Osaan ja uskallan täällä sanoa, mikä tekisi hyvin onnelliseksi: Päivä vain olemista varten.
Huilipäivä.
Se syntinen a u t o, jonka Meidän Herramme viisaudessaan riisui unohtamatta kertaalleen p u k e a sitä kaaraa, joka kai jollekin merkitsee ties mitä muuta kuin lisääntynyttä mahdollisuutta liikkua harvaanasutussa maassa. Kastumatta ja saman tien vilustumatta ja sairastumatta mukavan lämpimässä ja kuivassa ajelisin omalla pikku Ladallani Herättäjän kirkkopyhään sillä joskin täällä väsyn kuoreen, on puhujia jotka kertovat kristinuskon sisällöstä.
Kyllä ne ihmiset ovat ihan valokuvanaamasta riippumatta kirjoittaneet saarnan, jonka avulla ymmärrän sitä päivän tekstiä.
Sitten olisin vain kotosalla ja lepäilisin. Olisin saanut ostettua ruokatarpeita enemmän kuin jaksan kantaa ja valmistaisin kasvisaterian. Nykyään, tai äh, jo toista vuotta, väsyttää, mutta semmoista elämä nyt on.
