Kiva jos tällainen vanha , vanhoja arvoja ja elämäntapaa noudattava pari ei ole mielestäsi ikävä ja kalkkis.
Minä koen nykyään meidät y h d e k s i kokonaisuudeksi, niinkuin vanhoilla on kai tapana.
Me luemme toistemme ajatukset, toimimme monasti nelikätisesti, tehden vaikkapa jääkaapin täyttöä niin että Matti otta ostokset kassista, ojentaa ne minulle, ja minä katson mille hyllylle mikäkin laitetaan.
Minä olen organisaattori, Matti on toteuttaja, työn tekijä, eimmäkseen.
Minä olen enemmän Lotan kanssa, me keskustelemme. Matti ja Martta ovat liikunnallisia, kuin kaksi koiranpentua he peuhaavat.
Parhaiten yhteistoimi meillä sujui kun taloja ja mökkiä rakensimme. Silloin Matti oli mestari ja minä hanslankari-maalari.
Voi kuinka hienoja Norjanmatkoja, marja- ja sienimatkoja on ollut monia. On soita rämmitty, nuotioita viritelty. Ja koira oli aina mukana.
Parhainta on istua kirkon penkissä rinnatuksin, ja aikanaan meillä oli myös tehtäviä seurakunnassa, molemmilla.
Nyt pirtissä ja pihalla puuhaillaan. Mattiin tuli uutta virkeyttä kun pakotin ostamaan moottoroidun ruohonleikkurin. Kaiken ostamisen suhteen hän on aina ensin että EI !
Se on oveluutta ja väsytystekniikkaa vaativaa, että jotain hankintoja joskus tehdään.
Omista jutuistani saan toki päättää, kuten hänkin.