Nyt osa 10

[malla]

Kylläpä tämäkin päivä on kulunut nopeasti.

[vn]

Päivän menot takana...
Kello- ja lauluharkat meni ihan mukavasti, tai sujuvasti...
Arkiviikko alkaa olla taas lopuillaan.

[1944]

Kirjoittelen Oulussa. Tulimme tänne varemmin tänä aamuna ja pojan kanssa rustasimme hänelle autokatosta vanhasta pömpelistä. Täytyy sanoa, että lujille meinasi ottaa, kun oli niin betonisia lautoja jouduttu käyttämään ja nauloja oli käytetty nuukailematta. Vasemman puolen saimme levennetyksi 30 cm ja auto on jo pilttuussaan. Teemme maanantaina saman oikealle puolelle ja samalla siirrän sähköjä 230 V. Viikolla vien ovet ja roskat Kankaalaan ja tuon höylättyä lautaa nurkkien siistimiseen.
Työkalujen pitää olla aika monipuoliset, kun yrittää mahdottomasta rytönurkasta tehdä fiiniä.

[seppos]

Ikkunan alta (olen Barcelonassa) meni juuri noin sadan hengen mielenosoituskulkue, joka vaati vangittujejn katalaaninen vapauttamista. Porukka oli kutistunut sataan henkeen. Edes Amnesty international (mielipidevankien vapauttamisjärjestö)  ei tunnusta heitä poliittisiksi vangeiksi, joten tuesta on iso puute. Illuusioon on helppo lähteä mukaan. Katalaaneja on vain 37% väestöstä ja vaativat kaikkea valtaa vähemmistölle eli itselleen)

[malla]

Väsyttää aika tavalla.
Joten on aika sanoa hyvää yötä. 

[vn]

Samoin, hyvää yötä!

[1944]

Pimeätä on.

[vn]

Jospa lähtisin tekemään lettutaikinaa...

[Riitta-mummi]

Nyt minuun koskee niin kovasti tuon kolmevuotiaan puukotus Porvoossa, että on jonkinlaisen kriisiavun paikka.

Eläydyn mielikuvissa voimakkaasti tapahtuneeseen. En voi käsittää kuinka oma isä voi tehdä tällaisen teon pienelle lapselleen.

  sydämeen koskee ! kun ajattelen jos tämä olisi tapahtunut jollekulle omista pienokaisistamme.

Isänpäivän jälkeen, Miksi ?

[vn]

Herra armahda meitä.... !!   

Minulla on 3-vuotias lapsenlapsi...tuntuu kyllä pahalta...

[Riitta-mummi]

Yöllä minulla oli edelleen niin paha ollla että luulin jo kuolevani.

Miksi näin kovalle otti. Olinko se edes minä joka tämän koin, ( vai Jumalan henkikö, se vähä jonka hän minuun on puhaltanut)  se suri niin että minäkin sen tunsin.

Kun yhteen pieneen puuttuminen tuottaa tällaisen murheen, miten suuri on suru taivaassa kaiken sen pahuuden vuoksi joka päivittäin toimii maailmassa.

Maailman ahdistus , sen on Jeesus voittanut. On levättävä siinä.

[1944]

Kirjoittelen Kankaalan onnen maassa. Lunta niin vähän, että uppuroida ei tarvitse, mutta lintuystävilläni olisi eväs lujassa ilman ruokintaa. Juuri pakkasen puolella, mutta on ollut jonain yönä -10. Meillä oli iso kuorma roinaa peräkärryssä Oulun Patelasta. Purimme sen yhdessä, joku tavara varastoon, joku toinen tulta kohden. Pyromaaniminää niin sormista kutisee, koska on poltettavaa.

[1944]

Saan ilmoittaa, että Zetorin "takakavioissa" on jääketjut. Joka vuosi saan ne päälle huonommin ja huonommin, nyt meni kaksi tuntia. Oikealle puolelle ei vastustanut yhtään, mutta vasemmalla    sitä vastoin kunnolla. Ei meinannut päät liittyä päihin, aina puuttui muutama milli. Karvalakkini hiotti, sitten silmälasini huuruttuivat, jolloin peli oli menetetty. Kävelin pirttiin vaihtamaan kuivat vaatteet ja putsasin linssit. Ulos tullessani muistin, että minullahan on moottorikelkan takakontissa sellainen pitkän U:n muitoinen sakkeli ja siinä ristitappi jengoilla. Se ratkaisi puuttuvien voimieni ongelman. Kävin ajamassa maantiellä pienet hunöörit ja sellaisen ajon keskipakoisvoimat löysivät senttikaupalla kettinkeihin pituutta, että entisissä merkeissä ollaan. Tulisi vain lunta tällekin talvelle.

[malla]

     &         

[vn]

Messureissusta urvahtaneena täällä vielä sinnittelen sormia verrytellen.