Tilannetiedotus:
Projekti jatkuu edelleen. Huomenna lähtee yksi laatikollinen navetan vintille "tekeentymään" (= odottamaan lopullista poistoa) ja neljä laatikollista Encyclopaedia Britannicaa mökille samassa tarkoituksessa. Ja vielä on urakkaa jäljellä.
Positiivista tässä on se, että kun on yhden laatikollisen käsitellyt, olen antanut itselleni luvan yhden kirjan ostamiseen.
Mt
Minähän tein samaa jokunen aika sitten. Kaikki meni energia- tai kartonkijätelaatikoihin. Ullakolle en laita enää mitään sillä sielläkin on turhia tavaroita ja vaatteita paljon.
Kuinka kuvittelinkaan jokunen vuosikymmen sitten, että lapsenlapset saavat kirjojani tarpeisiinsa, vaikkapa yo-kirjoituksia varten. Kolmas kirjoittaa parhaillaan, eikä yksikään ole mitään hakenut.
Kaunokirjallisuutta en ole kovin paljon hamstrannutkaan, sillä käytän ahkerasti kirjaston palveluita. Mutta...sarjat, kuten Suomen hitoria, Suomen taide, Kansallisgalleria, Suomen kirkon historia, Grimbergin kansojen historia 25 osaa, puhumattakaan joka-kirjahyllynyn Factasta, eivät taida jälkeläiset näistä perintöriitaa aikaansaada.
Se mitä pidettiin arvokkaana, onkin nyt turhaa tavaraa. On minustakin, mutta en
raaski silti niistä luopua.
Jos tulee aika, tai edes kausi että sähköiset mahdollisuudet otetaan pois, on mistä tutkia asioita ennen nettiä.
