Teille molemmille , jotka minulle klikkasitte. Nuorempana olin minäkin aina pomimassa, kun Kaariina möi saaliistansa osan, apuni oli siis tarpeen. Nyt emme myy, joten Kaariinan vauhti riittää, mutta haluan, että kädenjälkeni edes jotenkin vielä näkyy marjoissakin, että esipuhdistan ne. Alussa, kun mustikoita Rikka-Marilla putsasin, taisi käydä niinkin, että Kankaalan naisväki vuoronperään tarkistivat, että menikö marjoja hukkaan. Opin säätimen tuunauksen siten, että en jäänyt haaskaamisesta kiinni. Oli hyvä, että halusin olla uudenaikainen - pääsimme kaikki vähemmällä työllä. Erityisesti mustikoiden perkaus on kova jobi, kuivat puolukat on helppoa kauraa minulle putsata.
Kaariina on kova mansikan ja perunan ryytimaaviljelijä, ihan totta. Katkoo vanhat vatunjutut tälle syksylle ja viinimarjoissa saman.
