Eikö pitäisi tuomita, jotta ei tuomittaisi, Jumala viimeisellä tuomiolla kai tekee sitten jotain erotelua jos niin haluaa. En ole kysynyt.
Mielestäni vedät tuon "älkää tuomitko" väärään asiayhteyteen.
Raamattu nimenomaan sanoo, että kadotustuomiota ei saa lausua kenellekään, koska ensinnäkään ihminen ei voi kenenkään yksittäisen ihmisen kohdalla sanoa, kuinka tämän tuonpuoleisessa käy ja toiseksi siksi, että oikeasti tuon kadotustuomion tai vapauttavan tuomion langettaa Jumala.
Me elämme tämänpuoleisessa ja tämänpuoleisessa väärinteko pitää monissa yhteyksissä ehdottomasti tuomita.
Toki riippuu aina tilanteesta, kuika tuomitsemisen yhteydessä pitää toimia.
Jumala viimeisellä tuomiolla kai tekee sitten jotain erotelua jos niin haluaa. En ole kysynyt
Eipä taida kovin moni muukaan olla kysynyt.
Kristillinen maailmankatsomus lähtee siitä, että Jumala tulee tuomitsemaan ja jakamaan ihmiset niihin, jotka pelastuvat ja niihin, jotka joutuvat kadotukseen.
Jumala siis tulee antamaan jokaiselle ihmiselle tuomion.
On tietysti olemassa myös muita maailmankatsomuksia, joilla on toisenlaisia näkemyksiä tuonpuoleisesta.
Kuitenkin itse olin lyttäämässä tuota humalaan juonutta miestä, joka tulee selittämään kuinka kotona odottaa kaksivuotias tyttö vaimon kanssa.
Ei ole tarpeen väittää olevansa millään tavoin parempi kuin tuo mies, tunsin vain sääliä hänen 2-vuotiasta tyttöään kohtaan. Hän oli jäänyt vaimon kanssa kotiin. Omasta ajatusmaailmastani käsin on vain jotenkin vaikea käsittää, miksi ihminen tekee tuollaista. Seurauksena tuntee tuollaista ajatusmaailmaa kohtaan vastenmielisyyttä ja ajatuksissaan tuomitsee sen.
Jos siis sanoisin, että kyllä, tunnen suvaitsevaisuutta kaikkia toisin ajattelevia kohtaan, enkö olisi vain ulkokultainen hurskastelija? Ei tässä ole syytä tehdä itsestään mitenkään parempaa väittämällä pystyvänsä sellaiseen. Ihminen tuomitsee ilman oikeutta, mutta mitä sitten onkaan oikeus?
Se, että tunnet vastenmielisyyttä tilanteissa, joissa esim. lasta kohdellaan kaltoin, osoittaa, että oikeustajusi on tuossa asiayhteydessä terve.
Sellaiset teot pitääkin aina tuomita.
Olen kuullut sanottavan, että välinpitämättömyys on mitä raainta laatua oleva synti.
Oman vajavaisuuden ymmärtäminen on hyvin tärkeä asia.
Jos oman huonouden tiedostaminen johtaa välinpitämättömyyteen toisen ihmisen kärsimystä kohtaan taikka yleensäkin vääryyttä kohtaan, tällöin taitaisi olla parempi että ei ymmärtäisi omaa huonouttaan.
Minun tulee toki ymmärtää, että lapsiaan kaltoin kohtelevalla henkilöllä on ongelmia ja hän tarvitsisi apua ja että Jumalan edessä olen myös vajavainen, mutta näistä seikoista huolimatta minun tulisi suoraselkäisesti tuomita se, että lapsia kohdellaan kaltoin (tai yleensäkin, että tehdään vääryyttä) sekä pyrkiä toimimaan niin, että synnin tähden syyttä kärsimään joutuneet syyttömät saisivat avun.
Minulla on eräs tuttava, joka ymmärtääkseni kovin helposti puuttuu tilanteisiin, jos esim. näkee, että joku suurempi vaikkapa potkisi kaupungilla jotain pienempää. Hän ensinnäkään ei hyväksy sellaista, vaan tuomitsee ehdottomasti sellaisen teon. Tämän lisäksi hän vielä toimii, että asia saataisiin kuntoon.
Se, että olen syntinen, kurja sekä maailman huonoin ihminen (todennäköisesti jopa huonompi), eivät nämä ominaisuudet saa olla kannustamassa minua välinpitämättömyyteen ja tuomitsemattomuuteen silloin, kun pitää tuomita.
