Kirjoittaja Aihe: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!  (Luettu 23842 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #30 : 07.08.15 - klo:10:56 »
Siihen edelliseen kommenttiin raamatullisesta inessiivistä: 

Kyllä se näin on myöskin. 
Sitä mietittiin tarkoittiko Paavali jotakin pysyvää mielentilaa vai mitä puhuessaan että elää "Jumalan Pojan uskossa", siis sisällä jossakin, johonkin verhottuna. Kyseessä on tietty verbin asemesta substantiivi tässä, eli alkukielessä kai jälleen substantivoitu verbi jolloin saadaan aikaan tilaa koskeva ilmaisu.  Pitäisi kollata mutta asunto on syönyt Novumini tai Aawekörtti varastanut .

 jota sitten suomen kielessä taivuttelemalla saadaan aikaan jälleen verbi: "tulin uskoon" "oletko uskossa" - korostuu usein olla-verbi. Sitten kyllä itsekin ihmettelee että siis täh. Missä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #31 : 07.08.15 - klo:11:06 »
Mitä on kollaaminen?

Muuten ihmettelen, miksi usko ja sen mittaaminen on niin keskeistä. Kysytäänkö koskaan, no rakastatkos. Paavalihan todistaa, että vaikka olisi vuoria siirtävä usko mutta rakkaus puuttuu niin ei ole mitään.

Onkos muita kieliä, joissa sanakin on kristinusko? Esiintyykö tuon sanan muunkielisissä synonyymeissa mitään uskomiseen viittaavaa? Wikipediasta voivat kielitaitoiset tarkastella, siellä on vasemmalla linkitettynä erikieliset artikkelit aiheesta.

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #32 : 07.08.15 - klo:11:53 »
Kollaaminen tarkoittaa penkomista.
Sillä on todin etymologiansa historiassa aivan eri merkitys eli tehtiin kolleja eli kuormattiin tavaroita.

Oikein hyvä kysymys. Tarkoitettaisiinko sillä Jumalan rakkautta joka on kuin  ruosteisen rännin lävitse virtaavaa vesipisaraa kohti janoista, ja ihminen olisi se ruosteinen ränni josta ei itsestään vettä tihku olkoon vaikka uusi ja maalissa, eli Jumalan rakkauden läpäisy ei riipu siltä miltä ränni näyttää ihmissilmin.

Oikeastaan tämä on nyt niitä asioita joista keskustelen itse vain kahden kesken. Jos koskaankaan, ja tässä taakoittuu äkkiä. Docens opetti minulle tuon juuri noin kuten Paavali rakkaudesta. Mitä olisi kristittynä eläminen ilman rakkautta.


Suurin vaara onkin että pian ollaan mittailemassa jälleen jotakin eli onko tämä ilmaisu oikeampi kuin tämä tai tuo, tai mitä ihmisessä on tapahduttava ennen kuin hän rakastaa ja rakastaako sittenkään jne.

Omissani kyllin on.
 
« Viimeksi muokattu: 07.08.15 - klo:11:57 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21966
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #33 : 07.08.15 - klo:15:12 »
Olla tekemässä jotain kuvaa suomessa usein ohimenevää tilannetta. Nyt olen kirjoittamassa, mutta kohta teen jotain muuta. Olla uskomassa voi kuulostaa samalta: "Nyt en ole uskomassa, mutta aion mennä sunnuntaina kirkkoon sitä tekemään."

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #34 : 09.08.15 - klo:13:57 »
Olla tekemässä jotain kuvaa suomessa usein ohimenevää tilannetta. Nyt olen kirjoittamassa, mutta kohta teen jotain muuta. Olla uskomassa voi kuulostaa samalta: "Nyt en ole uskomassa, mutta aion mennä sunnuntaina kirkkoon sitä tekemään."

Olla syömässä?
..................

Mietin tätä kyllä ja mietin kuinka ymmärtää tämä.

Muistaakseni olet, Öppiäinen, itse protestoinut sellaista ajatusta vastaan jossa antaisit rakkauden nimissä koko omaisuutesi tarvitseville ja kyyhöttäisit loppuelämäsi jossakin etälähiön yksiössä katkeroituen siitä vähitellen ettei sinulla ole mahdollisuutta mihinkään virkistykseen koska vaatimatonkin maksaa rahaa.

Tämä olikin vastaus kysymykseen, joka oli vasta tulossa. Viime keväänä piispa Huovinen kysyi meiltä, onko Jeesuksen puhe rikkaalle nuorukaiselle lakia vai evankeliumia. Äänestystä. Yllättäen valtaosa epäröiden kannatti evankeliumia, koska muisti jutun jatkon luullakseni.

Piispa yllättyi ja totesi ettei tämän kovempaa lakia olekaan. Käskyt sinä tunnet. Niin mutta niitä olen noudattanut. Mene ja myy kaikki ja jakele köyhille ja tule sitten ja seuraa minua.

Siinä on muuten pähkinää muillekin kuin Oswald Oravalle.

Enkä nyt halua tähän mitään seppä Högmanin puhetta koska ei seppä Högman luuloni mukaan halunnut muutella Raamatun tekstiä.

.................

No, kuuntelin viimeviikkoisen saarnan ja joskin  oli sekavahko jätti miettimään, etenkin loppu.
Antamistaan on vaikka toteeminen että kerkiän pitää ovea auki rollaattorimummolle, ja moni pieni teko, joka jää tekemättä hyvin äkkiä.

No entäs jos minä olen myöhästymässä tentistä pitääkö tentti uhrata. Ei, vaan järjenkäyttö on sallittua. Joskus saattaa tulla sekin tilanne. Joskus ovea pitelee joku toinen kun itse lähden kiitämään.

..............
Sen sijaan itse jäin tätä ajattelemaan. Siis ketjun teemaa.

Mitä hyvää siitä koitui, että jäi Raamatun lukeminen tai rukoileminen koska katsoin että " johdatus" on hömpötystä?
Entä, jos itsekin joskus tarvitsisin Jumalan lupauksia lohdutusta vaikka tätä " Joka minun luokseni tulee, sitä minä en heitä ulos". Tai " Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskaus, niin että Hän antaa kaikki synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" ?

Ja sinnikkäästi harjoittelin, ne eivät koske yksityistä henkilöä, niitä ei luvattu minulle?

Oliko se edistymistä vai taantumista? Tiedän ettei tämä edusta körttikieltä. No opinko minä vai tyhmennyinkö? Mitä sitä nyt toisia vertailemaan. Katsella omaa polkua, se riittää.
« Viimeksi muokattu: 09.08.15 - klo:14:02 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #35 : 11.09.15 - klo:02:18 »

Onko sinulla mielessäsi jokin tuota kysymystä tärkeämpi kysymys? Jos on, niin olisin kiinnostunut kuulemaan, mikä se on.

Onko oma pohja jo vajonnut?

Tuo kysymys sattui silmiini jostain heränneen kansan muisteloita sisältävästä vanhasta kirjasta pari päivää sitten. Kysymyksen esitti vanhempi pappi (?) nuoremmalle pastorille, muistaakseni.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #36 : 11.09.15 - klo:12:29 »
Onpa hyvä kysymys!
Kai tuo on edellytys sille että uskonelämässä voi kasvaa.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #37 : 11.09.15 - klo:13:37 »
Herrnhutilaisuuden perustaja Von Zinzendorfin vaimo sanoi, että tämä meidän liike on pyhitysliike ja uskonelämässä tapahtuu kasvua. Mutta päivä päivältä minä ja ystävät kasvamme eroon Kristuksesta ja vanhemmaksi kun tullaan niin syntisemmäksi tulemme. Viimeisenä päivänä minä olen kaikista syntisin. Kaikesta huolimatta Kristus tulee ja vie minut taivaaseen.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #38 : 11.09.15 - klo:13:43 »

Syntijuuri on vahva alaspäin kasvava osamme. Pinnalla voi kasvu olla kituliasta jos ei
kasvua hoideta, mutta juuri pysyy.

Luulen, että näennäinen rauha pinnalla voi olla elämän näivettymistä. Siksi ahdistuksiakaan ei pidä pelätä, ne ovat elämää ylläpitäviä voimia.

p.s. juhani on taas herännyt pariviikkoisesta torkahduksestaan. :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #39 : 11.09.15 - klo:16:04 »

p.s. juhani on taas herännyt pariviikkoisesta torkahduksestaan. :023:

Se on sellaista... tämä elämä. :icon_wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #40 : 13.09.15 - klo:21:03 »
Miten sinä olet tullut Uskoon ja olet kokenut oman hengellisen heräämisesi???

Hengellise heräämise jälkeen alkaa uskonelämä ja vaikka synti ei enään meitä vaivaakaan ja omantunnon rauha täyttää sieluamme ovat kaikki arjen taistelut silti edessämme. Lohdutuksena taipaleelle meillä on Jumalan antama lupaus siitä että hanen alkamansa työ meissä ei jää kesken ja ettei hän tee omiensa joukossa Sirppihallaa. Miten sitten on onko nykyisen elämänmeon keskellä varaa hengelliselle elämälle ja Jumalisuudelle? Uskossaeläminen ei aina ole niin helppoa ja henkisyys että hengellisyys meissä uhkaavat kadota jollemme ole valppaana ja pyri eteenpäin hengellisyyden polulla. Omavanhurskauden perkele ja kateus sekä vanhat luonteemme vajavaisuudet ahdistavat eikä tuhanten juonten mestari olekaan jättäyt meitä rauhaan. Opilliset riidat ja ihmisten välien rikkoutumiset vieläpä kristittyjen kesken saavat meidät epäilemään vastalöytämäämme rakkautta näihin hengellisiin asioihin. Kysymykseni kuuluukin miten sinä olet onnistunut säilyttämään nuoruuden rakkautesi ja uskonelämäsi tuoreena vaikka vatsasi ei olisikaan ollut täynnä maallisia iloja? Luottamuksesi Jumalaan ja hänen kaikkivoipaisuuteensa näissä asioissa on kestänyt ajan ja onnen vaihteluissa vaikka maallien menestys ei päätä huimaisikaan. Miten olet siitä selvinnyt?

Minut on kastettu sylivauvana Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja siinä liitetty Kristuksen seurakuntaan.

Nyt paljon myöhemmin vaikuttaa siltä, että synti ei lähde minusta ikinä pois, ja rauhattomuuskin vaivaa. (SV 150:1) On tekemättä vielä mun parannukseni, ja aivan alussansa on kotimatkani. Ajatus palautuu aina siihen, että Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, minunkin edestäni annettu ja vuodatettu. Ja SV 186:2 Työs ala Herra, ja päätä se itse.

"Ydinasia uskonelämässä on yhä syvenevä synnin ja armon tunto. Jotka lähtevät pois tästä ytimestä etsiäkseen jotain korkeampaa, menevät harhaan. Pyhän Hengen täyteys on ytimeltään yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa. Olemme loppuun asti samaan aikaan vanhurskaita ja syntisiä. Juurtuminen, kasvaminen ja syveneminen on herkistyvän synnintunnon avulla tapahtuvaa kasvua meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
   On riemullista, kun tämä kaikki alkaa kirkastua ja voin sen omistaa. Mikään ei ole enää minun varassani, vaan kaikki, aivan kaikki on Vapahtajan rakkauden ja armon varassa. Mitä heikommaksi ja syntisemmäksi tulen omissa silmissäni, mitä kuolleemmaksi ja tylsemmäksi tunnen sisimpäni, sitä lapsenomaisemmin järkeäni ja tunteitani uhmaten saan turvautua Jeesuksen armoon ja huutaa avukseni sitä. Syntien anteeksiantamuksessa on joka hetki elämä ja autuus."

(Olavi Peltola, Mies sanojen takana, toim. Marjatta Junkkaala 2015)

SV 106
6. Mua neuvo valvomaan,
Ja armoon juurtumaan,
Uskomaan näkemättä
Ja muuta pyytämättä,
Kuin olla lunastettu,
Sun kuoloos istutettu.


"Herra en tiedä, mitä minun olisi sinulta pyydettävä. Sinä yksin tiedät, mitä tarvitsen. Sinä rakastat minua paremmin kuin osaan itseäni rakastaa. Isä anna lapsellesi, mitä hän ei osaa itse anoa. En uskalla pyytää ristiä enkä lohdutusta. Tahdon vain laskeutua jalkaisi juureen ja avata sydämeni sinulle. Katso hätääni, jota en itsekään täysin tunne. Katso minuun ja kohtele minua armahtavan laupeutesi mukaan. Lyö tai paranna minut. Paina alas tai nosta. Minä suostun sinun suunnitelmiisi, vaikka en niitä tunnekaan. Vaikenen ja jättäydyn kokonaan käsiisi. En tahtoisi haluta mitään muuta kuin täyttää sinun tahtoasi. Opeta minua rukoilemaan. Rukoile sinä itse minussa."
(Augustinus).
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #41 : 20.09.15 - klo:11:57 »
Augustinuksen jälkeen:  Vasta täydessä tämänpuoleisuudessa, sen ilossa ja murheissa, ristiriidoissa, ongelmissa, kysymyksissä ja neuvottomuudessa voi oppia uskomaan, vasta silloin joutuu täydellisesti heittäytymään Jumalan käsivarsille, silloin ei enää ajattele omiaan vaan Jumalan kärsimyksiä maailmassa, silloin valvoo Kristuksen kanssa Getsemanessa....

Minä ajattelen, tämä on metanoia, ja näin tullaan ihmiseksi ja näin tullaan kristityksi.

Terwehtien  :026:  Aawekörtti. Minä ihan totta jouduin tätä wankilassa ollessani paljon mietiskelemään.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #42 : 04.10.15 - klo:17:08 »
Muistaakseni olet, Öppiäinen, itse protestoinut sellaista ajatusta vastaan jossa antaisit rakkauden nimissä koko omaisuutesi tarvitseville ja kyyhöttäisit loppuelämäsi jossakin etälähiön yksiössä katkeroituen siitä vähitellen ettei sinulla ole mahdollisuutta mihinkään virkistykseen koska vaatimatonkin maksaa rahaa.

En ole juuri tuosta ajatuksesta sanonut mitään.

Olen sanonut, että jos omaisuuden poisjakaminen kitkeröittää, se ei hyödytä sitä poisjakajaa - mutta voi tietysti hyödyttää niitä, jotka siitä pääsevät osallisiksi.

Olen sanonut, että jos on todella vankka usko, ei siellä yksiössä katkeroidu. Ja samalla myöntänyt, että minulla tuskin on (ja arvelen ettei monella muullakaan). (Tätä en sanonut, mutta kyky tyytyä vähään ja iloita pienestä on armoa sekin, joillekin annettu ja toisille ei.)

Näitä kumpaakaan en pitäisi esittämääsi ajatusta vastaan protestoimisena.

Ilmaisia virkistyksiä kyllä yleensä löytyy. Virkistyn tässä katselemalla syksyisiä puita. Suosittelin myös yksiöstä poistumista ulos, sillä tuskin kukaan siitä hyötyy, että yksiön asukas linnoittautuu sisälle.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #43 : 05.10.15 - klo:19:19 »
Ai, no, anteeksi, muistin varmaan väärin että oli jotakin ahtaasta asunnosta ja ettei pääsisi oliko sitten ikinä matkalle. Sama se.

Tulee kirjoiteltua ajattelemattomia koska ei toista tunne.

Sehän on toisaalta kun olen huolellinen ollut minun ajatukseni ja ilman katkeruutta, tosin ilman kristinuskoakin, etten olisi oikeutettu edes takkiin päälläni, ja se on aivan totta. Sille ajattelulleni sain vauhtia milloin poliittisesta propagandasta milloin sitten hengellisestä, ja minua auttoi suuresti analyytikkoni joka minut hoiti. Takana oli ajatus että niin pitkään kuin en pysti hallitsemaan mielenliikkeitäni en kyllä voi antaa itselleni... milloin mitäkin. Kaverit lahjoittelivat takit ja kengät ja hameet ja tietty säästin pitkän pennin kun rahaa ei ollut, mutta myöhemmin vähän ihmettelin...  :053:


Syytin itseäni hämärätiloista, ja jos kirjoitan semmoista usein on siinä seikka jonka äärellä koko elämäni olin, vasta aivan vähin erin alan ymmärtää etten voi sellaiselle mitään eikä se tule mistään mihin yletyn. Nyt se palaa pintavesien vain, jos tulee sosiaalisia kahnauksia. Vähän arka minusta kyllä tuli. Siis verrattuna lapsuuden ja nuoruuden aikoihin.  Se ei näy täällä, kuten takuulla ei se että olen hiljainen.  :003:  ja vähän peloollani kunnes se ohittuu.


Olisin ollut hyvä asiakas eksorkistille  :003:.  Mutta tietty se sisälsi muuta, kuten nyt olen ihaillut vanhempiani kun he naivat epäsäätyisesti ja siihen aikaan vielä uskottiin että oli naineet kelvotonta verta sukuun syntyi kelvoton lapsikin. 003: 

Itse kerran suutahdin, eikä se ollut kohtaus, kun istuttiin takkasalissa ja joku seurakuntanuorista  rupesi esittämään tällaista että antaa kaikki pois.  Omaisuus kun vielä ei ollut omamme vaan itse kunkin vanhempien.

"Suomen rikkain nainen". kuka tietää waelsimme Pyhiin kanssani samassa matkueessa ja sanoi,mHerea uskoi hänelle tämän omaisuuden, hän hoitaa sitä uskollisesti rehellisesti ja Jumalalle kunniaksi, niin on sitten mistä auttaa. Ne olivat hänelle niitä Herran hopeita ja kultarahoja. 
« Viimeksi muokattu: 05.10.15 - klo:19:30 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #44 : 19.09.17 - klo:15:39 »
Jatkan tähän vanhaan ketjuus eräästä uskossa kasvamiseen liittyvästä asiasta, avoimuudesta.

Wilfrid Stinissen kirjoittaa kirjassaan Kristillinen syvämietiskely flaamilaisen mystikon, Ruysbroeck´n ( 1294 -1381 ) ajatuksia:

Rakkauteen sisältyy kaksi asiaa: avoimuus ja itsensä antaminen.

Ihmisen perusolemus on täydellinen  a v o i m u u s. " Emme saa unohtaa, että jokaisessa ihmisessä on myös avoimuus ja avaruus, joka on rajaton kuten villi erämaa. Tämä avoimuus on niin suuri, että Jumala voi asua siinä".  Poika on lyönyt leimansa kaikkeen luotuun: " Kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen ( Kol. 1:16 ) Mutta Poika on ennen muuta ääretön avoimuus, hän on syvyys joka ottaa vastaan Isän olemuksen, niin suuri että se käsittää Isän koko olemuksen. ( Joh. 4:34, 5:19,30, Kol.1:19, 2:9 ) Tämä on ensimmäistä rakkaudessa: olla avoin, osoittaa syvää kunnioitusta toista kohtaan, antaa toisen olla oma itsensä, antaa syvimmän hänessä tulla esiin. Siinä otetaan vastaan kaikki mitä toisella on annettavaa: suurempaa iloa ei voi kellekään tuottaa.



Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)