Kirjoittaja Aihe: Ahdistuksemme  (Luettu 45194 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Ahdistuksemme
« : 05.08.15 - klo:18:09 »
Ahdistunut tietää kuinka vaikea sitä on kestää, ainakin jos se kestää pitkään.

Kuitenkin ahdistuksella, ahdistuksilla on sellainen arvo kuin Jumalan lähellään pitäminen.

Et ehkä jaksa ymmärtää kuinka totta se vou ollakaan. Vasta jäljestäpäin, kaiken kestetyn jälkeen alkaa nähdä. Se onkin Jumalan puhetta Jopa hoitoa, hevoskuuri meille itsekeskeisille ja kovapäisille.

Onko ahdistus siis sairaus vai lääke ?

Minä olen kokenut sen muuttuvan lääkkeeksi sen jälkeen kun opin rukoilemaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #1 : 05.08.15 - klo:23:06 »
Mielenkiintoinen aihe, toivottavasti syntyy rakentavaa, hoitavaa, auttavaa keskustelua.
Toisaalta, vähän pelottaa, ja aralla tunnolla olen, voiko tällaisesta keskustella, voiko sanoa
yhtään mitään, ja jos sanoo jotain niin menee päin mäntymäkeä.
Mutta ehkä siitä syntyy keskustelua.... :109:

Iltamyöhään uupuneena pari haja-ajatusta.

Ahdistus lienee itse aiheutettua tai toisten aiheuttamaa.
Antaako Jumala meille ahdistuksia? Esim. pitääkseen meitä oikealla kaidalla tiellä?
Osoittaakseen suuntaa, jos olemme valinneet väärin?

Ja...
Ovatko jotkut ihmiset, tietyt luonteet tms. alttiimpia ahdistuksille kuin toiset.
Ahdistus lienee eri asia kuin murehtiminen, huolen kantaminen.
Lähipiirissäni kuulen...ottaisin minkä tahansa ruumiillisen sairauden...kun ahdistus olisi pois.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #2 : 06.08.15 - klo:06:41 »
Ahdistus lähipiirissä on minustakin vaikeampaa kuin omat ahdistukset.

En ole ammattilainen, mutta oletan olevan ahdistus-sairauden eli jokin neuroosin. Jos se on lievä tai keskivaikea sen avulla lääkittynä pystyy elämään ja tyskentelemään. Useilla taiteilijoilla se onkin luovuuden lähde.

En  juurikaan osaa erottaa ahdistusta ja masennusta.

Sitten ovat ahdistukset joita elämä tuo.  Elämä on Jumalalta, siis nämäkin olettaisin olevan Hänen sallimiaan. Jos ne kykenee tällä tavoin ymmärtämään onkin jo helpompaa.

Olen saanut kokea myös ikäänkuin kaikkien huolien, murheiden ja ahdistumisten
lähes kokonaan vähenemisen. Olen kuin mikään ei enää koskettaisi. Se on hengellistä, ei välinpitämättömyyttä. Ja tämä alkoi toteutua vanhoje mestareiden tultua elämääni. Tällöin Mestari,  Kristus tuli sisälliseksi rauhakseni.

Jos ahdistuksista puhuminen helpottaa, puhutaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21966
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #3 : 06.08.15 - klo:08:44 »
Ymmärrän masennuksen sellaiseksi, että se vie voimat tehdä mitään, elämän perustoimienkin suorittaminen vaatii ponnistelua. Ahdistus voinee olla toisenlaista, liikkeelle ajavaa. Ahdistunut ihminen voi käyttäytä väärään aikaan väärässä paikassa tavalla, joka on kiusallisen vääränlainen. Hänestä näkee, että ulkoinen tilanne ei ole hänelle tärkeä, vaan sisäinen, ahdistava pakko. Mielessäni on nyt uskonnollinen julistamisen pakko, jota olen joskus kohdannut. Hengellisillä juhlilla saattaa joku pitää pitkänkin saarnan vaikka ruokalan liepeillä. Häntä ei näy edes kiinnostavan, kuunteleeko joku. Tärkeintä on saada itsestä pois jotain ulos pyrkivää.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #4 : 06.08.15 - klo:10:50 »
Tuo voi olla samaa ahdistusta, tai saman , kiusaajan aiheuttamaa, kuin olen muutamia kertoja joutunut kokemaan kirkossa ennen ehtoollispöytään menoa.
Tuo kiusaaja yrittää estää, pelotella kelpaamattomuudella, kun se tietää että olen herkkä pelkäämään.  Tämä on nyt sevää minulle. Kyse on saatanan tempuista. Se, tuhansien juonien mestari, osaa kiusata ja ahdistella monin tavoin. Meidän herkimmillä alueilla yleensä.

Lohdullista on, että ei saatana omiansa kiusaa. Näissä kiusoissa olemme siis Kristuksen tähden.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #5 : 06.08.15 - klo:10:54 »
Vahvistuaksemme.  SV  264   Sinuhun Herra uskallan:

https://www.h-y.fi/526-virret-261-270

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #6 : 07.08.15 - klo:14:58 »
Tätä olen paljon miettinyt saamatta valmista aikaan tai sanoiksi puetuksi.

Ihminen luovuttaa ruumiinsa alttiimmin toisen hoitoon eli menee lääkärille. Apua saa ainakin lopulta, mikä kertoo siitä kuinka vaikea ja mutkikas on ihmisen ruumiillinen elämä, ja miten suuri mysteeri.

Mielen sisäiseksi mielletyt jätetään herkemmin sille tontille jolla ajatellaan Jumalan tekevän työtään, jota joskus aristellaankin keskeyttää.

Ajattelen sisareni anoppia, lasten mummia, joka kuoli maksasyöpään. Väsymystä ja lamaannusta pidettiin pitkään masennuksena ja osoitettiin masentavia asioitakin, ja mummi itsekin uskoi tarvitsevansa apua masennukseen.

Hän ennätti saada masennuslääkettä vasteetta muutamia kuukausia, kunnes yleistila romahti. En kerro tätä osoitellakseni hoidon huonoutta, harvalla poliklinikalla suositaan depressiolabroja ja se on hieman kuntakohtaista jo, mitä saa ottaa. Tai täytyy olla hyvin tomera ja kestää paljon äksyilyä jos ottaa vaan niitä "ihme verikokeita" enkä tiedä tilanteesta mitään.

Kirjoitan tämän mummia muistaen. Pitkittynyt muutos jaksamisessa ja mielialassa saattavat siis liittyä perusterveydentilaan. Takana ei välttämättä piile nitään yhtä vakavaa.

Ikävä jos lääkäriin ei pääse, mutta tilanne vaikuttaa kotiseudullani kohenneen. Ainakin, ja se nurkka oli vähän ongelmaseutua kauan. 

Ajattelen että voisi viedä koko paketin lterveydenhuoltoon. Katsastetaanhan autotkin. 

Kaikkeen tuskaan ja kärsimykseen koetetaan löytää huojennusta. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #7 : 19.08.15 - klo:13:18 »
Olen tätä ajatellut eikä kerta ole ensimmäinen.
 Mietin senkin pohjalta mitä uutta opin oikein pirteältä ja teräväpäiseltä uskontotieteen opiskelijaporukalta, ne ovat nuoria mutta älykkäitä, ja ahkeria ja todella jutusta kiinnostuneita jotta paljon on mitä saan valmista.

Onko kyseessä milloin ohimenevä kokemus vai mielentila? Ahdistus kuuluu elämään ja niin on oltavakin, vähintään vanhasta muistista kaivettu signaaliahdistus joka varoittaa sisäisestä vaarasta.

Kysyin kerran siltä svenskatalandelta prästiltä jolta paljon opin ja apua sain, miksi Lootin perhe ei saanut katsoa taaksepäin. Itse olin juuri osapuilleen oppinut että junnaamalla eteenpäin ilman että menneisyyttään selvittää vasta suolapatsaaksi muuttuukin. Hän nauroi, me nauroimme paljon ja tavallisesti minun jutuilleni, ja sanoi ettei siinä menneisyydestä ollut kyse vaan siitä, ettei pidä jäädä katsomaan vaarallista.

Tästä kuulin sunnuntaina tulkinnan, jotta olisi jäänyt omaisuuttaan haikailemaan. Kohta puhui tälle papille sitten näin. Mutta pidin siitä ajatuksesta, älä jää katsomaan vaarallista.

Mitä se on, mietin sitten. Mikä voisi muuttaa minut suolapatsaaksi ja uhkaa välillä tehdä sen?

Ainakin sellaiseen kinaan jumittuminen kuin toisinaan noissa opintoryhmissä, sillä netissä on vaikea sanoa kaikkea ja suuri osa ilmaisusta jää pois, kun jäävät ilmeet eleet ja äänenpainot. Toisinaan loppuun heitetään koukuksi kysymys ja siinä on eräs vaaranpaikka.

Ja ne elämänkokemukset jotka annettiin, ja joista voisi vähintään etikoitua. Päivän sana muistutti taas että se ainoa puhdas pyhitys on kovin tekemätöntä ja Vapahtajan yhteys olematonta:  älä  kosta pahaa pahalla vaan voita sinä paha hyvällä.

Uhhuh.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa steal

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1603
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #8 : 19.08.15 - klo:14:40 »
Hyvä kirjoitus.   :kahvi:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #9 : 21.08.15 - klo:07:25 »
Ahdistavia asioita on maailmanlaajuisesti valtavasti. Tiedotuksen nopeus ja kuvailu kameroiden välityksellä näyttää kaiken kurjuuden mitä on. Voi olla muutakin, pimeää kurjuutta jota kamera ei näe.
Ihmisiä ahdistavat sodat, luonnonvoimat, kato, nälkä, heinäsirkatkin.

On epätasainen tulojakauma, rikkaat ja köyhät, ja vieläkin köyhemmät. Pakolaiset, orvot ja kulkutaudit.
Pommi-iskut, kouluammunnat, joukkopuukotukset ja yksittäiset murhat ja tapot.

Mitä voimme tehdä ?  Panna kätemme ristiin ja huutaa; Herra armahda maailmaasi !

" Kun näette näiden tapahtuvat... nostakaa päänne... aika on lähellä ! "
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #10 : 21.08.15 - klo:07:33 »

Lähipiirissäni kuulen...ottaisin minkä tahansa ruumiillisen sairauden...kun ahdistus olisi pois.

Voi sitä sun lähipiiriä... ruumiillisissa sairauksissa tulee myös ahdistus lahjana.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #11 : 21.08.15 - klo:07:42 »
Luulisin osan ahdistuksista tarvitsevan ammattiapua. Mutta osaan auttaa jos kuulee sydämellään mitä Paavali sanoi Roomalaiskirjeen 5.luvussa: ' meidän kerskauksemme voi olla myös ahdistukset ....'

Room. 5,  3 - 5
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #12 : 22.08.15 - klo:02:44 »
Luulisin osan ahdistuksista tarvitsevan ammattiapua. Mutta osaan auttaa jos kuulee sydämellään mitä Paavali sanoi Roomalaiskirjeen 5.luvussa: ' meidän kerskauksemme voi olla myös ahdistukset ....'

Room. 5,  3 - 5

Älä sentään yritä.
Älä.
Ahdistuneen korva kuulee, minun olisi jaksettava vielä kerskatakin.

Kaikki hoito, jota luulee jaksavansa on jotakin jossa jo tulisi varoitusvalon syttyä.
Niin se vain on.
Hienoahan on  jos osaat.

Minä en
Ja mitä pidemmälle suodaan ikää
sitä vähemmän sitä osasi.

On aina turvallisempaa puhua Jumalalle ihmisestä kuin ihmiselle Jumalasta missään muodossa.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #13 : 22.08.15 - klo:07:23 »
Kirjoitusvirhepaholainen iski. Piti olla ; Osaan ahdistuksista auttaa...

Minä EN osaa auttaa, se on todentotta !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ahdistuksemme
« Vastaus #14 : 23.08.15 - klo:21:24 »
Kirjoitusvirhepaholainen iski. Piti olla ; Osaan ahdistuksista auttaa...

Minä EN osaa auttaa, se on todentotta !

Saattaisit osatakin, mutta ellei väkisin viedä älä rupea.....  Ei ole mitään raskaampaa. Jaksoin terapiatyötä kyllä mutta se ei sisällä uskoa koskevaa, ei ollut lupa, toisekseen olin nuori, innoissani, ja työnohjaukset nautittavia siihen mittaan että vastaanottoni tuotti yleensä tappiota...    :kahvi:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.