Hetki hengähtäen.
Olen saanut viettää aikaa Pikku Neidin kanssa.
Ja sain äidille kudotuksi toisetkin pitkät "rantiaiset" eli ne kyynärpäistä alkavat kynsikkäät.
Entiset ovat nyt pestyinä kuivumassa.
Veljelle kyhään sukkaa nyt, tai olen aloittanut ja pian loppukavennuksissa.
Isän haudan laitoin talvikuntoon.
Pojan haudan laitan joku tuleva päivä talvikuntoon, siellä vielä taannoin kukkivat valkoiset orvokit.
Päivään on mahtunut pieniä hommia, mutta arkisen mukavia.
Ei sadakaan, pilveilee vain.
Ja joku päivä laitan ikkunalaatikoihin kanervat sekä amppeleihin.
Äidin iloksi. Ja meidän muidenkin.
Matka Pikku Neidin ja poikani ja miniän luokse oli hyvä.
Kokonaisuutena.
Perillä vaikka mitä mukavaa touhua.
Ja autoillessani minä oikeastaan aina rentoudun, olen aina tykännyt käännellä ja väännellä rattia.
Pieni kertomus melko pienen ihmisen melko pienistä arjen asioista.
Mutta kuten olen ennemminkin sanonut ja todennut, arki on oikein hyvää.
Olen arkinen ihminen.
