Kirjoittaja Aihe: Näen Jumalan toisin  (Luettu 41555 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33613
Vs: Näen Jumalan toisin
« Vastaus #75 : 20.06.17 - klo:16:40 »
Me emme oikeastaa voi 'nähdä' Jumalaa, sillä Hän on salattu Jumala. Poikansa hän lähetti meille, oman kuvansa ihmiseksi, kuitenkin meitä muita ihmisiä paljon paremman, ja enemmän kuin hänestäkään ymmärrämme.

Jumala on rakkaus, ja siitä Jeesus puhui ja opetti. Olen alkanut ajatella, kuten Penakin usein on opettanut, että parhaiten täytämme Hänen tahtoaan ja toiveitaan,
palvelemalla kanssaihmisiä.

Mitä se palveleminen sitten on, onkin vaikeahko kysymys. Etenkin meille vanheneville joilla voimat vähenevät ja taidot ruostuvat, jos niitä on edes ollutkaan.

Omasta kokemuksesta, käydä katsomassa sairaita, on minulle koitunut jotakin ainutkertaista. Ensinnäkin sairas, molemmat läheiseni, ovat antaneet ymmärtää, että sillä on ollut suurta merkitystä heille. Tuli myös kokemus, että nyt ' olin käytössä' , Isän läheisyys tuntui.

Jumala on palveleva rakkaus. Sitä on myös roposen laittaminen keräyslippaaseen tai tilisiirto nälkäänäkevien afrikkalaisten hyväksi.

Omaa Jumala-suhdetta ei minulla ole enää tarve tutkistella eikä selitellä. Se oli sitä vuosikymmeniä, ja olihan se hienoa ja mielenkiintoista. Kuinka tarpeellista lienee, kun tällaista vertaa palveleviin käsiin.

Matka jatkuu, maisema muuttuu edelleen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Näen Jumalan toisin
« Vastaus #76 : 20.06.17 - klo:16:47 »
Näit edellisessä kirjoituksessasi mielestäni hyvin Jumalan, Riitta-mummi.  :eusa_angel:
Olkoon sinun elämässäsi Taivaan Isän ajatukset ja siunaus, päivittäin ja hetkittäin.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33613
Vs: Näen Jumalan toisin
« Vastaus #77 : 19.07.17 - klo:16:38 »
Mestari Eckhart on minulle selventänyt käsitystä salatusta Jumalasta.

https://www.teologia.fi/54-opinnaytteet/pro-gradut/641-mestari-eckhartin-mystiset-saarnat

Suomennoksia ovat  Sielun syvyys ja Jumalallisen lohdutuksen kirja

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Näen Jumalan toisin
« Vastaus #78 : 19.07.17 - klo:16:47 »
Sielun syvyys onkin mielenkiintoinen asia.
Sinne varmaan kaikki elämässä "kasaantuu"...varmaan vähän sama asia kuin alitajunta.
Niitä ei tavallisesti läheskään kaikkea muista, mutta esim. uniin tulee joskus ihan hirveän vanhaakin asiaa ja henkilöitä joita ei enää ole päivämuistillaan edes ajatellut ja muistanut.

Onkohan sielu ja sydän sama asia ?
Vai onko sielu ja henkikin eri asia ?

Ihminen kokonaisuus.
Mutta kerroksittain tavallaan.

Ja olen toisinaan kokenut Jumalan lohdutusta ja ajatellut että Jumala osaa aikatauluttaa oikein ja joskus niin hauskastikin, että ihmettelee ettei kukaan kykenisi samaan kuin Kaikkivaltias.
Tosin joskus se lohdutus tulee ihmiseltä...hänen itsensä sitä edes tiedostamattaan ja tietämättään.
Olen kokenut myös niin hassuja yksityiskohtia Jumalan ajoituksissa, että koen sen ilona ja Jumalan huurorintajuna.
Siis joskus ihan käsittämättöminä yksityiskohtina jotka vaan osuvat ja uppoavat ja lonksahtavat kohdilleen.

Toisenlaistakin lohdutusta on.
Jumala osaa koskettaa sieluni syvimpiä osia, Isän rakkaudella, kestäväisyydellä.
Vain hän osaa soittaa "hiljaa mun kitaraani"....niin että todella tulen lohduteksi.

Isä tuntee.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33613
Vs: Näen Jumalan toisin
« Vastaus #79 : 19.07.17 - klo:18:04 »
En ala enempää kertoa omista kokemuksista joita on tullut sen jälkeen kuin sielun yhteys Jumalaan minulle selveni. Omasta osastani tiedän ettei ihmisen lohdutus ole kuin ontto olkapää Jumalalata saadun avun rinnalla.

Jumala puhalsi henkensä ihmiseen luodessaan. Sen hengen kipinä on meissä kaikissa. Puhalla se kipinä hehkuun.

Jeesus oli ihmisen kuva jo ennen aikojen alkua, kuitenkin Jumala ihmisenä. Se on mysteeri.

Etsivä löytää.

Sydän, sielu, henki, mieli... mietitäämpä niitä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)