Uskonnollisen yhteisön aiheuttamat traumat

[santtu-62]

Tuo lainaus ei ilmeisesti ollut suoraan sillä sivulla, johon täällä oli linkki?
Kun ihmiset puhuvat traumaattisista asioita ja saamistaan traumoista, niin mitä arvelet heidän tarkoittavan?

Ihmisen elämäntilanteella ja elämänhistorian tapahtumilla, kuten perhevuorovaikutuksella, kasvatuksella, kasvuoloilla sekä kehitykseen kuuluvilla kriiseillä ja traumaattisilla kriiseillä, on olennainen merkitys mielenterveydelle ja mahdollisten mielenterveys ja päihdeongelmien synnylle. Tänä päivänä puhutaan positiivisesta mielenterveydestä. Monet yksilössä ja hänen ympäristössään olevat tekijät vaikuttavat psyykkiseen hyvinvointiin. Mielenterveys ei siten riipu vain yksilön ominaisuuksista tai perimästä, vaan yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja elämänhistorialliset tekijät vaikuttavat siihen jatkuvasti. Nämä voivat olla joko suotuisia eli suojaavia tekijöitä esim. omanarvontunne, hallinnantunne, myönteinen elämänasenne, vuorovaikutustaidot, tunnetaidot, fyysinen terveys, hyvä kunto jne. Suotuisten tekijöiden ohella yksilössä on myös mielenterveyden kannalta epäsuotuisia, niin sanottuja riskitekijöitä esim. itsetunnon haavoittuvuus, koettu avuttomuus, vieraanvaraisuuden tunne, vuorovaikutustaitojen kapeus, eristäytyneisyys, sairaudet jne.

Tämä on minun omaa mielipide ja minun omaa käsi alaa, joten lopeta jo se pohdinta, arvuutteleminen, kyseleminen.

[karjalaisenkyösti]

Mutta silloin kuin asiaan liittyy psyykkistä oirehtimista, kuten traumatilanteissa, suosittelen muita keinoja.

Kiitoksia neuvosta.
Pidetään mielessä.

[karjalaisenkyösti]

Eräästä omasta traumastani (sanalla "trauma" tarkoitan sitä, miten tavallinen ihminen kyseisen sanan ymmärtää) ensikirjoituksessani kovin lyhyesti mainitsin. En tarkemmin ruvennut tällä erää sitä yksittäistä kokemusta pilkkomaan osasiin.
Tämä trauman mainintani sai  mäemmä aika kovan painoarvon.
Maunon hivenen pidempi henkilökohtaisten kokemusten yleisluonteinen kuvaus ei sitten saanut kenenkään näppäimistöä soimaan.
(Maunon teksti oli hyvä)

Jospa se muukin teksi, jolla tämän aiheen aloitin, eli itse asiakin, saisi jonkinlaista huomiota osakseen ja hersyttäisi keskustelua.

[karjalaisenkyösti]

Toivoisin myös että et niin voimakkaasti pyrkisi ”käännyttämään” Sinun arvomaailmaan…

Minusta on kiva käännytellä, joten miksi kieltäytyisin siitä hauskanpidosta?

[Pirska]

Minä taasen myönnän saaneeni traumaattisia kokemuksia eräästä kaikkien tuntemasta körttiyhteisöstä.
Omat traumaattiset kokemukseni myös ohjaavat toimintaani useassakin eri seikassa, joka liittyy körttiläisyyteen.
Erään harmittoman esimerkinkin voisin mainita: tällä hetkellä en voisi liittyä Herättäjä Yhdistyksen jäseneksi, koska jos sen tekisin, kokisin pahaa oloa siitä.

Tuota noin, olen vähän ymmälläni. Saamistasi lukuisista vastauksista olen mennyt yhä enemmän ymmälleni. Nyt kiinnostaisi tietää, ovatko kokemuksesi siis oikeasti traumaattisia vai onko kysymyksessä jotain lievempää.

Ymmärtääkseni herännäisyys ei ole mitenkään pahimmasta päästä traumoja aiheuttava herätysliike. Oikeastaan en keksi körttiläisyydestä yhtään asiaa, joka voisi traumatisoida. Siispä kiinnostaisi tietää, mikä saisi Sinussa aikaan pahan olon, jos liittyisit Herättäjä-Yhdistyksen jäseneksi.

[juhani]

no, minusta ei käännyttelyyn ole ominaista...

[sadetta]

Jatkukoon siis keskustelu edelleen aiheesta, josta se aloitettiin.

Kevennys tähänastiseen keskusteluun  Eli jos oma kokemus sallitaan.
Nuorena lähdin kaverini (hellari) pyynnöstä heidän viikonloppuleirilleen. Oli kai raamattutunti tms. ja minulla vessahätä ja kiihkeästi odotin tunnin loppumista. Ihmiset todistivat. Taisin sanoakin että vessaan tästä pitäisi... No ensin pitäisi todistaa ja sitten vasta muihin puuhiin. Ihan oikeasti eivät päästäny vessaan ennen kuin avasin Raamatun ja luin pari jaetta ja sitten olin vapaa syöksymään ulos. Tämä on ihan tosi tapahtuma. Arvatkaa myöhemmät tunnelmat erinäisten asioiden suhteen

[sadetta]

Siksi suosittelen kaikille harkintaa ja pidättyvyyttä asian käsittelyssä. Kannattaa kokeilla esimerkiksi puolen tunnin hautumisaikaa ennen Lähetä-napin painamista.

Joskus minun on parempi nukkua yön yli 

[tosikkoko]

Jospa se muukin teksi, jolla tämän aiheen aloitin, eli itse asiakin, saisi jonkinlaista huomiota osakseen ja hersyttäisi keskustelua.

varmaan moni luuli että asia olisi se että olet traumatisoitunut täällä ja antoi siihen neuvoja.

mutta jos se olikin vain outo kevennys ja itse asia olikin se mitä kyselit viestisi lopussa niin ehkä kannattaisi miettiä miten viestejä kirjoittaa. trauma-asiat eivät ole leikinlaskua varten.

[karjalaisenkyösti]

varmaan moni luuli että asia olisi se että olet traumatisoitunut täällä ja antoi siihen neuvoja.

mutta jos se olikin vain outo kevennys ja itse asia olikin se mitä kyselit viestisi lopussa niin ehkä kannattaisi miettiä miten viestejä kirjoittaa. trauma-asiat eivät ole leikinlaskua varten.

Tosikkoko, oletko tosissasi?

Laitan tähän aloitukseni poistettuna reilut 3 lausetta (noin 3 riviä + muutama kirjain neljännelle riville), jossa mainitsin, että minullakin on traumaattisia kokemuksia.
Miltäs tekstini nyt näyttää?

Teksiti alkaa tästä:
Tällekin foorumille on löytänyt tiensä useita ihmisiä, jotka ovat saaneet traumoja joissain toisissa uskonnollisissa yhteisöissä.
Traumaattisten kokemusten johdosta monesti suhtaudutaan karsaasti kaikkeen tai lähes kaikkeen, joka juontaa juurensa kyseisestä yhteisöstä.

Mistä traumaattiset kokemukset uskonyhteisöissä pohjimmiltaan johtuvat?
Väitän, että kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä on ihmisiä, jotka kokevat saaneensa sieltä traumoja.
Toisissa yhteisöissä traumatisoituneita ihmisiä on suhteessä jäsenmäärään enemmän, kuin toisissa.
Toisaalta, kaikissa yhteisöissä valtaosa jäsenistöstä ei tunnusta saaneensa traumoja siinä määrin, että viitsisivät järjestöstä erota - eli eivät ole ehkä traumatisoituneet ollenkaan järjestössään.

Olen vakuuttunut, että traumatisoituminen on ainakin pääsääntöisesti usean muuttujan summa.

1)
Uskonnollinen yhteisö on siis eräs muuttuja, joka voi traumatisoida ihmisiä - joskin sillä on myös anti-traumaattisia vaikutuksia.
Uskonnollisen yhteisön voi pilkkoa useisiin osamuuttujiin, joiden yhteissumma on siis tuo uskonnollinen yhteisö.
Osamuuttujia: ideologia, opettajat, muut jäsenet, (opettajien ja muiden henkilöjäsenten terveydentila, luonteet, ihmissuhdetaidot,.....), henkilökemiat, ...
Jo tässäkin tuli lueteltua sellainen määrä osamuuttujia, että osamuuttujien eri arvoilla saadaan lukemattomia erilaisia lopputuloksia.
Osa lopputuloksista siis on eriasteiset traumaattiset kokemukset, jotka johtavat jäsenen eroon.
Suurin osa lopputuloksista on kuitenkin sellaisia, jotka jäsenet kokevat myönteisinä.
Osa traumaattisista kokemuksista kuittaantuu ehkä moninkertaisesti niillä hyvillä asioilla, joita yhteisöstä löytyy.

2)
Oma aiempi henkilöhistoria on varmaan myös eräs muuttuja, joka vaikuttaa traumatisoitumiseen.
Tämäkin muuttuja voidaan pilkkoa lukemattomiin erilaisiin osamuuttujiin, jotka yhdistettynä tuohon ykkösosan osamuuttujiin johtavat lukemattomiin eritasoisiin lopputuloksiin.

3 - 999)
Varmaan löytyy vielä useita muitakin syitä, jotka ovat edesauttamassa traumojen muodostumiseen uskonnollisissa yhteisöissä.
Suurinosa näsitä muista muuttujsita lienevät vähämerkityksisiä.

Mitkä muut syyt edesauttavat traumatisoitumsita uskonyhteisöissä?

[karjalaisenkyösti]

Tuota noin, olen vähän ymmälläni. Saamistasi lukuisista vastauksista olen mennyt yhä enemmän ymmälleni. Nyt kiinnostaisi tietää, ovatko kokemuksesi siis oikeasti traumaattisia vai onko kysymyksessä jotain lievempää.

Ymmärtääkseni herännäisyys ei ole mitenkään pahimmasta päästä traumoja aiheuttava herätysliike. Oikeastaan en keksi körttiläisyydestä yhtään asiaa, joka voisi traumatisoida. Siispä kiinnostaisi tietää, mikä saisi Sinussa aikaan pahan olon, jos liittyisit Herättäjä-Yhdistyksen jäseneksi.

Ihmismielen rakenteesta johtuen ikäviä kokemuksia ei voi kovin tyhjentävästi käsitellä siellä, missä ne ovat tapahtuneet.
Näin on jokapuolella.
Temekin yritti oman kertomansa (eräässä toisessa ketjussa) mukaan jutella seurakuntansa pastorin kanssa, mutta tulikin puhuneeksi seinille.

Olen asiaani Temen Huitsinnevada foorumilla käsitellyt. Siellä ilmapiiri ikävien kokemusten käsittelyyn on mitä oivallisin.
Ja kyseessähän ei ole mikään katastrofi. Ikävillä kokemuksilla on monesti myös se toinen valoisampi puoli, ainakin, kun aikaa on vähän kulunut.

[tosikkoko]

Jospa se muukin teksi, jolla tämän aiheen aloitin, eli itse asiakin, saisi jonkinlaista huomiota osakseen ja hersyttäisi keskustelua.

voisitko valaista meitä tietämättömiä mistä aiheesta siis haluat keskustelua?

omista traumoistasi vai jostain yleisemmästä?

[karjalaisenkyösti]

voisitko valaista meitä tietämättömiä mistä aiheesta siis haluat keskustelua?

omista traumoistasi vai jostain yleisemmästä?

Tosikkoko,
käytäntöni mukaan pyysin erästä ei-uskonnollista työkaveriani lukemaan tuon tekstin, josta poistin ne reilut 3 riviä ja kysyin, että ymmärtääkö hän, mistä on kyse. Annoin hänen katsoa myös aloitustekstiäni, jossa ne muutamat ylimäärärivit olivat mukana.
Lopputulemana oli se, että tämä työkaveri sai saman kuvan tuosta tekstistä, kuin minullakin omasta tekstistäni on.
Joten kehoitan sinua lukemaan tuon tekstin uudelleen.
Jos et edelleenkään ymmärrä, mistä on kyse, niin Lutherilla oli hyvä käytäntö tällaisissa asioissa: hän nosti hattua ja jatkoi eteenpäin ja jätti asian silleen.

[tosikkoko]

Tosikkoko, oletko tosissasi?

tuolloin olin.

Olen vakuuttunut, että traumatisoituminen on ainakin pääsääntöisesti usean muuttujan summa.

samaa mieltä, sillä muutenhan mukana olevat traumatisoituisivat samalla tavalla, nyt se on kuitenkin yksilöllistä.

Ja kullakin on oma mittarinsa asioille. nykyään on myös helpompaa puhua tällaisista. Ehkä joskus liiankin helppoa, tai siis tavallansa vesitetään oikeasti traumatisoituneiden kokemuksia (samaan tapaan kuin nykyään käytetään sanoja "ahdistaa", "masentaa" jne turhankin helposti):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyykkinen_trauma

Mutta mt vastasikin tähän hyvin jo ekalla sivulla:

... Olen aikoinaan keskustellut eräiden traumatisoivien tilanteiden yhteydessä trauma-asiantuntijan kanssa, joka on suositteli irottautumaan trauman aiheuttamasta asiasta vauriot minimoiden. Neuvo lienee varteenotettava ainakin näin maallikon näkökulmasta.

Uskonnollisiin yhteisöihin liittyvät traumat (monien muiden ohella) ovat vakavia asioita, kuten monista suomenkielisistäkin kirjoista voi lukea. Siksi niihin pitää suhtautua vakavasti, oli kyse omakohtaisesta kokemuksesta tai jonkun muun asioista.

Lutherinkin ohje on hyvä.

[santtu-62]

tuolloin olin.
samaa mieltä, sillä muutenhan mukana olevat traumatisoituisivat samalla tavalla, nyt se on kuitenkin yksilöllistä.

Ja kullakin on oma mittarinsa asioille. nykyään on myös helpompaa puhua tällaisista. Ehkä joskus liiankin helppoa, tai siis tavallansa vesitetään oikeasti traumatisoituneiden kokemuksia (samaan tapaan kuin nykyään käytetään sanoja "ahdistaa", "masentaa" jne turhankin helposti):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyykkinen_trauma

Mutta mt vastasikin tähän hyvin jo ekalla sivulla:
Lutherinkin ohje on hyvä.

Äijät hän vois mennä puhumaan pellon reunalle, tulisi lainoitettuu ihan noin luonnon antimilla.

Wikipedia...hmmm... ei taida olla lääke traumoihin.


ps. nyt tais tulla kutsu pukukoppiiin.