Kirjoittaja Aihe: Pohdintoja  (Luettu 45244 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21965
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #15 : 03.11.15 - klo:17:51 »
Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala kirosi käärmeen. Aadamia ei kirottu, mutta maa kirottiin hänen takiaan. Eevaa rangaistiin synnytystuskilla ja riippuvuudella miehestään. Olisiko tässä jonkinlainen syyllisyyden 'arvojärjestys'?

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #16 : 04.11.15 - klo:04:17 »


 Eeva otti omenan vaikka Eeva kuuli Jumalan sanovan
mitä omenavarkaalle tapahtuu. Eeva antoi Adamillekin. Syötti suorastaan ?

Onko nainen kaiken pahan saanut aikaan ?



   Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21965
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #17 : 04.11.15 - klo:08:29 »
Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."

Tie naisen sydämeen vie uteliaisuuden kautta.

Poissa Thomas McElwain

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2754
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #18 : 04.11.15 - klo:12:13 »
Hienoa, että Thomas palasi ja tarttui tähän luomiskertomuksen jälkeiseen tapahtumaan.

Onko Jumalan Adamille luoma apu, nainen jossakin välissä muuttunut,  ottanut vallan ohjakset.
Vaikuttaa siltä kun lukee näin; Eeva otti omenan vaikka Eeva kuuli Jumalan sanovan
mitä omenavarkaalle tapahtuu. Eeva antoi Adamillekin. Syötti suorastaan ?

Onko nainen kaiken pahan saanut aikaan ?

En ole viisas kun tartun ongelle. Jos nainen on kylkiluusta tehty, hän ei ole jalasta niin että mies polkee häntä jalan alla eikä päästä niin että hän hallitsisi miestä, vaan hän seisoo miehen rinnalla. Toisaalta alkuteksti voi tarkoittaa muuta kuin kylkiluuta. Se voi tarkoittaa puoliskoa. Adam ja Eeva olisivat lohkaistu alkuihmisolennosta, joka oli tehty alussa mieheksi ja naiseksi. Ne ovat tasavertaisia. Joka tapauksessa, Adam seisoi kertomuksen mukaan naisen rinnalla, kun käärme puhui naiselle (1Moos. 3:6). Huomautukseni viittaa siihen, että käärme olisi aivan hyvin voinut puhua miehelle. Se että se puhui naiselle viittaa matriarkaaliseen yhteiskuntaan, johon kertomus syntyi. Tietysti luen tekstiä matriarkaalisen irokeesimielen mukaan.
Sai körttien vihan päällensä kääntämällä ystävällisenä eleenä kaikki Malmivaaran 158 virttä englanniksi (ca 10.000 riimitettyä riviä), kuulemma kamala ja kuvottava teko.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8307
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #19 : 14.10.16 - klo:18:32 »

Ei kai nainen, mutta käärme.
Käärmehän sen pahan tänne maailmaan toi.
Ihminen sitten antoi sen pahan johtaa itteään pois hyvästä.

Luther sanoi tai kirjoitti joskus, että vaikeinta ihmiselle on olla olematta vihainen Jumalalle.
Kyllä sitä kun sattuu kaikenlaista ja näkee mailman pahuutta, vaikka viattomille lapsille välillä pistää kyselemään Jumalan kaikkivaltiaan hyvyyttä.

Luomiskertomus on mielettömän hienosti typistetty kirjoitus maailman synnystä.
Niin lyhyesti kerrottu, että aika nerokasta.
Jotkut tulkitsee päivien siinä olleen vuosisatoja ja kuka mitenkin.

Mitään uskomisen kanssa sinänsä en omalta kohdaltani näe siinä olevan mitään mitä epäilisin.
Usko Jumalaan siis hyvään Jumalaan tulee jostain ihan muusta, kuin tuosta luomisesta.
Joku sisäsyntyinen pakko ihmisillä on uskoa hyvään Jumalaan, onneksi muutenhan olisi aika kaaosta, vaikka onhan sitäkin.


Tik toc.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8307
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #20 : 14.10.16 - klo:18:43 »
Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala kirosi käärmeen. Aadamia ei kirottu, mutta maa kirottiin hänen takiaan. Eevaa rangaistiin synnytystuskilla ja riippuvuudella miehestään. Olisiko tässä jonkinlainen syyllisyyden 'arvojärjestys'?

Pikkasen scifiä toi käärmeen kiroaminen tai satua.
Mua häiritsee aina se, että se kun Jumala kirosi käärmeen ja sanoi, että maata sun pitää viilettämän ja pölyä syömän tai jotain ja Eeva sinä joudut täst edes synnyttämään, niin että sattuu
ja sitten sinä Aatami, saat luvan tehdä duunia niska limassa ja otsa hiessä.

Jotenki tulee satu tai joku korkealento mieleen voimakkaasti.
Ettäkö Jumala tolleen ihmismäisen hepulin saaneena tekisi maailman tulevaa historiaa ja tulevaa koskevia päätöksi jonkun hepulin vallassa ?

En tiiä sitten, mut muhun ei oikein iske.
Tik toc.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21965
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #21 : 16.10.16 - klo:09:25 »
Korkealentoiset sadut ovat tärkeitä. Joitakin asioita on ilmaistava niiden avulla.

Poissa Bengt Sandberg

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 903
  • Vieras.
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #22 : 25.04.17 - klo:16:15 »
Olen kahdenvuoden aikana pohtinut mitä armo merkitsee minulle.
Minulle henkilökohtaisesti ihmisten antama selvitys armosta on alkanut saamaan negatiivisen merkityksen. Puhutaan armonistuimesta, pahojen tekojen anteeksiantamisesta, sielun vilahtamisesta taivaaseen. Eräät tahot jopa kertovat minulle, että kun teen hyviä tekoja, niin olen saanut armonlahjan. Jumala on antanut minulle ansaitsemattoman rakkauden ja pelastuksen armoon.

Minun täytyy kyllä silloin kysyä? Minkälainen on se armonistuin, onko lakattu puu vai mitä se on? Miksi minä joka päivä sitten teen pahaa? Tai miten se sieluni vilahtaa taivaaseen, kuuraketilla vai avaruussukkulalla?  Mitä pelastus on ja keneltä saan rakkauden?
Minusta teologian maisterit tai teologian kandidaatti sekä ne jotka tekevät minulle erilaisia selvityksiä sanasta armo. 
Niin kuin sanoin alussa silloin sana armo kärsii inflaation minun ajatus maailmassa.

Mutta mitä sitten sana Armo minulle todella merkitsee.  Sitä en voi edes kuvailla ihmisenä, sillä se on jotain sellaista mikä on ollut jo ennen iänkaikkisuutta. Niin kuin huomasitte tässä kappaleessa  kirjoitin Armon alkukirjaimen isolla ja silloin se ei merkitse minulle mitään armoistuinta, anteeksiantamisesta., armonlahjaa tai jotain muuta selvitystä.
Eli tällöin Armo merkitsee minulle yksinkertaisesti Jeesus Kristusta ja kaikkea, siis kaikkea.  Ilman ihmeellisempiä selityksiä tai kommervenkejä ja aina pyrin myös silloin itse kirjoittamaan ensimmäinen kirjaimen isolla, kunnioittaakseni Häntä.

Puheissakin ja saarnoissa nykyisin haluaisin että sana Armon merkitys saisi enemmän huomiota, painoarvoa mitä se todella merkitsee. Tiedän että Armon merkitystä on hieman vaikeata korostaa puheissa, mutta ei sitä pidä kumminkaan esittää, että se olisi Mäkkärillä väännetty hodari .
 
Tämä oli minun pohdintaani.

Teillä on varmasti toisenlainen katselmus asiaan kuin minulla ja hyväksyn sen, ilman kummallisempia vääntöjä. 

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21965
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #23 : 26.04.17 - klo:09:18 »
Armoistuin ymmärretään usein Kristuksen ristiksi. Tuskinpa sitä on mitenkään viimeistelty. Eikä sillä edes istuta vaan roikutaan tuskallisessa asennossa. Tästä Jumalan Pojan kohtaamasta karuudesta ja kovuudesta se armo juuri taitaa kummuta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #24 : 27.04.17 - klo:09:55 »
Ei oo helppoa kellään

https://youtu.be/u8k-i0sxihY
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #25 : 25.08.17 - klo:15:33 »
Koettelemusten kestämistä mietin. Tähän havahduin lukiessani Avilan Teresan neuvoja luostarisisarille. Hän puhuu näin; On otollista , että toivotaan ja pyydetään koettelemuksia.
Osaksi ymmärrän mitä hän tarkoittaa, mutta kuka tähän kykenee ! Pyytämättäkin kohdanneet vastukset ovat vaikeita kohdata. Vasta myöhemmin saa ymmärtää miten
olikaan tarpeellista ja kasvattavaa.
Jumala kokeilee nöyryyttämme ja kestävyyttämme.

Näin Paavali kirjoitta Roomalaiskirjeen 5. luvussa. Poikkeustapauksessa linkitän vanhemman käännöksen , koska siitä sain ymmärtää, että ahdistuksen kestäminen saa aikaan kärsivällisyyttä.

Kirje Roomalaisille 5. luku  1 - 8


1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4. mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5. mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
6. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #26 : 25.08.17 - klo:17:17 »
Onhan tämä koettelemus ja sen kestäminen todella vaikea asia.
Ja varmasti on niin että juuri tätä kautta uskomme kasvaa ja syvenee.
Tänäänkin olen hieman tätä asiaa joutunut pohtimaan.
Ymmärrykseni ja koettelemusten kestäminen on kyllä heikonlaista.
Siihen haluan uskoa että Jumala antaa voimia päiviemme mukaan.

Ja sitä mietin, miten pystyisi ikään kuin heittäytymään Jumalan varaan, eikä olisi
niin kiinni omista järjen päätelmistä, suunnitelmista, varman päälle elämisestä....
Ja juuri tämähän on kaikkein epävarminta...
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen...Häneltä saamme rikkaan elämän...

Usein tulee lauluja mieleen...en nyt linkitä...mutta vaikka "Matkalla huomiseen" ja
"Muutoksen aika" ....siis...älä pelkää jos jokin muuttuu...

Mutta eläppä vn tämä todeksi...iloiten, kiittäen ja ylistäen...
Kopsatakseni erästä foorumiystävää: Jumala pitää hulluistaan huolen.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #27 : 25.08.17 - klo:18:27 »
En tiedä.
Tuntuu,että jotenkin hauraammaksikin olen voinut tulla vuosien myötä.
Joskus porskutti vähän kuin sisulla.
Nykyään joskus vaan menen lukkoon---tai en osaa oikein ilmaista.
Herkästi minun lukot saa aukikin, mutta tietylaiset takapakit elämässä...en tiedä olenko vahvistunut vai heikentynyt.
Ja joskus ei oikein tahdo kestää...enää vastoinkäymisiä.
Tälläistä...ei kovin selkeä sanomaa tähän, kun tosiaan...en osaa sanoa.
En tiedä.

Aika hassusti pohdittu tämä nyt oli.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #28 : 25.08.17 - klo:18:32 »
Tuo Raamatun kohta on kyllä puhutteleva.

-Pitää miettiä sitäkin.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #29 : 25.08.17 - klo:18:33 »
Ei yhtään hassusti   :eusa_pray: :039:

Kristuksen tulee kasvaa ja meidän vähetä, uskon että niin tapahtuu....tietämättämmekin...
ja vahvistumme siinä, uskoisin niin.