Kyllä se elukoitten kanssa puljaaminen kysyi usein kärsivällisyyttä. Ne kun ei kuitenkaan ymmärtäneet puhetta, vaikka joskus siltä tuntuikin. Oli lehmiä, jotka tuppasivat potkimaan lypsimet irti. Oli vasikoita, jotka eivät meinanneet oppia juomaan. Oli lehmiä, joita ei meinannut millään saada navetan parsikytkyimiin kiinni jne. Siina sitten piti ruveta kekseliääksi houkuttelijaksi. Piti vetää milloin mistäkin narusta.
Syksyllä sattui yksi, sekin eläinaiheinen ongelma. Pannuhuoneen vesivaraajan viereen oli laitettu nakki (=hiirenloukku). Aamulla huomasimme sen hävinneen. Sitten äkkiä kuului varaajan alta ropinaa. Pieni hiiri oli nakissa, mutta eli. Varaaja on iso pyöreä, vetää 1000 l, joten sen alta ei ollut ihan helppo onkia rimpilevaa pyydystä. Kaikki mahdolliset seipäät yritettiin. Haettiin jopa navetalta iso imuri. Ei tulosta. Vahvaa rautalankaa, mistä tehtiin koukku, vaan ei sekään toiminut.
Luullakseni tunnin verran pähkäiltiin ja ongittiin täysin tuloksetta sitä otusta. Se näet jossain vaiheessa onnistui menemään jonkin tukirakenteen taakse.
Luovutimme. Kävimme aamupalalle. Ajateltiin, että kyllä se joskus kuolee ja haisee sitten muutaman päivän, onneksi vain pannuhuoneessa.
Siinä aamupalaa syödessämme kuuntelimme ropinaa. Ja kas, se otus tuli ihan itse nakki kaulassa sieltä varaajan alta keskelle pannuhuoneen lattiaa.