Kirjoittaja Aihe: Synnin ja armon dialektiikasta  (Luettu 18246 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Pilventaluttaja

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 4
Synnin ja armon dialektiikasta
« : 12.06.16 - klo:09:41 »
Liisa Enwald kirjoittaa teoksessaan Kesken: "Teologit saavat spekuloida sillä, mitä armo ja sovitus varsinaisesti on; minulle riittää kun tiedän armon kristinuskon perussanomaksi - enkä vain tiedä vaan uskon siihen. Armon vastapariksi tarvitaan synti, ei mikä tahansa "psykologinen" syyntakeisuus. Armoa ja helläksi kesytettyä Jumalaa osataan kyllä hokea syntiä edes mainitsematta aikamme saarnoissa, aamuhartauksissa ja virsissäkin."

Paavo Ruotsalainen korosti, että synti oli tarpeellinen, että se murskaisi ihmisen luulopyhyyden.

Onko nykyään enää tarpeen pohtia synnin ja armon dialektiikkaa?

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21966
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #1 : 12.06.16 - klo:11:11 »
Armo on uskoakseni vastaus synnin ja syyllisyyden lisäksi myös häpeään. Tätä olisi myös pohdittava. Häpeä on torjutuksi tulemista ja siitä nousevaa kelvottomuuden tunnetta. Armo ei ole vain sitä, että itse koen olevani hyväksytty, vaan kutsu katsoa ja kuunnella niitä, joita muut eivät näe ja kuule. Armo on sekä lahja että tehtävä.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #2 : 12.06.16 - klo:11:37 »
Mielestäni Penan vastaus on hyvä tuossa edellä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #3 : 12.06.16 - klo:14:58 »
Kuukauslehden innoittamana luin Erämaan profeetan puheita ja kirjeitä taas kerran.
Kyllä Paavo todella korosti jokapäiväisen synnintunnon tärkeyttä.
Korostavathan viidesläisetkin näin; Jumalalla on vain yhden päivän ikäisiä lapsia.
Lapsi ei ehtine päivässä kovin paljoon syntiin sortua, mutta tänäikäinen lapsi kyllä ehtii. Sen tunteminen ja tilinteko iltaisin antaa vilauksen armon osallisuudesta minunkin osalleni.

Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi. Allekirjoitan tämän tuhlaajapoikana. Juuri Tuhlaajapoika-puhe Jaakko Heinimäeltä kääni suunnan kohdallani. Sitä ennen olin vain onnistunut uskovainen, mukamas.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #4 : 12.06.16 - klo:15:26 »
Ehkä jonkinlainen merkillinen täyspudotus joka sortin iskovaisuudesta täyteen taviksen elämään jolle en itse oikein kai mitään tehnyt paitsi tavallisen määräni pahaa johti erikoiseen tilanteeseen.

En osaa mennä kirkkoon koska ne ovat paremmin uskovaisille tarkoitettuja juttuja.
Minusta tuntuu ihan totta että kaikki tuijottaisivat, mitä tuo täällä tekee.
Tiedän ettei tässä ole mitään järkeä ja ettei kukaan huomaisi vanhaan malliin mutta silti. Ehkä itse Jumala katsoisi ulos. Tai hämmästyisi liikaa.

Ja kaikki muukin on niinkuin paremmin uskoville tarkoitettua. Oli vähän eri juttu se kevätilta kun sanoin itse, Jumala, minä en enää jaksa olla uskovainen.  Siis jakaa traktaatteja ja kantaa jeesusnappia ja olla viidentenä evankeliumina.  Tällä kertaa Jumala sanoi, kyllä nämä minun juttuni on paremmin uskoville tarkoitettuja, jos tätä kokemusta kuvaisi.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8307
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #5 : 16.07.16 - klo:12:00 »
Kovasti painotetaan nykyään körttienkin puheissa, että synti on synniksi sanottava ja jotenkin ihmisille on saatava synnintunto, että armo kirkastuisi.

Itsestäni syntisyys ja armon tarpeen ilmentymiseen ainakaan omalla kohdalla en koe tarvitsevani ketään sanomaan syntiä synniksi tai muuten saamaan mua synnintuntoiseksi.
Mistähän toikin kumpuaa, että pitäisinyt alkaa erityisen kovasti ihmisiä saamaan synnintuntoon?

Kyllähän synti asuu ihmisessä, kuten ilo, rakkaus ja muut asiat. Miksi niitä pitäisi jotenkin pumppailla esiin? Ja jos et, niin sitten ei ole hyvä?
Uskoisin, että jokainen itselleen rehellinen aina tuntee syyllisyyden Jumalan edessä, oli se sitten kirkossa tai seurapenkissä tai vaikka omassa hartaushetkessään.

Päin vastoin minusta. Juuri armoa tulisi painottaa ja anteeksi antoa ja lähimmäisen hyväksymistä, vierellä kulkemista itsekkin pienenä ja huonona.

Okoon tää juttu ei tästä muutu. Aina tulee olemaan moralisteja ja toisten syntejä sormella osoittajia, mutta ikävä, että körteissäkin alkaa olevaan samaa.
Tik toc.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #6 : 16.07.16 - klo:12:10 »
Kovasti painotetaan nykyään körttienkin puheissa, että synti on synniksi sanottava ja jotenkin ihmisille on saatava synnintunto, että armo kirkastuisi.

Itsestäni syntisyys ja armon tarpeen ilmentymiseen ainakaan omalla kohdalla en koe tarvitsevani ketään sanomaan syntiä synniksi tai muuten saamaan mua synnintuntoiseksi.
Mistähän toikin kumpuaa, että pitäisinyt alkaa erityisen kovasti ihmisiä saamaan synnintuntoon?

Kyllähän synti asuu ihmisessä, kuten ilo, rakkaus ja muut asiat. Miksi niitä pitäisi jotenkin pumppailla esiin? Ja jos et, niin sitten ei ole hyvä?
Uskoisin, että jokainen itselleen rehellinen aina tuntee syyllisyyden Jumalan edessä, oli se sitten kirkossa tai seurapenkissä tai vaikka omassa hartaushetkessään.

Päin vastoin minusta. Juuri armoa tulisi painottaa ja anteeksi antoa ja lähimmäisen hyväksymistä, vierellä kulkemista itsekkin pienenä ja huonona.

Okoon tää juttu ei tästä muutu. Aina tulee olemaan moralisteja ja toisten syntejä sormella osoittajia, mutta ikävä, että körteissäkin alkaa olevaan samaa.

Yritetään keskittyä me omiin synteihimme ja annataan toisten synnit tuomiovallalle. Yleensä kun vaaditaan syntien sanomista synneiksi tarkoitetaan toisten syntejä. Kiivain pornon vastustaja kansanedustaja KD omasi rakastajattaren vihityn vaimonsa lisäksi ja juuri tätä kaavaa usein noudatetaan.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #7 : 16.07.16 - klo:17:08 »
Voisiko joku kertoa, mitä on synnin ja armon dialektiikka. En oikein ymmärrä dialektiikan käyttöä tässä. Ihminen on syntinen, Jumalan armahtaa. Tässä ei tapahdu dialektiikkaa. Ihminen voi vapaasti tarkastella syntejään erilaisista, jopa vastakkaisista näkökulmasta. Se, mitä ihminen ajattele, ei liity mitenkään Jumalan armoon. Oman ajattelun perusteella ihminen ei päädy mihinkään. Tämä johtuu siitä, että olemma ajatuksiltamme rajallisia, kun taas Jumalan ajattelu on ääretön, rajatontam ihmisten käsityksen ulkopuolella. Miten tästä syntyy dialektinen prosessi?
Acta, non verba.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #8 : 17.07.16 - klo:10:21 »
Olen ajatellut, että tässä on perisynnin ja armon dialektiikkaa. Lutteeruskaan ei ollut tekosynneistä kiinnostunut.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21966
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #9 : 17.07.16 - klo:10:37 »
Filosofiassa dialektiikka ymmärretään kai niin, että väitteen (teesi) ja vastaväitteen (antiteesi) välille rakentuu molempien aineksista uusi väite (synteesi). Synnin ja armon dialogista tuskin syntyy tällaista dialektiikkaa.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #10 : 17.07.16 - klo:11:55 »
Etenkin, kun synti on ihmisen ja armo Jumalan.
Acta, non verba.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #11 : 17.07.16 - klo:12:41 »
Filosofiassa dialektiikka ymmärretään kai niin, että väitteen (teesi) ja vastaväitteen (antiteesi) välille rakentuu molempien aineksista uusi väite (synteesi). Synnin ja armon dialogista tuskin syntyy tällaista dialektiikkaa.

Ei varmaan ellei sitten ajateltaessa Lutherin ajatusta ominaisuuksien vaihdosta ehtoollisen yhteydessä.  Kristus ottaa vastaan vain syntisiä antaakseen heidän syntiensä tilalle oman puhtautensa.  Jotakin josta tulee mieleeni sv "Oi rakas Jeesus, suloinen" .


Mietin  kyllä tuota " synnin sanomista synniksi" . Eihän umpimähkään sättiminen mitään auta. Sen ehdin huomata jo seurakuntanuorissa, kun leirin johto iltateellä ruoti meidän isosten tekemisiä ääneen. Kuka oli sanonut harrastuksekseen " seurakunnan nuoret" Kuka ilmoitti että ei,  ei edelleenkään lähde konfirmaatiopäivänä sille kierrokselle niitten leiriläisten koteihin kuten sovittiin jo ennen leirin alkua. Hiljaa olisi ollut asiaa ottaa jutusteluun poikaisonen joka ns söi kuormasta joka leirillä, mutta kuinkas, jos nuorisopastorilla on vähän samat kujeet? Semmoisessa voisi sanoa synnin synniksi:  Joka turmelee yhdenkin näistä pienimmistä, parempi olisi että myllynkivi jne. Leiriläisiä ei saa minun mielestäni vampata. Ihastumiset selvitetään sitten kun ripari on päätöksessä. Ikävintä on, jos niitä tyttöjä jää kolmekin itkemään. 

Vaan tekopyhää  on halpa armokin. Se on semmoista että saattaa ottaa synninpäästön vastaan uudet kujeet aktiivisena mielessään ja polvistuu miettien kuinka vaikka saisi veroja pimitettyä tai niin suutuksissaan puolisolleen että ainut ajatus on, kun päästiin kotiin minä vedän lättyyn. Se armo on muuta kuin katuvan syntisen ilmainen ansioton armahtaminen.  Jeesus sanoi tavallisesti:  Mene, äläkä enää syntiä tee.  Voisiko merkitä semmoista että edes yrittää olla toista ihmistä kohtaan hitusen kiltimpi?
« Viimeksi muokattu: 17.07.16 - klo:12:53 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8307
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #12 : 21.07.16 - klo:09:33 »
Toinen uusi sana jota paljon saa lukea on toi halpa armo.

On se varmaan jossain jakeessa Raamatussakin, mutta mitä se nyt sitten tarkoittaa?
Onko anteeksiannon kanssa sama, että ei osata antaa anteeksi oikein ja tarpeeksi hyvin?

Mun mielestä Jumalan armo ja anteeksianto ovat vakio. Ei mikään noin määre.
Jumalan armo on ja anteeksianto on ihan sama miten sitä pyytää tai siihen suhtautuu.
Raamatussa on sellainen kohta, kuin, jos sydämemme syyttää meitä on Jumala suurempi kuin sydämemme.
Vaikkakin syyttäjä on kyllä useasti toinen ihminen ei oma sydän, joka kyllä voinee alkaa uskomaan veljien syyttäjää.
Saatanasta Raamatussa on, että hän on veljien syyttäjä.
Sekö on villitsijänä näissä,kun painottaa, että toi ei riitä, et ole vielä kelvollinen, lankeilet, teet syntiä ja mitä sitä nyt syytöksiä tuleekaan.

Halpa armo, pooh millähän ne seuraavaksi alkaa ihmisiä kiusaamaan ??
Tik toc.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #13 : 21.07.16 - klo:23:30 »
Ehkä rohkenen tähän jotain laittaa, kun kerran päässäni joskus jotain liikkuu, silläkin
uhalla että porisen ihan puuta heinää...
Aralla tunnolla tässä mietin, melkein unten mailla...

Synti ja armo ovat "suuruudeltaan/kooltaan" vakioita.
Jumala vihaa kaikkea syntiä, mitään ei hyväksytä.
Ihminen määrittelee synnin "suuruuden", riippuen mm. siitä kuka tekee, minä vai joku muu,
millaista harmia ja vahinkoa synti tuottaa ihmiselle, ihmiskunnalle, onko synti julkinen vai
salainen, onko synti "vain" ajatus, kenties lausuttu sana, tai peräti teko...
Tässä joitain ajatuksia millä perusteella ihminen määrittelee onko synti pieni vai suuri.
Jumalan edessä vain synti. Ja synti on sydämen ero Jumalasta, opettaa katekismus.

"Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi"
Tämä on nähdäkseni ihmisen kokemusta, tunnetta, riippuen tilanteista, ihmisistä.
Sama ihminen kokee eri hetkinä eri tavoin...vaihdellen ääripäästä toiseen.
Välillä muserrumme syntitaakan alle...välillä kiitämme ja ylistämme armahdettuina...

Armo on varmaankin myös Jumalan kannalta suuruudeltaan vakio.
Jeesuksen pelastustyö on täydellinen, kertakaikkinen, kaikille tarkoitettu.
Armon suuruuden kokeminen, ilmeisesti se on ihmiselle annettu...päiviemme mukaan...
"Niin kuin on sinun päiväsi, niin on voimasi"

Halpa armo = Armon halpana pitäminen....
Onko tämä sama kuin Pyhän Hengen pilkka?   Tai jotain saman suuntaista?
Ymmärrän armon halpana pitämisen tarkoittavan "elämää pellossa"
Eli...eletään tahallisesti "miten sattuu" yleisestä oikeuden tajusta, ymmärryksestä yms.
välittämättä...ajatellaan...minä vaan rellestän...armo peittää kaiken...
Tuo riittänee....

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21966
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #14 : 22.07.16 - klo:08:55 »
Se, mitä ihminen pitää kalliina tai halpana, on asennoitumisesta kiinni. Toiselle lahjaksi saatu on korvaamattoman kallis ja toiselle arvoton, kun se ei maksanut mitään.