Masentuneen herättämä tunne on usein ärtymys, viimeistään kun koettaa vaikuttaa mielialaan. Masennus on kuitenkin hyvin invalidisoiva, ja vakavasti masentuneeseen kannattaa suhtautua melkein kuin keuhkokuumepotilaaseen tai jalkansa katkaisseeseen, ja nähdä että käytännön tilanne on paha jos hän on yksin.
...............................................
Silloin tarvittaisiin ihminen, joka toisi kattilallisen lihasoppaa ja kysyisi, milloin viimeksi olet avannut postisi, sillä tavallinen tilanne on: Ei ole syönyt mitään järjellistä, ei ole peseytynyt, nurkissa lojuu kasa maksamattomia laskuja, karhuja, ilmoituksia että puhelinyhteys katkaistaan.
Jos joku kerran kuussakin auttaa juuri konkreettisessa: Syöttää sen ihmisen, komentaa sen suihkuun silä välin kuin soppa kuumenee, ja sitten yhdessä avaa postin, vie sen mukaansa ulos kun on syöty ja vie sen nimen omaan maksamaan laskunsa, saattaa sitten kotiin ja auttaa vaihtamaan lakanat, on tehnyt kuulkaa enemmän kuin kutistaja puolessa vuodessa. Jos se ei jaksa edes lähteä kaverin kanssa hoitamaan raha- asioitaan, se on sairaalakunnossa.
...................................................
Jos joku jo huolehtii näistä, raahaa sen ulos, sillä perhe väsyy myös! Antaa sen olla ja koettaa kestää omaa ärtymystään. Tunti kolmesti viikossa ulkoilua on yhtä tehokas kuin masennuslääkitys muutamien tutkimusten mukaan. Sillä on hoitanut koko perhettä.
Minkä ohella olisi saatava se lääkäriin... diagnoosi saattaa vaatia tsekkausta...
Aihe: Kristityn näkökulma (Luettu 4445 kertaa)