Kirjoittaja Aihe: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!  (Luettu 23828 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Pappako

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 77
Jumalan Rauhalla ja Rakkaudella haluan tervehtiä teitä!

Näillä sanoilla aloitetaan Seurat ja saamme kuulla tutuksitulleen Saarnan alkutervehdyksen. :kahvi:
Henkisyys ja Hengellinen herääminen on Ihmisille annettu Jumalan lahjana. Kun astumme ensimmäistä kertaa syntinsä tuntevana ja katuvana ihmisenä kohti uutta elämää valmiina jättämään suruttomuuden kaavun armon alttarille ja katuvana syntisenä pyydämme armollista Jumalaa ottamaan meiltä pois tuon suruttomuuden viitan ja vain hänen armostaan saamme kokea hengellisen heräämisen niin on se meille useimmille ikimuistettavi hetki elämässämme. Tuolloin koemme jotain ihmisjärkeä suurempaa.  :) Miten sinä olet tullut Uskoon ja olet kokenut oman hengellisen heräämisesi???

Hengellise heräämise jälkeen alkaa uskonelämä ja vaikka synti ei enään meitä vaivaakaan ja omantunnon rauha täyttää sieluamme ovat kaikki arjen taistelut silti edessämme. Lohdutuksena taipaleelle meillä on Jumalan antama lupaus siitä että hanen alkamansa työ meissä ei jää kesken ja ettei hän tee omiensa joukossa Sirppihallaa. Miten sitten on onko nykyisen elämänmeon keskellä varaa hengelliselle elämälle ja Jumalisuudelle? Uskossaeläminen ei aina ole niin helppoa ja henkisyys että hengellisyys meissä uhkaavat kadota jollemme ole valppaana ja pyri eteenpäin hengellisyyden polulla. Omavanhurskauden perkele ja kateus sekä vanhat luonteemme vajavaisuudet ahdistavat eikä tuhanten juonten mestari olekaan jättäyt meitä rauhaan. Opilliset riidat ja ihmisten välien rikkoutumiset vieläpä kristittyjen kesken saavat meidät epäilemään vastalöytämäämme rakkautta näihin hengellisiin asioihin. Kysymykseni kuuluukin miten sinä olet onnistunut säilyttämään nuoruuden rakkautesi ja uskonelämäsi tuoreena vaikka vatsasi ei olisikaan ollut täynnä maallisia iloja? Luottamuksesi Jumalaan ja hänen kaikkivoipaisuuteensa näissä asioissa on kestänyt ajan ja onnen vaihteluissa vaikka maallien menestys ei päätä huimaisikaan. Miten olet siitä selvinnyt?

Foorumilaisia tervehtien ja samalla toivotan kaikille Jumalan Rauhaa!  :039: Terveisiä kaikille Ystäville ja kanssamatkustajille sekä Jumalan Siunausta!!!!!!Pappako/alias syntisäkki. :icon_rolleyes:
« Viimeksi muokattu: 30.06.15 - klo:21:24 kirjoittanut Pena »

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21965
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #1 : 30.06.15 - klo:21:31 »
Olenko säilyttänyt nuoruuden rakkauteni ja uskonelämäni tuoreena? Onko tilalle tullut jotain tämän ikäiselle ukolle sopivampaa hengellistä elämää? Omaa uskoansa on vaikea tällä lailla arvioida. Onko siihen oikeastaan tarvettakaan? Oli miten tahansa, koen, ettei siinä ole kysymys omasta onnistumisesta. Minut on liitetty Jeesuksen seuraajien joukkoon ja Hän itse on minut siinä mukana pitänyt. Keinoja on ollut monia, useimmat kai minulle huomaamattomia.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #2 : 30.06.15 - klo:23:17 »
Niinpä...
Kai se on vielä elämän merkki että sana, virsi, laulu koskettaa, käy kohti...
Jos ja kun Jumala antaa näkevät silmät, kuulevat korvat, ymmärtävän sydämen...
armoa on jos nämä saavat olla käytössä...

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #3 : 03.07.15 - klo:01:43 »
Olenko säilyttänyt nuoruuden rakkauteni ja uskonelämäni tuoreena? Onko tilalle tullut jotain tämän ikäiselle ukolle sopivampaa hengellistä elämää? Omaa uskoansa on vaikea tällä lailla arvioida. Onko siihen oikeastaan tarvettakaan? Oli miten tahansa, koen, ettei siinä ole kysymys omasta onnistumisesta. Minut on liitetty Jeesuksen seuraajien joukkoon ja Hän itse on minut siinä mukana pitänyt. Keinoja on ollut monia, useimmat kai minulle huomaamattomia.

En edes jaksa yrittää mahdotonta. Oma toivoni on juuri tässä ja erityisesti jakaisin ajatuksen keinoista joita en itse huomaa.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #4 : 03.07.15 - klo:01:55 »
Aihe on sikäli ajankohtainen, että valitsin tämän ryhmätyöryhmäksi  :icon_rolleyes:  uhhh mikä sana  :icon_rolleyes:  uskontotieteen kurssille koska materiaali oli laadukas ja kovasti kiinnostuin.

Moneen ryhmään ei saanut mennä käsittääkseni.

Pidin suuresti siitä mitä Fowler on tutkinut ja todennut tästä. Uskon kasvamisen välillä on hyvinkin hiljaista ja vaiteliasta, usein ennen jotakin uutta ymmärrystä. Siksikään en kanna tästä itse huolta.

Arvokkainta minulle oli ajatus siitä ettei ole tarpeen jakaa elämää kahteen kenttään, valvoa sitten uskonelämää ja profaania elämää. Ei, vaan kuinka elää elämänsä kristittynä ----- tämä ei ole edellisen kanssa ristiriidassa vaan juuri kuten joskus täälläkin olen pähkäillyt ja tuskaillut. Joutuu tilanteisiin joissa haluaisi tehdä oikein juuri siten mitä Jumala tahtoisi eikä sitä tiedä, näe tai ymmärrä.

Ihminen on vain tämä yksi kokonaisuus josta ei voi eritellä kuin enintään tutkimuskäyttöön fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja hengellistä elämää. Hän elää tätä kaikkea ja kutsuttuna seuraamaan kompuroi suuntaansa kuin nelivuotias ensimmäisillä luistimillaan. Ei tyylipisteitä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Ainuliini

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 13
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #5 : 04.07.15 - klo:15:30 »
Kohta hengellisen uudestisyntymiseni jälkeen olen kokenut saman kuin itse Ukko-Paavo aikoinaan, ei  tule uskossa olemisesta omin avuin mitään, vaan on oltava  jatkuvasti yhteydessä Jeesukseen Kristukseen rukouksen ja Raamatun lukemisen avulla. Tämä onnistuu  Pyhän Hengen kautta, joka on  minullekin uudestisyntymässä annettu. Hän tekee Raamatun sanaa eläväksi mitä enemmän sitä lukee. Jeesukseen katsominen, siihen mitä Hän on, mitä Hän on tehnyt ja tekee nyt ja vielä tulee tekemään, on pitänyt minua uskonelämässä kiinni. Hänen sanojensa ja tekojensa ja rukoustensa muistaminen vahvistaa uskoa.
Sitä miten olen kasvanut on vaikea arvioida, usein tuntuu etten mitenkään, mutta Raamatussa löytyy aina lohduttavia ja rohkaisevia sanoja siihenkin. Paavalin kirjeissä löytyy selvä kuvaus miten hän oli kiinteästi sitoutunut Kristuksessa pysymiseen ja Hänen sisäiseen tuntemiseensa. Paavali kehottaa lukijoitaan koettelemaan itseään onko Kristus meissä, että kestäisimme koetuksen. Liitän tämän Häen paluuseensa ja siihen tunteeko Hän meidät silloin vai ajaako pois luotaan. Tutussa virressäkin lauletaan: "Luoksensa kerran hän kokoaa ne jotka hän tunsi tiellä".

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #6 : 04.07.15 - klo:16:58 »
Aivan. Jos uskossa kasvan, kasvan sen Jumalan yhteydessä pysyen Hänen kasvatuksessaan.

Kun nyt luen Heränneitten ahdistuksista alan hiukan ymmärtää omiakin vuosikymmenien ahdistuksia. Ne ovat olleet kasvatuskeinoja kovapäiselle lapselle.

Kovasti sattui  särähtämään sisimpääni kun pohjalainen talonpoika sanoi papille joka puhui itsestään; " Minä, minä !" Ja vakuudeksi kirjoitti sen rakennuksensa seinään kun pappiparka yritti puolustella puheitaan.

Tässäpä kysymys. Miten puhua uskosta. Puhuuko omasta uskostaan ? Se on epäkörttiläistä. Toisten uskoon ei saa koskea. Jos koettaa puhua yleisesti, siitä tulee helposti opettamisen tuntu, ylhäältä päin puhumista.

Pitäisikö siis olla puhumatta, kertomatta ?  Kaiketi pitäisi, ja puhua puhumisensa yksin Jumalalle. Tai pitää seurapuhe, niiden jotka pystyvät siihen.

Usko ei ole puhumista, ei kirjoittamista, eikä lukemista.  Minullekin se on  jokapäiväinen yhteydenpito rukouksessa, tai sen tapaisessa .

Yhteydenpito ystäviin käy kätevästi meiltä vanhoilta ja huonoilta vaikkapa tällä foorumilla.

Joka päivä on herättävä. Päivänvanhoina edetään.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #7 : 19.07.15 - klo:05:20 »
Paavali kehottaa lukijoitaan koettelemaan itseään onko Kristus meissä, että kestäisimme koetuksen.

Ja jossain Paavali käskee koetella itseään, että olenko uskossa.

Daavid taasen rukoilee eräässä psalmissa kutakuinkin niin, että "Herra, jos tieni on vikaan vievä, niin johda minut iankaikkiselle tielle."

Alatien vaivojen ja karikoiden koulima uskova kyselee Paavalin tavoin, että "olenko uskossa" ja on vain kiitollinen siitä, jos joku joskus vaivautuu tuon kulkijan luo tulemaan ja kyselemään, että "oletkos sinä uskossa?".

Korokekristillisyys omassa erinomaisuudessaan ja ylpeydessään suuttuu, jos joku hänen uskoaan tulee kyselemään tai epäilemään.

Jos joku tulee luoksesi ja kysyy, että "oletko uskossa", niin älä aja tuota kyselijää pois, vaan jää miettimään sitä, mitä tuo toinen kysyi. Tuskin tuota kysymystä liikaa olet vielä miettinyt.
Onko sinulla mielessäsi jokin tuota kysymystä tärkeämpi kysymys? Jos on, niin olisin kiinnostunut kuulemaan, mikä se on.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #8 : 19.07.15 - klo:09:39 »

Jos joku tulee luoksesi ja kysyy, että "oletko uskossa", niin älä aja tuota kyselijää pois, vaan jää miettimään sitä, mitä tuo toinen kysyi. Tuskin tuota kysymystä liikaa olet vielä miettinyt.
Onko sinulla mielessäsi jokin tuota kysymystä tärkeämpi kysymys? Jos on, niin olisin kiinnostunut kuulemaan, mikä se on.

Edesmennyt dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen luki uskontunnustuksen heille ihmisille, jotka kyselivät tätä  kysymystä häneltä. Minäkin olen ryhtynyt käyttämään tätä samaa. Minulla on lukuisampia tärkeämpiä kysymyksiä, joita minä ajattelen parilla aivosolulla kun minulla ei ole muutakaan tässä aivokopassa.
« Viimeksi muokattu: 19.07.15 - klo:09:43 kirjoittanut juhani »
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #9 : 19.07.15 - klo:09:55 »
Kyösti, minkälaisessa tilanteissa sinusta on hyvä mennä esittämään tällainen kysymys ?

On minultakin kysytty. Erotan kyllä missä hengessä kysyjä on. Jos hän todella etsii ja minä katson aiheelliseksi voin vastatakin.
Kotiovella käyneille Jehovantodistajille olen kertonut miksi uskon Jeesuksen ristinkuolemaan, sovituskuolemaan, ja kaikkien sen vastaanottavien pelastusmahdollisuudesta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #10 : 19.07.15 - klo:10:53 »
Ja jossain Paavali käskee koetella itseään, että olenko uskossa.

Daavid taasen rukoilee eräässä psalmissa kutakuinkin niin, että "Herra, jos tieni on vikaan vievä, niin johda minut iankaikkiselle tielle."

Alatien vaivojen ja karikoiden koulima uskova kyselee Paavalin tavoin, että "olenko uskossa" ja on vain kiitollinen siitä, jos joku joskus vaivautuu tuon kulkijan luo tulemaan ja kyselemään, että "oletkos sinä uskossa?".

Korokekristillisyys omassa erinomaisuudessaan ja ylpeydessään suuttuu, jos joku hänen uskoaan tulee kyselemään tai epäilemään.

Jos joku tulee luoksesi ja kysyy, että "oletko uskossa", niin älä aja tuota kyselijää pois, vaan jää miettimään sitä, mitä tuo toinen kysyi. Tuskin tuota kysymystä liikaa olet vielä miettinyt.
Onko sinulla mielessäsi jokin tuota kysymystä tärkeämpi kysymys? Jos on, niin olisin kiinnostunut kuulemaan, mikä se on.

Jos minun tieni on vaivaan vievä tarkkaan ottaen käännös 1938.

Mielestäni elämä ylisummaan on täynnä vaivoja ja karikoita. Ei se ole heränneiden yksinoikeutta.

Noh, kun nyt kysyt niin kysynpä vastaan.
Pahennutko itse? Ja ole nyt rehellinen, ellet minulle niin itsellesi ja Jumalalle. Jos et halua vastata ole mieluummin vastaamatta kuin annat minun viedä itsesi käyttämään sanoja joista on tilin tekeminen tuomiolla.

Kullekin on kysymys joka saattaa ottaa oman muotonsa vaikka koskisi samaa. Jumalan asia on kysyä, sen tähden en sitä itse kysykään. Ei ole minulta pois vaikka mainitsen tuota kysyneeni itseltäni sekä jokaiselta vastaantulijalta  :003:  hyvin nuorena mutta kun tulin naiseksi kuten Paavali tuli mieheksi, hylkäsin sen mikä lapsen on.

Minä kysyn, jaksatko vielä armahtaa. Siitäkin kysynyksestä on tullut nokan ropsauttamista, ei tosin tällä foorumilla tai tässä joukkueessa. Jollekin se tuotti pahennusta. Kukin tulee tietään Jumalan tykö eikä minun asiani ole kysellä onko tie varmasti sama kuin minun.
« Viimeksi muokattu: 19.07.15 - klo:11:00 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #11 : 06.08.15 - klo:11:48 »
Kyösti, minkälaisessa tilanteissa sinusta on hyvä mennä esittämään tällainen kysymys ?

En minä välttämättä osaa tuohon kysymykseen vastata. Tätä tietämättömyttäni en pidä hyveenä, päinvastoin.
Paavo Ruotsalainen mm. tuota kysymystä eri muodoissaan viljeli. Roseniuksenkin Paavo tuon kysymyksen eteen laittoi.
Varmasti moni piti monta Paavon uskossaolokysymystä sopimattomana. Ehkäpä Paavo ajatteli, että parempi kysyä liian usein, kuin liian harvoin.
Kysymys on joka tapauksessa tärkeä. Huomattavasti tärkeämpi, kuin että "Mitä kuuluu?".
Tärkeän kysymyksen tulee kyllä mennä vähemmän tärkeän edelle.

On minultakin kysytty. Erotan kyllä missä hengessä kysyjä on. Jos hän todella etsii ja minä katson aiheelliseksi voin vastatakin.

Itse olen itsestäni huomannut, että omaan kyvyn kokea missä mielentilassa mikin ihminen milloinkin on eri elämäntilanteissa.
Nämä kokemukset ovat välillä voimakkaita ja hyvin varman tuntuisia.
Joskus (harvemmin) tulee tilaisuus testata tämän kykyni toimintaa ja näissä testitilanteissa sitten käy monesti ilmi, että tämä "lahjani" on antanut joko puutteellista tai jopa täysin virheellistä tietoa.

On siis ihmisiä (luultavasti harvoja), joilla tämä lahja toimii oikein.
Suurimmalla osalla (kuten minulla) tuo toimii sillä tavoin, että sen antamiin signaaleihin tulee suhtautua varsin skeptisesti, ei kuitenkaan aivan täysin sen antamia signaaleja vähätellen.

Olen itse usein eri keskustelufoorumeilla (mm. täällä) kohdannut mitä erilaisimpia  analyysejä minun omasta mielentilastani ja kohdannut erilaisia itseeni kohdistuvia asenteita, joiden arvelen johtuvan siitä, että arvioitsija luottaa omaan "kuudenteen aistiinsa", joka syntiin langenneella ihmisellä kuitenkin pääsääntöisesti toimii varsin puutteellisesti. Omasta mielestäni monet näistä analyyseistä, jotka arvioivat ajatusmaailmaani ja arvopohjaani, ovat menneet väärin.
Moni varmaan kokee vastaavaa minun tekstejäni lukiessani.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #12 : 06.08.15 - klo:12:03 »
Noh, kun nyt kysyt niin kysynpä vastaan.
Pahennutko itse? Ja ole nyt rehellinen,

Pääsääntöisesti pahennun.
Yritän kuitenkin opetella mieltämään, että tuon hyvän kysymyksen mielessäni pahentava tunne ei ole hyvä asia.
Kun joku tuon kysymyksen minulle esittää, niin pahentumisen tunteistani huolimatta yritän edetä tilanteesta siten,että en paljoa loukkaisi tuon hyvän kysymyksen esittäjää. Miksi minun pitäisi kaataa omien traumojeni aiheuttamaa pahaa oloani jonkun ulkopuolisen niskaan?

Jumalan asia on kysyä, sen tähden en sitä itse kysykään.

Raamattua lukiessa kyllä näyttäisi siltä, että tuon kysymyksen kysyminen on annettu etupäässä ihmisten tehtäväksi.

Minä kysyn, jaksatko vielä armahtaa. Siitäkin kysynyksestä on tullut nokan ropsauttamista, ei tosin tällä foorumilla tai tässä joukkueessa. Jollekin se tuotti pahennusta.

Tuokin on hyvä ja tärkeä kysymys. Senkään esillä pitämistä ei pidä laiminlyödä, vaikka oma mieli tai jonkun toisen mieli sitä hylkisikin. LAngenneen ihmisen mieli ei  ole ehdottoman hyvä mittari oikean ja väärän erottamisessa toisistaan.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #13 : 06.08.15 - klo:12:04 »
Parempi varmaan kysyä tuota "oletko uskossa?" väärässä paikassa, kuin jättää oikeassa paikassa kysymättä.


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Hengellinen Herääminen ja Uskonelämässä kasvaminen!
« Vastaus #14 : 06.08.15 - klo:13:25 »
Olen ollut tilanteissa , että tuo kysymys on minulle tehty. Niitä olen erottanut kahdessa eri ' hengessä' tehtyjä.

On kysyjiä jotka tekevät sen lähes näkemättä tai kuulematta minua, kuin suorittaakseen tehtävän, automaattisesti.  Siihen en ole halunnut vastata.

Sitten on ollut ihmisiä jotka ovat minua tuntematta hetken juteltuamme kuiskanneet varoen: Oletko uskovainen ?  Siinä on silloin ollut sisarellista tuntemista, eikä se ole tuntunut pahalta.'

Näkemättä ja kuulematta toista ei voi varmasti tietää mitä toinen tarkoittaa.
Näkeminen on parasta toiseen tutustumista. Usein silloin ei mitään kysymyksiä
toisen uskosta tarvita. Ehkä tästä syystä näillä foorumeilla tulee paljon väärinymmärryksiä.

Sopiiko sinusta kyösti kysyä vastaantulijalta; Oletko uskossa ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)