Kolmosta täälläkin. Opiskelu stressaa, kun on aina joku tentti tulossa. Jos pystyisi näkemään asiat objektiivisesti, niin eihän useimmalla olisi mitään syytä olla onneton. Huomio vain tuntuu aina kiertyvän jonkin epäkohdan ympärille, joka estää näkemästä kaiken muun hyvän elämässä. Mikä sitten on onnellisuuden ja kiitollisuuden ero? Ehkäpä olisi parempi pyrkiä kiitollisuuteen, koska silloin olisi aihetta kiittää häntä, joka kaiken hyvän antaa. Ja kiitollisella mielellähän voi olla, vaikka kaikki asiat eivät olisikaan niin hyvin.
Joskus tämän tiedostaakin, mutta ei siltikään voi pusertaa itsestään kiitollisuutta. Sekin lienee lahjaa.
Mutta jos puhutaan vain tyytyväisyydesta tai onnellisuudesta, niin varmaan voidaan nähdä yhteiset tekijät kaikilla ihmisillä. Taloudellinen tilanne, onnistuminen työssä tai opiskelussa, ihmissuhteet ja erityisesti parisuhde (tai sen totaalinen puuttuminen) varmaan vaikuttavat eniten. Sekä tietenkin ne "itsestäänselvyydet", kuten terveys, joka meinasi itseltäkin tässä unohtua
Mutta ollaanko nykyään sitten onnellisempia kuin ennen, vaikka elintaso meillä on korkeampi? Veikkaan, että onnellisuuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän oma asenne, kuin ulkoiset tekijät.