Kirjoittaja Aihe: Pohdintoja  (Luettu 45243 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #30 : 25.08.17 - klo:18:34 »
 :039:

Niin.
Kenties.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #31 : 25.08.17 - klo:19:01 »
Miten selitätte lauseen; Kristuksen tulee kasvaa, meidän vähetä. Mitä se on omassa elämässä, ja käytännössä ?

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #32 : 25.08.17 - klo:20:48 »
Ainakaan se ei tarkoita sitä että minä ihmisenä jotenkin huononisin tai vähenisin,
tai tulisin näkymättömäksi, vähempiarvoiseksi lähimmäisten silmissä...
ei sinne päinkään...
Vasta nythän olen alkanut miettiä sitäkin että olen ihme, suuri ihme, Jumalan ainutlaatuinen
ja yksilöllinen luomistyö...ja minulla ei ole lupaa pitää halpana Jumalan luomistyötä.

Siis minun vähenemiseni on sitä, että "suhteellinen osuuteni" vähenee, kun Kristus kasvaa,
tai tulisi kasvaa, siis Kristuksen sisällinen tuntemus.
Kenties usko "kasvaa", armon ja anteeksiantamuksen merkitys lisääntyy koko ajan...
ja nimenomaan tarve tähän, koska näemme ehkä enemmän syntisyyttämme.
"Kristuksen rakkaus vaatii meitä....."
"Kristuksen kirje...."
"Muurinaukossa omalla paikallamme..."
Onko esim. nämä vaatimuksia...vai seurausta lahjasta, Kristuksen ristinkuolemasta?

Me rakastamme, koska Kristus on ensin rakastanut meitä

Uskontaipaleemme alussa ehkä olemme kokeneet jotain hienoja tunteita, niiden varassa
sitten porskutamme jonkin aikaa, osin omin voimin, osin johdatusta rukoillen.
Myöhemmin saattaa tulla eteen tilanne ettemme selviä hetkeäkään ellei Kristus
koko ajan kanna meitä...Hän kasvaa elämässämme.

Käytännössä?
Kai tässä on kyse omasta sydämemme tilasta Jumalan edessä.
Kun saamme olla vapaita, pelastettuja Jeesuksen kautta, ehkä se meistä näkyy tavalla
tai toisella.
Raamatusta voimme lukea millaista Jeesuksen maan päällinen vaellus oli, ja Hänen
suhtautumisensa ympärillä oleviin ihmisiin.
Kyllä siinä on esimerkkiä meillekin, suhteessa Jumalaan, lähimmäisiin, itseemme...

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #33 : 26.08.17 - klo:11:31 »
Ehkä elämän edetessä oppii tuntemaan Jeesuksen ajatusmaailmaa paremmin.
Kun lukee ja kuulee hänestä, millainen hän on.
Ja rukouskin.
Ehkä se vaatii pitkää aikajaksoa.
Mutta uskon, että Vapahtajan sisällinen tunteminen on se juttu.
Jos siinä saisi hiukan kasvaa ?
Mutta en osaa selittää sen kummemmin.
Mietin vain.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #34 : 26.08.17 - klo:11:43 »
Minun käsityskyvyllä tuossa oli tärkeimmät !

Jeesus ei ole kiiltokuva jolle raamatunlauseet eivät ole tarpeen, vaan yksinkertaisten ihmisten yksinkertaiset sanat hän lukee kuin ' tyhjää vaan'.

Näillä lapsenkaltaisilla jutteluilla minä olen hänet löytänyt. Hän on myös ihminen, en ajattele häntä jumaluutena vaikka tiedän niin olevan. Tällaisena Hänet on meille annettu, ymmärrettäväksi.
Se miten Hän meidät ymmärtää on mysteeri.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #35 : 26.08.17 - klo:11:53 »
Minua ilahduttaa varsinkin se kuinka Jeesus kohtasi ja kohteli aikanaan (ja edelleen) ihan ns tavallisia ihmisiä.
Istui ja söi ja oli ihan ns publikaanien kanssa samassa pöydässä.
Kohtasi kaivolla syntisen naisen niin kuin ei kukaan muu mies (ehkä muut miehet olivat käyttäneet häntä hyväksi tmv) ja ei tuominnut vaan alkoi keskustella siltä tasolta, ettei nainen säikähtänyt.
Ja siellä fariseuksen huoneessa (oli ihan tavatonta !) että nainen istui Jeeuksen jalkojen juuressa ja avasi hiuksensa !!! ja kuivasi niillä hänen jalkansa.
Hän sai Vapahtajalta kehuja kun taas isäntä ei ollut ollut vieraanvarainen.

Hän tiesi tietää, tunsi ja tuntee jokaisen erikseen ja siksi hän on MESTARI joka osaa tuila ihmisen lähelle hänen tarpeissaan.

Hän on ihmeellinen.
neuvonantaja.
Rauhanruhtinas.
Immanuel - Jumala meidän kanssamme.

ja mikä rakkaus ihmsiin...sovitti meidän kaikki synnit.

En ymmärrä, mutta niin siinä kävi.

-ihan haja-ajatelmia...puhelin soi...sanoin, että kirjoitus kesken...eli soitan nyt sitten takaisin.

-Ehkä palasia koko palapelistä, edes yksi kulmapalanen olisi tässäkin löydettävissä.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #36 : 26.08.17 - klo:12:12 »
Mun ajatus kokonaisuudessaan hajosi äsken.

Mutta tarkoitukseni oli se, että Vapahtaja kohtaa ihmisen juuri hänen tarpeissaan.
Arjen (ja juhlankin) keskellä.
Ja voin luottaa siihen, että hän ymmärtää minua vaikkei kukaan muu kaikissa minun asioissani ja kysymyksissäni ymmärtäisikään.
Ja kun luotan häneen, niin vaikken osaa läheskään aina toimia ns oikein, niin saan silti säilyttää hyvän omantunnon, koska hän on Lunastajani.
Hän maksoi hinnan siitä, että minun syntini ovat sovitetut.

Ehkä tätä meinasin, melkein jo unohdin sen pääajatelmani, mutta tulkoon esiin tässä täydentävässä osiossa haja-ajtelmin.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #37 : 26.08.17 - klo:12:14 »
Ainakin minua on auttanut kun olen katsonut Kristukseen ihmisenä. Raamattu kertoo vain osan miten hän on elänyt ja toiminut, ja on varmasri paljon muutakin, kuten hänen kiivautensa. Olkoon sekin meille lohduksi. Esikuvamme osasi suuttua ja sanoa ' suort sanat'.

Minulle on läheisimmäksi tullut häne ahdistuksensa. Jo kansakoulun ensimmäisellä luokalla kun opettaja kertoi Pääsiäisen tapahtumat, niin liikutuin, ja yhä liikutun, siitä kun Jeesus jäi yksin valvomaan Getsemanessa. Hän hikoili ja itki. Kuinka tuttua !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #38 : 26.08.17 - klo:12:22 »
Niin.

Minä olin ekalla luokalla kun ennen pääsiäistä laitettiin sellaiseen puujalustaan pahvinen opetusmateriaalina toiminut taulu, jossa Jeesus oli keskimmäisellä ristillä.
Ja opettaja kertoi sen asiasisällön, opetti pääsiäisen ja siis siinä hetkessä pitkäperjantain tapahtumia.
Aloin aivan hillittömästi itkeä.
Jotenkin lapsen lailla tajusin, että Jeesus on hyvä, tuntui lapsesta "pahalta" että hyvä laitetaan ristille kuolemaan.

Muistan tuon kuin eilisen päivän.

Itkin hillittömästi.
niin kuin vain hätääntynyt lapsi voi itkeä.

Opettaja tuli ja lohdutti, muistaakseni.

Mutta se itkuni oli sellainen, että sen muistan.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #39 : 26.08.17 - klo:12:28 »
Lapsuuteni uskonnonkirja oli (on) todella hyvä.
Ne kuvatkin siinä puhuttelivat lapsen herkkää mieltä.

"Ystävä sä lapsien" - Aili Konttinen ja Martti Simojoki.

Nyt laitan kuvia  Googlesta...asiaan liittyen, vaikka en yleensä laita kuin kukkia.

Kuva:



mm tämä kuva kirjasta:


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #40 : 26.08.17 - klo:12:31 »
Minulla on ollut sama Ystävä sä lapsien -kirja. Ikäeroa meillä lienee aika paljon, mutta kun kirja oli hyvä siitä otettiin kai monia painoksia.

Minä olen värittänyt kirjan kuvia. Missähän se nyt lie, olen sitä säilyttänyt. :icon_cool:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #41 : 26.08.17 - klo:12:40 »
 :eusa_clap:

Mulla on uudempikin painos.
Sain sen kuin ihmeen kaupalla.
Kuopukseni eli tyttöni oli myös ekalla luokalla ja oli joulujuhla (ei koulun) ja sai sieltä sellaisen.

Koin sen kuin muistutuksena ja iloisen a yllätyksenä, että Jumala vilkutti minulle.

Oma tyttö saman ikäinen ja saa saman kirjan ihan tuosta noin vaan.

Siinä alussa hän on liimannut tarran jossa on Jeesus syntynyt...kuva ja lapsen kirjoituksella oma nimi,,,tämän kirjan omistaa....

Silloin ja edelleen ajattelen, ettei Jumalalta ole mikään unohtunut ja joskus hän erikoisillakin tavoilla muistuttaa jostain tärkeästä, joka oli ja on edelleen hyvin merkityksellistä.

Mutta nyt lepuuttamaan sormia napsuttelusta.  :eusa_angel:

Mutta kaiken kaikkiaa, oli ihan yes pohtia....taas muistui nämä kirjaasiatkin mieleen.
Ja Jumalan ihmeelliset ajoitukset.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #42 : 26.08.17 - klo:20:42 »
Tuttu tuo uskontokirja minullekin.
Hyvältä tuntuu lukea täällä, tulin äsken Helsingin reissusta    :039:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #43 : 27.08.17 - klo:11:39 »
Malla ja R-m ovat kovasti käsitelleet aihetta: Kristuksen kasvu, minun väheneminen...
tosi hyvin ja selkeästi, niin koen ja ymmärrän.
Voinee ajatella niinkin, että oma väheneminen tarkoittaa sitä että pitkän ajan kuluessa
mulle voi tulla parempi ymmärrys Jumalan tahdosta, ja sitä kautta elän lähempänä
Jeesusta, tällöin Hän kasvaa.
Tämä kyllä taisi teillä olla jo esilläkin...

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #44 : 27.08.17 - klo:11:43 »
Ja juuri kuulemastani saarnasta tuli mieleen...
Todella hyvin täällä tuli esille myös Jeesuksen antama elämän esimerkki, pelastuksen lisäksi!
 :eusa_angel: :eusa_pray: :109: