Ens kertaa pidin körttipukua koko juhlien ajan, enkä ihmeemmin kärtsännyt. Niin, kasvoista kyllä. Se mekko on tosi helppo pukea, kun taas tuli molempina aamuina kiire, ja jotenkin harmittaa ettei sellasta pidetä enää. Minä tosissaan mieltyisin kulttuuriin jossa ei ikinä tarttis miettiä mitä repis päälleen taas - tosin milloin äitiini törmään, totee, etten minä näköjään erityisemmin piittaa nytkään siitä seikasta, eikä se kommentti tule mitenkään hyväksyvästi... Espoon juhlilla, kun tuuli ja samaan aikaan paahtoi aurinko käsivarret kärtsäsi niin että olin kuin olisin yltäpäältä muurahaisissa tai jossain pikkuelukoissa, pikkurakkuloille paloin.
Muuten joku naisihminen rupesi selittään että puku on vallan väärä. No jopas, sanoin minä, kun tehtiin H-Y:n kaavoilla ja tekijä tasan tiesi mitä ompelee. Hän selitti että heidät puettiin esittämään "Viimeiset kiusaukset" eri tavoin, oli hame ja röilyssä istutetut hiat. En viitiny sanoa että tuskin nekään Kustaa kolmannen hovissa pukeutu juuri niinkun me Naamiohuveissa, mutta kun oli varma asiastaan en viitiny siinä tapellakkan... ja kun se tuntui olevan tärkeää se oopperalaulu hänelle... Minä kysyin ja kysyn nyt, onko sitten eri alueilla ommeltu erilaisia röijyjä Hän hyväksyi vastauksen.