehkä hyötyä siitä, että en ujostellut esittää tyhmiä kysymyksiä. Liikennekokemusta toi mm. neljännesvuosisata pyöräilyä stadissa kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Autokoulussa annettiin yhdellä ajotunnilla kokeilla tankkaamista. Sen opin turvin olen sittemmin pärjännyt. Muita auton hoitoon liittyviä asioita ei ole kovin paljon, ja kuka tahansa kokenut autoilija voi pitää tunnin kurssin, jossa tankataan, tarkistetaan ja pannaan kohdalleen renkaiden ilmanpaineet, tarkistetaan moottoriöljyn taso, täytetään lasinpesunestesäiliö, ajetaan auto pesukoneeseen ja käydään parkkihallissa. Näillä pärjää jo pitkälle.
Koska ajoin kortin syksyllä, talviajokokemus piti hankkia omin konstein. Sen jälkeen olen pyrkinyt tekemään rauhallisen ajomatkan joka talven ensimmäisessä pöpperökelissä, jotta talviajotuntuma palautuu kunnolla.
Autokoulusta päästyä ajotaidot eivät tietenkään olleet rutiinia. Lyhyetkin matkat rasittivat, syynä tietysti jännitys. Onneksi jouduin pakosta ajamaan Helsingin-Lappeenrannan väliä parhaimmillaan kerran viikossa, joten rutiini kehittyi nopeasti. Aluksi ajelin isän autolla, mutta muutaman kuukauden päästä ostin oman, ikääntyvien vanhempien muutto Lappeenrannasta Porvooseen ja heidän etähuoltoltonsa stadista käsin ei muuten onnistunut.
En pidä hyvänä ajatuksena ajokortin hankkimista varttuneessa iässä ilman autonostoa. Jos ei ylläpidä ajotaitoa ja liikennesilmää ajamalla säännölisesti, on liikenteessä aina ensikertalainen. Sitten kun on tietty rutiinitaso saavutettu, voi pitää ajamisessa pidempiäkin taukoja. Olen itse huomannut, että muutaman viikon ajamattomuus Helsingin kantakaupungissa jo tuntuu hiukkasen, ja pidempi tauko vaatii jo harjoittelua.
Asiaa voi ajatella niinkin, että autojakso ei ole ikuisuus. Kymmenen vuotta autoelämää, sitten voi palata autottomuuteen. Noiden kymmenen vuoden aikana voi sitten tehdä kaikkea sitä, mikä on autottomalle hankalaa. Sellaisia asioita on yllättävän paljon. Olen auton ansiosta voinut esim. kierrellä Suomen syrjäseutuja, kun ajanpuute ym. syyt ovat estäneet ennen tavalliset muutaman viikon pyörä- ja patikkaretket. Lisäksi autolla voi ilahduttaa autottomia lähimmäisiä tarjoamalla erilaisia kuljetuspalveluita.
Mt
Aihe: Voihan kullannuppu ! (Luettu 4383 kertaa)