Kirjoittaja Aihe: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!  (Luettu 23828 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #15 : 07.08.15 - klo:00:07 »
Sopiiko sinusta kyösti kysyä vastaantulijalta; Oletko uskossa ?

En minä osaa tuohon vastata.

Ehkä pitäisi, mutta ei minusta taida siihen silti olla.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #16 : 07.08.15 - klo:05:03 »

   Hyvä Pappako! Tervehdin sinua Herran nimeen, amen.
Vaikkakin kirjoitan tätä aamun hiljaisina tunteina kuten eräs Immonen taannoin, uskallan tuoda julki kiitokseni aloittamastasi keskustelusta.
Koska me körtit olemme pitkän tien kulkijoita, emme hätkähdä pienistä. Yritämme ottaa kantaa. Lähimmäinen on meille Kristus. Tai ainakin Kristuksen kasvot.

« Viimeksi muokattu: 07.08.15 - klo:05:10 kirjoittanut PekkaV »
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #17 : 07.08.15 - klo:05:23 »

   En kysy tuntemattomalta mitään. Kun näen hänet, katson häntä, kuten sen, katsomisen tärkeyden Riitta-mummi mainitsi. Herättäjäjuhlilla tutulta kysyn: "Tulitko traktorilla?".
Jos olisin lestadiolainen suviseuroissa, en myöskään kysyisi, vaan sanoisin: "Herran terve!". Ehkä.
Vielä vakavammin kirjoittaen  h a l u a i s i n  ryömiä maassa ja toistaa lakkaamatta: "Jumalani, Jumalani, ...".

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #18 : 07.08.15 - klo:07:09 »
Pekka mainitsi tämän pitkän tien.  Jos olen joskus luullut olevani valmis, niin se on ollut suuri erehdys.  Koko ajan tapahtuu liikettä. Jos joskus eteenpäin, niin toisina päivinä menen takapakkia, ainakin omasta mielestäni.  Sitäkään en voi tietää. Ehkä askel taakse onkin kaksi eteen tosiasiassa.

Tietoista matkaa olen tehnyt kohta 33 vuotta. Luulin kaiken alkaneen siitä päivästä ja hetkestä kun minulle lyötiin eteen STOP-merkki. Nyt luulen kaiken alkaneen kastehetkellä, kuten kaikilla Kristukseen kastetuilla.

Suuria käännekohtia on ollut kolme. Niistä toinen oli Lahden Herättäjäjuhlat ja kolmas minulle tarkoitetun ohjauksen löytymisen.

Merkityksitä olen kokenut parhaaksi tämän ystäväyhteyden täällä ja samonen ihmisten kohtaamisen tilaisuuksissa kasvotuksin.

Uskoni kasvu voi olla kivuliasta, mutta uskonelämäni on runsastunut aivan yltäkylläiseksi, unohtamatta aivan arkisia asioita vaimona,äitinä ja mummina.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #19 : 07.08.15 - klo:09:31 »
Ehkä pitäisi, mutta ei minusta taida siihen silti olla.

Hmm. Mikä estää? Mitä huonoa voisi tapahtua?

(Kysymys oli siis, kysyäkö vastaantulijalta "oletko uskossa".)

Sinullahan muistaakseni on vaimo. Kysytkö tuota häneltä kuinka usein?
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21965
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #20 : 07.08.15 - klo:09:52 »
Oletko uskossa?
Oletko toivossa?
Oletko rakkaudessa?

Omituinen tapa kysyä. Miksi ei kysytä, uskotko, toivotko ja rakastatko?

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #21 : 07.08.15 - klo:10:11 »
Omituinen tapa kysyä. Miksi ei kysytä, uskotko, toivotko ja rakastatko?

Kysymyksessä käytetyillä sanoilla ei ole merkitystä vaan itse asialla. Paavo ymmärtääkseni mm. kyseli, että "Onko passisi kunnossa?", tai "Jos nyt kuolisit, pääsisitkö taivaaseen?" tai mitä sanoja hän nyt sitten käyttikin. Varmaan esitti tuota käyttäen erilaisia sanakäänteitä.

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa kysyä tuota asiaa.
"Oletko uskossa?" tai "Uskotko?" ovat molemmat hyvät. Toki, jos tietää henkilön taustoista jotain, niin on ne otettava huomioon. Körteillä on omat rajoitteensa, joten voi olla hyvä, että ei kysy, että "Oletko uskossa?", vaan käyttää jotain muuta saman sisältöistä sanajoukkoa. Helluntalaiselta tietäen heidän yksipuolisuutensa on turvallisinta, että ei käytä esim. Nikean uskontunnustuksen sanamuotoa asiaa kysyttäessä, vaan parasta käyttää heille tuttuja sanamuotoja.
Väärä sanajärjestys kun helposti lyö pellit kiinni.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #22 : 07.08.15 - klo:10:14 »
Hmm. Mikä estää? Mitä huonoa voisi tapahtua?

(Kysymys oli siis, kysyäkö vastaantulijalta "oletko uskossa".)

Sinullahan muistaakseni on vaimo. Kysytkö tuota häneltä kuinka usein?

Ihmispelko estää.
En kysele asiaa vaimoltani, kenties kerran kymmenessä vuodessa kyselen ja en kehuskele, että toimin oikein tässä.
Ei minusta ole oikein toimijaksi monessa muussakaan asiassa.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #23 : 07.08.15 - klo:10:23 »
Tietoista matkaa olen tehnyt kohta 33 vuotta. Luulin kaiken alkaneen siitä päivästä ja hetkestä kun minulle lyötiin eteen STOP-merkki. Nyt luulen kaiken alkaneen kastehetkellä, kuten kaikilla Kristukseen kastetuilla.

Lestadiolaiset opettavat, että jokainen lapsi syntyy maailmaan Jumalan lapsena. Antoihan Jeesuskin esimerkin, että lapsen usko on sitä oikeaa uskoa
Kuuntelin radiosta suviserojen aikana hyvin monta seurapuhetta. Ehkä kymmenen, luultavasti paljon enemmän.
On varmaan yhtä oikea mieltää, että kaikki ihmisen ja Jumalan välinen asia alkoi syntymästä. Joku ajattelee, että kastehetkestä. Minutkin kastettiin 17 vuotiaana, mutta en koe, että kastehetkestä olisi minulle mitään erityistä alkanut. Silti ehkä kuitenkin jotain silloin alkoi, ei tärkeät alut kokemuksistani ollenkaan riipu. Joku kokee, että jonkinlainen tietoinen Kristuksen luo kääntyminen olisi aina uusi alku jne...
Joku aloittaa alusta joka ikinen päivä niin, että edellinen alku oli jo vanhentunut, kuten vanhat körtti-isät.



« Viimeksi muokattu: 07.08.15 - klo:10:30 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #24 : 07.08.15 - klo:10:30 »
Oletko uskossa?
Oletko toivossa?
Oletko rakkaudessa?

Omituinen tapa kysyä. Miksi ei kysytä, uskotko, toivotko ja rakastatko?

Tämä oli todella hyvä, ja tästä' on paljon ajatuksia joita on turha raakileina kirjoittaa tänne.

Mutta jotakin: Ihmisillä on taipumus loitontaa kokemuksia itsestään ja omasta mielestään. Käsitän kyllä mitä "surutyö" alkuaan sen lanseeraajalle tarkoitti mutten enää siinä muodossa oikeinkaan kuin on nyt.  Ylipsykologisointi estää pääsemästä kiinni siihen mistä on kyse, todella.

"On surutyö tekemättä".   Mitähän se on.
Minä olen äärettömän surullinen, olen tuskainen menetettyäni, välillä olo helpottaa, sitten välillä on vaikeampaa, mutta tämä on raskasta.  Välillä itken, välillä en edes jaksa itkeä - tahtoisin itkeä mutta itku ei tule" Tämä kai tarkoittaa suremista. Ja suru on kesken, sillä niistä riekaleista ajan kuluessa muotoutuu muisto ja muistosta lohdutus.
Nyt sen sijaan siksi pyydetään sairaslomaakin että "on surutyö tekemättä".  Ei siksi, miten koen sisimmässäni todella -- mikä on sisäinen todellisuuteni, jossa en ehkä enää jaksa.

Jossakin määrin saattaa olla kysymys tuossa "oletko uskossa". 

Se on tulkittu toisinkin. Eräillä herättäjäjuhlilla illalla kuuntelin majapaikassa iltateellä onko Paavali "Jumalan pojan uskossa"  vai "elää uskoen Jumalan poikaan"  kuten käännökset -38 ja -94 (uusi?). "Uskossa"  tarkoitti kuin tiettyä statusta -- tiettyä tilaa, kun taas uskoen - kuulosti kovasti ihmisteolta. Minä menen kävellen. Muttei sen tarvitse olla sitä - ennemmin niin että "jos Jumala suo ja minä elän ja Hän sallii minun kävellä"

Mutta niin. Minä en tiedä. Nämä kaksi tapaa nähdä silloin näin vieretysten.
« Viimeksi muokattu: 07.08.15 - klo:10:42 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #25 : 07.08.15 - klo:10:39 »
^Tuosta Jumalan Pojan uskosta tulee mieleen, että olenhan minä uskossa - vaan kuka uskoo, eli kenen uskossa? Eikös me eletä siitä, että Jumala uskoo meihin, Jumalan uskossa ollaan ja lillutaan taukoamatta?
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #26 : 07.08.15 - klo:10:47 »
^Tuosta Jumalan Pojan uskosta tulee mieleen, että olenhan minä uskossa - vaan kuka uskoo, eli kenen uskossa? Eikös me eletä siitä, että Jumala uskoo meihin, Jumalan uskossa ollaan ja lillutaan taukoamatta?

Usko on niin lähellä luottamusta, että Jumalan saattaisi olla parempi olla luottamatta liikoja  :003:   eikä ihmistä ole uskominen mitä totuuteen tulee -- suurin oppi kesän kurssilta oppijan päiväkirjassa joka kuuluu kurssiin on merkittynä ---   ja sitenklin tuo merkitsee tuo Paavalin kohta hieman toista ymmärtääkseni. Jumalan ja ihmisen yhteensulautuymista se ei tarkoita, koska ihminen on haastettu erillisyyteen mutta tämä on vain minun ajatukseni. Jotakin on Paavalille, Paavalissa, tapahtunut ja jotakin hän tarkoittaa puhuessaan loppuelämästään tietyssä tilassa pysyvänä, näin ajattelen, mutta pääasiassa muistelen sitä mitä kuuntelin teepöydässä Kiuruvedellä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #27 : 07.08.15 - klo:10:50 »
Kielestä vielä niin minua kyllä ajoittain häiritsee tuo raamatullinen inessiivi: Ollaan uskossa, olemme yhtä Kristuksessa, meidät on lunastettu Kristuksen veressä, jne. Viimeisestä tulee tosiaan konkreettinen kuva jossain verilammikossa rypemisestä. Kun nousee rannalle, ei enää olekaan lunastettu? Ehkä ei ole ollut tarkoitus kuitenkaan ilmaista paikkaa, vaan välinettä?

Jossakin liikkeessä ei sanota "olla uskossa", vaan "olla uskomassa". Onko se parempi vai huonompi ilmaus? (Uskomassa voisi olla substantiivikin: uskomassa, uskomassan, uskomassaa, uskomassassa...  :003:

Ja onhan sitäkin kysytty, kummin päin paikallissijat menevät: Tulinko minä uskoon, vai tuliko usko minuun? Onko usko tila, jossa voi olla, vai onko se esine, jonka voi omistaa?

Vanhat fraasit voivat olla rakkaita ja luoda turvaa, mutta kyllä uusin kielinkin pitäisi pystyä puhumaan. Helluntaita odotellessa.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #28 : 07.08.15 - klo:10:53 »
Ihmispelko estää.

Mitä konkreettisesti pelkäät tapahtuvan? Sinulle vai sille toiselle käy jotenkin huonosti? (Siis tosiaan, voiko sille toisellekin käydä jotenkin huonosti?)
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #29 : 07.08.15 - klo:10:55 »
Usko on niin lähellä luottamusta, että Jumalan saattaisi olla parempi olla luottamatta liikoja  :003:   

No joo, ehkä näin. Ehkä se tyytyy toivomaan ja rakastamaan. Alun perin kaikki luotu kyllä oli hyvää. Uskotaan, että tästä vielä jotakin tulee, vaikka se syntiinlankeemus pääsi väliin.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.