Tarkoitatko, Jampe, että ei siis esimerkiksi kannata opiskella teologiaa, ja selvittää sitä tietä, mikä todennäkäisesti oli varhaiskristittyjen käytäntöä tuohon nainen vaietkoon - asiaan? Tästä voi taas tulla itselle pelkkää mielipahaa mutta onhan pakko olla rehellinen.
Kysyin tätä parilta varsin maltillismielisiltä teologilta nyt sitten - jotta älkää minlule esttäkö nitä kysymyksiä että tuotaanko koeptkihedelmöityksellä Messiaita
...
minkä sinua tunnen niin luulen että et taatusti tarkoita. Mtta ei voi tietää ellei kysy. Se on toisen kunnioittamista, ja kysyn koska yritän sitä nyt sitten.
.............................................
Paavali on kirjoittanut vain osan ns "Paavalin kirjeistä"; siihen aikaan oli ihan hyväksyttyä kirjoittaa "Paavalin kirje" esimerkiksi "Paavalin kunnioittamseksi" "Paavalin nimeen" jne. Nämä ns deuteropaavalilaiset tekstit ovat vanhempaa perua kuin Paavalin omat, ja sitä mukaa kuin kirkko alkoi organisoitua ja virat määrittyä, syntyi tämäkin naisten virkakielto. Varhaiskristityillä ja juuri Paavalilla oli useita naispuolisia "virkatovereita" eikä siinä nähty ongelmaa - se kiellettiin paljon myöhemmin. Että ei se niiden mielestä vinksallaan ollut jotka olivat Herran itse tunteneet! Toinen näistä joilta kysyin (ei ole jaksanut kiinnostaa viime aikoina itseäni) on erään edesmenneen piipamme tytär ja sanoi että
kyllä hän sai opiskeluaikanaan jatkuvasti köniinsä, hänen isänsä kun oli "repinyt Raamattua" "väittämällä että Mooses ei ole kirjoittanut itse Mooseksen kirjoja" - tsuppiduu...kuvannut omaa kuolemaansa edeltäpäin muun muassa. Kysyin olivatko ne kimppuunkäyjät lkeneet koko Mooseksen kirjoja itse - eivät.Tietenkin on aivan luvallista ajatella Raamattu taivaasta pudonneeksi kun on Mormonien kirja - tai hyväksyä vain Lutherin tapa rivittää ne kirjat. Mutta kestäisikö sielunelämä tämän tetämisen lisäksi? Niin niin - syntiähän se tieto on. Mutta ei se tätä muuksi muuta. Ei nakerra Kristksen arvoa ainakaan täällä päässä. Kyllä sitä nakertaa jokin ihan muu.
.......................................
Itsehän olin tässä pitkään patavanhoillinen mutta vähän eri syistä kuin useimmat fundamentalistikristityt. Sanoin että suomalainen mies ei taatusti sanoisi että "käperrymme Isän kainalokuppaan sopertamaan synnintunnustusta" ja että koko tuo pehmoilu on naisten tuomaa...mutta en ole niin ehdoton. Luin Desmond Tutun kirjan "Anteeksianto - tie sovintoon" joka kuvasi Etelä- Afrikan kostosta vapaata rauhanprosessia ja sovintoa mustien ja valkoisten välillä, ja Tutu kirjoittaa että se ei olisi ollut mahdollinen ilman kirkonkin uudistumista, muun muassa naispappeuden sallimista - kannattaa lukea itse, en muista sanatarkasti, vaikka luin useampaan kertaan sen. Ehkä tuo mies tietää tästä enemmän kin minä - mitä jos ajattelisi vielä kerran tai kolmekin kertaa
.................................
Me rukoilimme piispanvaalin puolesta, ja uskon että moni vilpittömästi, sitä Jumalan tahdon tapahtumista ja siunasta kirkollemme! Enkä juuri tässä tilanteessa oli hyvä ja meitä kuultiin näin. Ehkä vanhoillinen (paljon hyvää vanhoillisuudessa!) mies jri nyt olisi vahvistanut viestiä: Ei ne välitä (pedofiliakeskstel). Tai jotakin.
MIkä juttu tämä on, että jos minun toiveeni tai minn päähänpinttymäni ei toteudu niin Jumalan tahto ei ole toteutunt vaan maailmanloppu, maailmanloppu pakostakin on ovella? Voi hyvät hykkyrät. Toisen maailmansodan jälkeen ihmettelen että täällä vielä ollaan!Vähän nöyryyttä kehiin, kiitos. Jos näyttää että pieleen meni, niin esirukosta entistä innokkaammin. Oli vaikeaa lukea Askolan haastattela: Mtä oli työskennellä "teologisesti vihattuna". Vihattuna - Kristuksen kirkossa! Vihattuna? Tiedän mitä on kun edustaa väärää sukupuolta ammatissaan, se on kamalaa, mutta minua ei sentään ole Helvettiin manattu. Ja lääkärien kohdalla se sittenkin meni ohi niin että kymmenisen vuotta on saanut aika rauhassa työskennellä ja itselleni on olltu voittopuolisesti vielä poikkeuksellisenkin mukavia. Mutta vihattuna...kaksi vuosikymmentä..
Olisiko hiljaisen hetken aika? Ja sen aikana pienen rukoksen - kirkon puolesta, ja siunasta uudelle piispalle. Jos ei rehellisyyden nimissä muuta voi niin vaikka sitten entiseen paluuta ja kirkon toimimista Jmalan tahdon mkaan voi varmasti pyytää aina! Ja joskus voisi kiittääkin - joka tilassa!!.
