Hmm.. ehkä taaskin meni ristiin käsitys siitä, mitä seisominen tarkoittaa. Minulle se ei missään tapauksessa ole toisen yläpuolelle asettumista, vaan toisen kunnioittamista. Kun tervehdin jotakuta, tapani on aina ollut nousta penkistä seisomaan, koska minulle on opetettu, että se on kohteliasta ja toisen kunnioittamista. Mulle ei ole tullut mieleenkään, että sen joku tulkitsisi toisen yläpuolelle asettumiseksi. Puhuessakin useimmiten nousen, koska ääni ja henki kulkee paremmin, mutta myös sillä kunnioitan kuuntelijoita. Samalla asenteella nousen myös jumalanpalveluksessa seisomaan: nousen kunnioittaakseni Jumalaa.
Antaaksi, en tunne körttikulttuuria ja kirjoitan pakostakin omasta taustastani käsin. Siihen on kuulunut mm. äärikarismaattisessa ja vapaakirkollisessa toiminnassa mukana oleminen. Nykyään sitten pääosin ihan perusluterilaisesta. (Voisin kertoa hassun tilanteen viime kesän evankeliumijuhlista... anoppini lähellä, joten sinne sitten mentiin. Jostain syystä siellä tuli puhuttua tilaisuuksista "kokouksina". Tuota sanaa käytetään vapaakirkollisessa terminologiassa seurojen tai hengellisen tilaisuuden tilalla. Yksi kaveri naureskeli "nuortenkokoukselle" hetken aikaa... ja saattoi olla, että moni muukin joutui hmmästelemään.)
Teme