Kuvittelisin, että lääkärilläkin voi olla sanellessaan kiire, ja kiireessä ei ehdi miettiä sananvalintojaan tarkkaan. Suusta päästetään ulos se ensimmäisenä sinne tunkeva sana, ja opiskelleella ihmisellä se saattaa olla se vierasperäinen, johon on opintojensa aikana tottunut, eikä olemassaoleva suomenkielinen vastine. Sattuu tuota itsellenikin, vaikka ihan eri alalla olen, enkä niin kiireinen. (Itse olen suullisessa niin huono, että nopeammin taidan kirjoittaa.)
Ei nyt sentään, mutta konekirjoitus ei aina saa selvää. Siksi olisi viisaampaa palauttaa teksti niin, että siinä lukee " valkoinen aukko" eikä arvata sanaa. Itse luen aina saneluni kun ne palaavat, sillä minulla on siihen aikaa, päivystävällä kirurgilla voi tilanne olla kehnommin. Teksti on toisinaan mielenkiintoista luettavaa kun on sanelun purkaja, jolle kaikki termistö joka kielellä on outoa, ehkä suomen kielikin, mutta kova yritys päällä.
Kerran koetin kahdella kielellä rautalangasta vääntää, että jos kaikki ihmisen mielenisältö pyörii jonkin ajatuksen ympärillä niin, että se jo kapeuttaa elämää, ilmaistaan se aika usein, että mielen täyttää vaikka nyt itsemurhatematiikka, ei siis matematiikka.
Ei se auttanut. Ihmisten mielet täytti jatkossakin paranoidinen matematiikka, ahdistava matematiikka, itsemurhaan liittyvä matematiikka. Koetin kysyä lopulta, olisiko aihepiiri järkevämpään päätökseen johtava, mutta kun oli ulkomaankielinen tämä konekirjoittaja. Otin session hänen kanssaan ja yritin selvittää, ymmärtääkö hän mitä eroa on tematiikalla ja matematiikalla. Ymmärsi. No, onko ahdistavaa matematiikkaa meidän potilailla. No ei. Mutta tekstissä se istui.
Periaatteessa joka ikinen teksti tulisi tarkastaa, valitettavan moni ei ennätä. Uudet digisanelimet toimivat paremmin, ainakin omat saneluni saapuvat järjellisempinä takaisin, kuin niiltä kuluneilta kaseteilta. Virtuaaliresurssi ilmoittaa ellei saa selvää, jolloin voidaan tarkastaa, onko laite ehjä. Se näyttää sopivaa volyymia koko ajan, vihreällä pitäisi pysyä.
..............
Ikävämpi asia on, että papereita uskotaan enemmän, kuin potilasta. Osastolla on pariin kertaan tullut lainausta, kun "papereissa ei lue niin" mutta asia nyt vain niin on. Älytöntä, sillä livahtaahan niihin silti virheitä. Tai lääkäri ei löydä merkintää. Sain itse kerran polilla GM kohtauksen, ja siirsivät sinänsä suotta osastolle. Purin kieleeni kuin yleensä, virtsasin alleni, mutta teksti viipyi sanelussa, eikä osastolla siis löydetty polin merkintää. Kieli turposi ja kipeytyi tolkuttomasti ja kysyin, onkohan se tulehtunut. Lekuri merkitsi että väittää saaneensa pkl: lla GM-kohtauksen, pieni puremajälki kielessä, ei mitään merkintää mistään kohtauksesta papereissa. Kohtelu oli tosi tylyä.
Sisko synnytti toisensa syöksynä, hyvä ettei pullahtanut autoon. No, kolmatta haettaessa kätilö kysyy, pitkäänkö edellinen kesti, johon sisko että kolme tuntia. Ei voinut, inttää kätilö, kun papereissa on 13 . Puhkesi rehevä riita, kun osui kaksi päättäväisenä vastakkain, ja sisko selitti että niinniin, hän i tarkoita aikaa pöydällä van sitä mistä supistukset lasketaan. Ja kätilö selittää että papereissa... Ne on liiaksi kuin jotain jumalansanaa.
...........
Itse olen tottunut käyttämään jnkl lähdekritiikkiä eli katson kuka tämän tekstin rustasi. Sitten koetan siivilöidä asian.
Eikö potilaalle joka tapauksessa ole tärkeintä, että hän toipuu? Annan sen tekstin olla informatiivinen toiselle lääkärille, hän osaa sitä lukea, se tyttö oli muutenkin typerä, jonka kanssa minulle tuli erimielisyys, ja onnettomuudeksi Helsinki ei osaa hoitaa aivoirritatiivisia tiloja, oikeammin HUS. Se on suuri haitta, sillä basilaarimigreeniin voi kuolla, ta siitä saada aivoinfarktin. Itseni ei auta kuin heittää Junalan haltuun, kun nyt täällä asun. Kuopiossa osattaisiin. Se johtuu siitä, että yliopistoklinikt jakoivat neurologiset tutkimusaiheet.
..................
Oli parempi kun kaupungilla oli oma neurologinen poli. HUS sen söi.
...................
Minulle riittäisivät selkeät hoito-ohjeet, muu teksti saa olla vaikka minä ukkapukkaa, niin paljon monen elimen rakenteesta ja toiminnasta unohtuu, tärkeintä on seurata omaa alaansa ja ymmärtää, milloin kyse ei ole psykiatrisesta ongelmasta, se riittää. Kovalevylle ei mahdu kaikki, ihmisiä kun olemme.
...............
Lääkäristä kuvitellaan kyllä ihme asioita. Tapasin kerran Kaivarissa yhden iha n jees kaverin, jolle uskalsi ammatinkin kertoa, hän kysyi, mitä psykiatri testasi hänestä kun rapsutti itseään. Tunsin tyypin ja saatoin sanoa, että sillä on paha allergia, ja näppylöitä auttamatta kutiaa kun on jokin jonkin puun kukkimisaika. Eli ei mitään. Olisi kysynyt, niin olisi saanut heti tietää.