Pieni termin tarkennus: hengellisyydellä tässä kaikesta päätellen tarkoitetaan kristillistä "hengellisyyttä".
Mistä tunnistaa hengellisyyden? Mistä tunnistaa hengettömyyden? Roomalaiskirjeen 12. luvussa luetellaan monenlaista teemalla: "Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." Siinä on paljon sellaista, mitä ei ehkä heti tunnista hengellisyydeksi. "Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa." Kuitenkin näitä sanoja edeltää kehotus, joka määrittelee tämän hengellisyydeksi: "Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa." Minä koen, että tämä arkinen hengellisyys leimaa niin aikamme herännäisyyttä kuin tätä foorumiammekin.
Nuo Room. 12. luvun kehoitukset ovat hyviä ja tärkeitä. Mitä paremmin niitä noudatetaan, sitä helpompaa kaikilla on.
Sitä pohdin, että mahtavatko ne (ainakaan suurin osa niistä) olla jotenkin erityisen hengellisiä asioita. Nehän ovat kehoituksia toimia oikein. Joku voisi niitä kutsua myös laiksi. Toki laki ja hyveisiin pyrkiminen kuuluu kristitylle, kuten hengellisyyskin kuuluu, mutta ne ovat kuitenkin eri asioita.
ROom. 12 alkupuolella mainitaan, että "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. ". Onko tuokaan hengellisyyttä, en tiedä, mutta ainakin hengellisyyden käsikynkässä se vahvasti kulkee.
Puuhasteleva Martta voi toki olla kristitty, mutta ei se puuhastelu mitä ilmeisimmin ole hengellisyyttä - siltikään, vaikka Raamattu tuohon puuhasteluun kuinka kehoittaisi. Erilaista Raamatun kehoittamaa puuhastelua löytyy varmaan jokapuolelta.
Sellaista pohdin, että ehkäpä on niin, että se Marian osa on sitä hengellisyyttä.
Körttiläisin sanakääntein varmaankin voisi sanoa, että hengellisyyttä (tai tie hengellisyyteen) on pelko ja tietynlainen kauhu Jumalan edessä, tai vaikkapa vain ilman tunnetta oleva tietopohjainen huolestuminen siitä, että tuo pelko/kauhu puuttuu. Eli hengellisyys on mitä tahansa, joka ajaa ihmistä jatkuvasti Kristuksen luo armoa anomaan ja pyrkimään entistä enemmän "juurtumaan Jeesukseen Kristukseen" tuntuivat nämä Raamatun asiat sitten luotaantyöntäviltä tai puoleensa vetäviltä.
Tai, kiteytettynä voisi sanoa, että jatkuva hengellisyys on jatkuvaa pyrkimistä Kristusta kohti, Herran nimen avuksi huutamista.
Hengellisyys sellaisena, kuin tässä määrittelin, puuttuu kaikkialta.
Sitä kyllä kaikesta päätellen on, mutta niin vähän ja niin piilossa, että siihen ei juuri koskaan törmää.
Jumalan pelko ja hätä oman sielunsa tilanteesta ei näy juuri missään.
Tämän hengellisyyden on korvannut moni muu Raamatun kertoma asia, kuten erilaiset hyveet ja hyvät teot.
Kun Kristus palaa, löytäneekö hän uskoa maan päältä, ettei vain löytäisi kaikenlaista "hegellisyyden" nimellä kulkevaa puuhastelua?