Kirjoittaja Aihe: Synnin ja armon dialektiikasta  (Luettu 18521 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #15 : 22.07.16 - klo:11:51 »
Toinen uusi sana jota paljon saa lukea on toi halpa armo.

On se varmaan jossain jakeessa Raamatussakin, mutta mitä se nyt sitten tarkoittaa?
Onko anteeksiannon kanssa sama, että ei osata antaa anteeksi oikein ja tarpeeksi hyvin?

Mun mielestä Jumalan armo ja anteeksianto ovat vakio. Ei mikään noin määre.
Jumalan armo on ja anteeksianto on ihan sama miten sitä pyytää tai siihen suhtautuu.
Raamatussa on sellainen kohta, kuin, jos sydämemme syyttää meitä on Jumala suurempi kuin sydämemme.
Vaikkakin syyttäjä on kyllä useasti toinen ihminen ei oma sydän, joka kyllä voinee alkaa uskomaan veljien syyttäjää.
Saatanasta Raamatussa on, että hän on veljien syyttäjä.
Sekö on villitsijänä näissä,kun painottaa, että toi ei riitä, et ole vielä kelvollinen, lankeilet, teet syntiä ja mitä sitä nyt syytöksiä tuleekaan.

Halpa armo, pooh millähän ne seuraavaksi alkaa ihmisiä kiusaamaan ??

En ole kohdannut sitä Raamatussa itse. Se löytyy Bonhoefferin 1337 julkaisemasta Vuorisaarnan kommentaarista joskaan ei liene hänen alkuaan.  Kirjan nimi suomeksi on " Kutsu seuraamiseen" .  Se on kovasti suosittu.  Suotta, se ei ole tekijänsä suosiossa ja sitä luetaan paljon tuntematta asiayhteyttä. 


Itse Vuorisaarnan tutkiminen oli pahasti kesken ja koko tekstissä vähän hätiköidyn makua verrattuna muuhun, myöhemmin hän on kirjoittanut ( esim Kirjeitä vankilasta) ettei enää sellaista tekisi " joskaan itse asiasta en voi tinkiä".  Eli en mene toteen mistä.  Eihän meitä ole edes samaan asetettu.

Itse tuo käsite hänellä elää tietyssä asiayhteydessä;  vain ja ainoastaan keskellä kansanmurhaa.  Kristuksen  seuraaminen niissä oloissa olisi hänen mielestään edustanut natsien aktiivista vastustamista hinnalla millä hyvänsä, muuten hän ajatteli että armosta nautiskelu edusti sen halpana pitämistä itse asiassa. Se siis merkitsee " armon halveksimista" tarkemmin sanoen, jonakin itsestäänselvyytenä kunhan poikkesi natsien haltuun ottamassa kirkossa. 

Samaa edustaa runo jonka no kuka hän oli. ( nimiä en muidta enkä nyt jaksa nousta etsimään, R-kirjaimella alkaa).  kirjoitti palattuaan keskitysleiriltä 8 vuoden kuluttua

" He tulivat hakemaan kommunisteja mutta minä vaikenin,
sillä enhän minä ole kommunisti.

He hakivat amnattiyhdistysmieget, minä vaikenin
sillä enhän minä kuulu amnattiyhdistykseen.

He tulivat hakemaan juutalaisia, minä vaikenin
Enhän minä ole juutalainen.

Sitten he tulivat hakemaan minua.
Eikä jälhellä ollut ketään
korottamassa ääntään minun puolestani".




Kirjan julkaisemista keskosena vauhditti tämä vangitseminen heinäkuussa 1937.  Ja harmitti jälkikäteen.
« Viimeksi muokattu: 22.07.16 - klo:11:59 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #16 : 22.07.16 - klo:12:05 »
Yritin korjata mutta vempele ei siirrä tekstiä.  Halpa armo tarkoitti siis armon halveksimista, koska jätettiin näkemättä kuinka suuri se olisi ja mihin hirvittävyyksiin sitä olisi tarvittu.

Samaten ja tässä tulee mieleeni Penan aiemmin esittämä viisaus. Armo on paljon muuta kuin anteeksianto.  Se on sitä että " Jumala valistaa kasvonsa sinun puoleesi" eli häpeästä pelastamista, mutta tuolloin se merkitsi voimaa ja rohkeutta jota ihmisessä ei itsessään ollut.

Bonhoeffer oli mielenkiintoinen ja vakuuttava siinä, kuinka hänen oma itsensä juuri vankilavuosina tuntuu ohenevan ja hajoavan niin että Kristus näkyy --  kai se on jotakin, " saa meissä muotoa" josta Paavali kirjoittaa.  Se teki persoonallisuusanalyysista jotensakin mahdottoman mitä lähemmäs hän joutui kuolemaansa.  Mutta vaikutti toisin.  Se luullakseni näkyy heissäkin jotka misdä liikkeessä hyvänsä sitten jäävät " kuoltuaankin puhumaan". Siihen ei ihmisestä ole.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #17 : 30.07.16 - klo:12:32 »
En ole kohdannut sitä Raamatussa itse. Se löytyy Bonhoefferin 1337 julkaisemasta Vuorisaarnan kommentaarista joskaan ei liene hänen alkuaan.  Kirjan nimi suomeksi on " Kutsu seuraamiseen" .  Se on kovasti suosittu.  Suotta, se ei ole tekijänsä suosiossa ja sitä luetaan paljon tuntematta asiayhteyttä. 


Itse Vuorisaarnan tutkiminen oli pahasti kesken ja koko tekstissä vähän hätiköidyn makua verrattuna muuhun, myöhemmin hän on kirjoittanut ( esim Kirjeitä vankilasta) ettei enää sellaista tekisi " joskaan itse asiasta en voi tinkiä".  Eli en mene toteen mistä.  Eihän meitä ole edes samaan asetettu.

Itse tuo käsite hänellä elää tietyssä asiayhteydessä;  vain ja ainoastaan keskellä kansanmurhaa.  Kristuksen  seuraaminen niissä oloissa olisi hänen mielestään edustanut natsien aktiivista vastustamista hinnalla millä hyvänsä, muuten hän ajatteli että armosta nautiskelu edusti sen halpana pitämistä itse asiassa. Se siis merkitsee " armon halveksimista" tarkemmin sanoen, jonakin itsestäänselvyytenä kunhan poikkesi natsien haltuun ottamassa kirkossa. 

Samaa edustaa runo jonka no kuka hän oli. ( nimiä en muidta enkä nyt jaksa nousta etsimään, R-kirjaimella alkaa).  kirjoitti palattuaan keskitysleiriltä 8 vuoden kuluttua

" He tulivat hakemaan kommunisteja mutta minä vaikenin,
sillä enhän minä ole kommunisti.

He hakivat amnattiyhdistysmieget, minä vaikenin
sillä enhän minä kuulu amnattiyhdistykseen.

He tulivat hakemaan juutalaisia, minä vaikenin
Enhän minä ole juutalainen.

Sitten he tulivat hakemaan minua.
Eikä jälhellä ollut ketään
korottamassa ääntään minun puolestani".




Kirjan julkaisemista keskosena vauhditti tämä vangitseminen heinäkuussa 1937.  Ja harmitti jälkikäteen.

Leenan kirjoituksia kun lukee, on kuin esseetä lukisi.
Aina tulee sellainen selvitys.
Tosi kiva lukea varsinkin, nyt ku oon vapaalla ja rentoudun körttifoorumin äärellä.
Minusta kivaa olla itseäni fiksumpien seassa :)

Tiedä sitten miten muut vaivautuu musta, mut kärsikää nyt, muutosta ei tulossa :)
Tik toc.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #18 : 31.07.16 - klo:08:14 »
Eilen esitetyssä Komisario Lewis jaksossa käsiteltiin aihetta Syntien anteeksiantaminen.

Siinä tietyn alkemistis-mystismiryhmän jäsenet pitivät rituaalisen sovittamisen mahdollisuutta omanaan. Salaseurana, tietysti.

Kosto oli toinen teema sitten kun  murhatutkinta eteni. Kaiken takana oli isän ikävä ja sen saamat teot. Jää kysymys, kenen oli syy, kenen on sovitus.


Johannes 20; 23 ' Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksiannetut...'
Tämän Jeesus jätti opetuslapsilleen samalla kun hän antoi heille Pyhän hengen.

Voivatko muut kuin papit antaa synninpäästön ?  Maalikkojen toiminta Pyhässä Hengessä ?


Tv-sarjan innoittamana. R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #19 : 01.08.16 - klo:10:28 »
Lutteerushan sanoi, notta kaikki me olemme yleisiä pappeja.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #20 : 02.08.16 - klo:06:13 »
Kyllä olemme. Kysymys syntyi tv-ohjelmasta , kun salaisessa seurassa, sisäpiirissä alettiin hoitaa rippiä ja synninpäästöä perustuen sitoutumiseen, jopa riitein ja merkein.
Ei tuntunut oikealta.

Ehkä ajatteluuni vaikuttaa alitajuisesti esikoislestadiolaisten sakramenttien hoidon siirto maallikoille.

Ymmärrän kun luotetun uskonystävän kanssa puhuen saa huojennuksen, se on  rippiä ja synninpäästöä vastaavaa. Se on lähimmäisyyttä ja palvelua.

Jumala on aina käytettävissä, joka hetki, synnintunnustukseen. Hän antaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen tähden ja me saamme levätä.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #21 : 02.08.16 - klo:10:17 »
Leenan kirjoituksia kun lukee, on kuin esseetä lukisi.
Aina tulee sellainen selvitys.
Tosi kiva lukea varsinkin, nyt ku oon vapaalla ja rentoudun körttifoorumin äärellä.
Minusta kivaa olla itseäni fiksumpien seassa :)

Tiedä sitten miten muut vaivautuu musta, mut kärsikää nyt, muutosta ei tulossa :)

Kiitos!  Korjataan sentään etten minä arvioni mukaan ole sinua fiksumpi vaan toisinpäin ja muutenkin keskiverto. Otin vaan sairastamisesta kaiken irti eli sen sijaan että olisin jäänyt vaikeroimaan luin ja opiskelin kaiken aikaa ja siitäkään en lupaa muutosta tulevaksi eli saatte kärsiä.  :003:

Dietricus    :026: Docens lisäksi ensimmäisenä selitti kristinuskoa niin että ymmärsin jotakin saatuani pääni oikein pyörälle kaikenlaisista selityksistä.

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #22 : 02.08.16 - klo:14:22 »
Sen komisario Lewisin katselin itsekin, sehän on suoraa jatkoa tarinaan jossa Lewis oli nuori mies ja opetteli tutkintaa. Tuo alkemiatarina oli taustoitettu aika sekavasti.

Rippi merkitsee tuota eli syntien anteeksi julistamista ja sitten ne ovat mennyttä. Itse jätän homman niille jotka on kutsuttu pappisvirkaan mieluiten jos ei elämä vie tilanteeseen. Luther suunnitteli siitä sakramenttia, mutta kun se aine puuttui, eli kasteen vesi tai ehtoollisen leipä ja viini. Harmi minusta, sehän merkitsee paluuta kasteeseen.

Kysyin kerran milloin pappi voi sitoa eli jättää synninpäästön antamatta. Yleinen hälinä vei keskustelun muualle eli esimerkkiä ei nyt ole antaa. Jostakin kirjasta luin tilanteen jossa ao ei edes harkinnut muuttaa toisia ihmisiä vahingoittavia häijyjä tapojaan koska sai niistä itse nautintoa, ja silloin käsittääkseni juuri siten tapahtui siinä kirjassa.

En voinut ymmärtää muuatta kohtaamaani henkilöä, joka oli valmis kivittämään homon ( 3 Moos).  Kysyin ihan totta, niinkö teet jos keräön kivet ja kutsun homoseksuaaliksi tietämäni ystävän tänne.  Kyllä kuulemma. Viides käsky ei voi koskea sellaisenaan tuota 3 Moos kirjan kohtaa, tosin, siksi paljon tappomääräyksiä VT tulvehtii, mutta no niin.  Tämä ihminen sanoi saavansa yhdestä tietystä putiikista aina absoluution vaikkei muualta saisikaan.

Jäi vähän  :icon_eek:  tunnelma.  Enkä uskaltanut kokeilla. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #23 : 02.08.16 - klo:15:08 »
Oli mielenkiinoista kuulla, että Luther suunnitteli ripistä sakramenttia. Tuo oli uutta minulle.

Eikö katumksen kyyneleet olisi olleet se aine. ' Niinkuin syntinen nainen itkisin syntejäni'. Ja sitten; Mene äläkä enää syntiä tee. !

Viidesläisten rukousilloissa käytettiin, ellei yhäkin käytetä, alttarikutsua ripittäytymään. Olen sen kahdesti kuullut, mutta lievä katumuksentunne esti enemmistä. Silloin oli kyllä pappi päästämässä.
 Parhainta on riisua syntikuormansa Jumalan eteen kahdenkesken.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #24 : 02.08.16 - klo:20:41 »
Ei huolinut niitäkään, sen piti olla jokin tartuttavissa oleva ja krokotiilinkyyneleitäkin vuodatetaan . Mutta kovin Luther sitä pahoitteli, sillä rippi olisi hänen mielestään muuten niin sopinut sakramentin asemaan. Olen toisinaan miettinyt mitä se olisi kautta vuosisatojen merkinnyt jos olisi jäänyt sakrame tiksi, kutenhan se sekä ortodoksisella että rk kirkolla onkin ( no niin niin niillä on muita koko lista). 

Ei se olisi kai päässyt unohtumaan. Olisiko terävöittänyt käsitystä oikeasta ja väärästä, ei kai automaattisesti, joskus sellaista kaikkea tulee ajatelleeksi. Tai jossakin määrin ahkerammin saanut kyselemään Jumalan tahtoa,vaan eipä sellaiseenkaan pysy kannettu vesi kaivossa, ei mikään kaste eikä ehtoollinen edes.

Hilkullahan oli kuitenkin.

Itse ajattelin eikö sanat olisi voineet kelvata, mutta ne eivät ole aineellisia nekään.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #25 : 03.08.16 - klo:07:25 »
Olisiko hyvän ja pahan käsitysten terävöityminen myös kapeutumista? En tiedä, siksi kyselen. Näyttää, että joillekin kristityille hyvän ja pahan määritteleminen Raamatusta löytyvien kieltojen mukaan on keino ohittaa Jeesuksen antama rakkauden käsky. Voisiko Jumalan tahdon ymmärtämisen syveneminen olla myös avartumista?

Kun kristityltä odotetaan kestävyyttä, se ei mielestäni ole kovuuden vaan joustavuuden edellyttämistä. Jäykkä murtuu siinä, missä taipuisa kestää. En tietenkään viittaa selkärangattomaan löperyyteen.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #26 : 03.08.16 - klo:07:33 »

   Ristin kantaminen kysyy selkää.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #27 : 03.08.16 - klo:07:39 »
… ja pitää katsoa jalkoihinsa ettei kompastu.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #28 : 04.08.16 - klo:08:18 »
Olisiko hyvän ja pahan käsitysten terävöityminen myös kapeutumista? En tiedä, siksi kyselen. Näyttää, että joillekin kristityille hyvän ja pahan määritteleminen Raamatusta löytyvien kieltojen mukaan on keino ohittaa Jeesuksen antama rakkauden käsky. Voisiko Jumalan tahdon ymmärtämisen syveneminen olla myös avartumista?

Kun kristityltä odotetaan kestävyyttä, se ei mielestäni ole kovuuden vaan joustavuuden edellyttämistä. Jäykkä murtuu siinä, missä taipuisa kestää. En tietenkään viittaa selkärangattomaan löperyyteen.

Riippuu kai vähän tilanteesta. Jokainen tiesi taatusti, kuinka väärin sairaiden vammaisten ja sittemmin romanien homoseksuaalien ja lopulta juutalaisten joukkomurha oli. Ei siinä oikein jouston varaa olisi tarvittu.

Joskus puuduttaa, että " synti" on vain homoseksuaaliksi syntymistä tai jos tästä kompastelaan johonkin selittelyyn niin joka tapauksessa vain seksuaalisuus mikä hyvänsä.  Lyhyesti:  Kyllä sillä jotain tekemistä seksin kanssa on.  Uhhuh. Tätä tarkoitan kun sanon, nyt yksi piiiiieni vähemmistö on saanut lähetysaikaa, palstatilaa ja huomiota yli todellisen tarpeen.  Jokainen käsite kaaostuu.

Päästään tasan siihen josta eräs psykiatrian opettajani, no hän nyt näki falloksia muutenkin kaikkialla mutta silti, niinno, hän sanoi että kirkkoa tarvitaan vain ja ainoastaan hillitsemään libidoa. Se on se vietti joka suppeana nähdään elämän jatkamisena ja oikeinnähdään kaikkinaisena elämän rikastumisena, monipuolistumisena ja uusien juttujen löytämisenä.  Että elämänilo on synneistä suurin suunnilleen.
« Viimeksi muokattu: 04.08.16 - klo:08:24 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Janina

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 191
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #29 : 04.08.16 - klo:08:38 »
Tietyssä historiallisessa perspektiivissähän tuo pitää itse asiassa paikkansa. Kirkko on aina ollut enemmän seksuaalivastainen kuin Jeesus opetuksessaan.

Perinteisesti seksuaalivastaisuus jota on perusteltu "likaisuudella" perustunee siihen, että kaikki mikä vie huomion uskonnonelämältä kilpailee kirkon kanssa ja vuosisatojen ajan kirkko pyrki hallitsemaan ihmistä oman valtansa pönkittämiseksi.

Samasta syystähän monissa totalitaarisissa maissa kuten edesmenneessä DDR:ssä homoihin suhtauduttiin suhteellisesti kielteisemmin.

Tietenkin taustalla on myös eräänlainen normatiivioletus itsestä keskiarvona ja kaikesta itsestäni poikkeavasta epänormatiivisena, mutta se on sitten jo aikalailla oma aiheensa.
Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.

-Martti Lutter