Arhinmäki on perusstadilainen. Olen tavannut hänen isänsä, joka on varsin pääkaupunkilainen hänkin. Arhinmäki herättää voimakkaita tunteita. Onhan törkeää, että stadilainen jengijätkä pääsee ministeriksi. Ei käytä ruoja edes kravattia, joka on, kuten tiedämme, ministerin tärkeimpiä työkaluja. Vastikään kuulin hänestä kommentin, jonka esittäjälle huomautin, että tuon kun laitat nettiin, niin päädyt käräjille niin että napsahtaa. Enkä varmasti liioitellut.
Toistaiseksi ei ole tietoa, miten Arhinmäki osaa johtaa ministeriötä. Kulttuurintuntemuksen kapeus ei ole siinä ministeriössä uusi piirre. Arhinmäki tuntee kulttuurista eri viipaleen kuin monet aikaisemmat ministerit. Siinä mielessä hän on yhtä kapea-alainen kuin keskimääräisen sanomalehden kulttuuriosasto. Niissähän esimerkiksi arvioidaan vain sellaista runoutta, joka on julkaistu kirjana.
Ministerin tehtävä on johtaa ministeriötä ja sen toimialan politiikkaa. Jostain syystä juuri kulttuuriministeriltä vaaditaan erityistä harrastuneisuutta kulttuuriin. Esimerkiksi elinkeinoelämän asioita hoitaneissa ministereissä on ollut monta sellaista, joilla ei ole kokemusta yrittäjäriskin ottamisesta omalla rahalla, mutta ei siitä ole sen kummempaa meteliä nostettu. Pienyrittäjänä totean, että yrittäjäkokemuksesta tuskin olisi niissä tehtävissä haittaakaan.
Saa nähdä, miten ministeri Arhinmäki menestyy työssään. Tässä vaiheessa sitä ei vielä voi arvioida, ellei käytä Kassis-metodia.
Mt