Ymmärrys

[malla]

Taidat itse olla juuri sitä, kanssakirjoittaja Viisveisaaja. 

[juhani]

Taidat itse olla juuri sitä, kanssakirjoittaja Viisveisaaja. 

Pidän 5veisaajan ajatuksista to. kysymyksistä. Körttiläiset eivät nimenomaan vastaa vaan he kysyvät vaikeita kysymyksiä.

[Riitta-mummi]

Olenko havainnut oikein juhani, että aito-körttiläinen ei mielellään keskustele ' syvällisesti' ?
Mieluummin vain säätiedoista, kahvin ja pullan mausta ja suvuista ja paikkakunnista ?

Kahden kesken toki, mutta ei julkisesti, vaikkapa seuroissa. Siitäkö syntyy rauhallinen ilmapiiri. Paljon ei puhuta, sanotaan vähän. Keskitytään ja veisataan.

On se hyvä tapa, siihen tottuukin. Se on hiukan hiljaisuuden harjoituksen malliin.

Yritän tulla paremmaksi tässä. Turhat jaaritukset ovat jäämässä, itsestään. Unohdun entistä useammin olemaan ja lukemaan. Kirjoja lukemalla voi peilata maailmankuvaa silloin kun ei enää liiku paljon, ole monessa mukana. Sama musiikin kanssa.

Uskallan sanoa, että kaunokirjallisuus opettaa ihmisyydestä hyvin paljon. Suotavaa on että käyttää raamattua vertailuun hyvän ja pahan olemuksista.

[Leena]

Tiedän etten ole kärttiläinen ainakaan Juhanin silmissä, sille ei voi mitään, tuon verran surua kuuluu elämään,  riittää että olen armahdettu syntinen Jumalan edessä. Etsin nimittäin Riitta-mummille vastauksia.

Konfirmaation merkityksestä ajatellaan, että se vahvistaa kasteen armoliiton, ja Pyhän Hengen lahjojen omistuksen. Ne löytyvät Raamatusta, Jes 11:2-3, Herran Henki on viisauden ja ymmärryksen, voiman, neuvon, tiedon, hurskauden ja Herran pelon Henki. Olisiko niissä jotakin tuttua niihin mystikoiden ajatuksiin nähden?

Lopulta kaikki viisaus, tieto, ymmärrys, voima, neuvo palautuvat suureen Antajaansa ja joskin täällä hankitaan Adamin tavoin kivisestä pellosta ja kirotusta maasta, saadaan lahjaksi toisten palvelua varten. Hurskaus olisi kaunista sillä siihen sisältyy yritys seurata Kristusta, joka rakasti kaikkia.  Onneksi siinä ei kilvoittelusta anneta tyylipisteitä, totesi eräs viisauskarttunen Karttulan kylästä. Jonakin päivänä ne jotka tänään vihaavat, tulevat rakastamaan.

[Leena]

Olenko havainnut oikein juhani, että aito-körttiläinen ei mielellään keskustele ' syvällisesti' ?
Mieluummin vain säätiedoista, kahvin ja pullan mausta ja suvuista ja paikkakunnista ?

Kahden kesken toki, mutta ei julkisesti, vaikkapa seuroissa. Siitäkö syntyy rauhallinen ilmapiiri. Paljon ei puhuta, sanotaan vähän. Keskitytään ja veisataan.

On se hyvä tapa, siihen tottuukin. Se on hiukan hiljaisuuden harjoituksen malliin.

Yritän tulla paremmaksi tässä. Turhat jaaritukset ovat jäämässä, itsestään. Unohdun entistä useammin olemaan ja lukemaan. Kirjoja lukemalla voi peilata maailmankuvaa silloin kun ei enää liiku paljon, ole monessa mukana. Sama musiikin kanssa.

Uskallan sanoa, että kaunokirjallisuus opettaa ihmisyydestä hyvin paljon. Suotavaa on että käyttää raamattua vertailuun hyvän ja pahan olemuksista.

Kuvittelin ettei sellaisia olisi kuin enempi tai vähempi aidot. Jos katse on suunnattu Kristukseen ei ehdi lajitella seuraväkeä. Joka suoraan sanoo, en pidä sinusta, saattaa muuttaa mielensä eli eikö tuo kuulu niihin sivuutettaviin asioihin.   Jokainen tarvitsee anteeksipyyntöä eli minä pyydän anteeksi jos olen  kenen mielen pahoittanut. Ja Kristuksen tähden meille on anteeksianto valmistettu kaikille.

Kaipaan tänne joitakin jotka kertoivat kyllästyneensä keskustelemaan pelkästä pullasta. Jokunen kirjoitti ja kertoi että ne jutut yleispuolella ovat ok, seuratuvassa voisi olla muita asioita.

[Riitta-mummi]

Sydämen aitoudessa olemme varmasti tasa-arvoiset. Tarkoitin, ja toivon että tämä ymmärretään nyt oikein, herännäisalueiden körttisukujen perinteiden aitoa hiljaisuutta.

Tässä ymmärtääkseni meillä etelän lipilaarikörteillä on vielä oppimista. Onko näin ?
Vastausta ei tarvitse antaa. Voi pohdiskella.

[Pena]

Aito hiljaisuus...

Hiljaisuus voinee olla sekä sisäistä että ulkoista, samoin hälinä. Olisiko aito hiljaisuus sisäisestä hiljaisuudesta nousevaa ja epäaito hiljaisuutta, jonka alle kätketään sisäinen hälinä?

Olisiko aito hiljaisuus parhaimmillaan tarttuvaa, sellaista joka rauhoittaa lähimmäisenkin sisäisen hälinän? Olisipa!

[vn]

Aito ja epäaito hiljaisuus. Sisäinen hälinä, itse aiheutettu sisäinen hälinä, muiden aiheuttama
esim.sairaus, työttömyys, hylkääminen...aiheuttama sisäinen hälinä, rauhattomuus,
levottomuus...
Jos ei ole yhteydessä Suuren Parantajan kanssa...mistä apu?

[Pena]

Uskoakseni pienetkin parantajat ovat Suuren Parantajan asialla, usein tietämättään ja luullakseni joskus tahtomattaankin.

[vn]

juu, niinpähän taitaa olla...ja juuri tietämättään...Jumala toimii ihmisten kautta.

[malla]

Ehkä pitkä elämä tuo perspektiiviä myös ymmärryksen saralla.
Mene ja tiedä...vai kapeneeko se vanhetessa.

[vn]

Ainakin vastaukset loppuu ja kysely alkaa....

[Viisveisaaja]

Taidat itse olla juuri sitä, kanssakirjoittaja Viisveisaaja. 

Voisko körtimmin sanoa
Ehkä vierellä kulkien ?

Tässä vanhahkoilla päivilläni ehkä tän osion aihe ymmärrys palaa siihen mitä Jeesus ja Paavalikin painottivat, niin ja erityisesti Johannes, että tavoitelkaa armolahjoja, mutta erityisesti rakkautta .

Lähimmäisen rakkaus on enempi, kuin just oikea oppi ja muut ja siitä tunnistaa toisen körtin

[Leena]

Voisko körtimmin sanoa
Ehkä vierellä kulkien ?

Tässä vanhahkoilla päivilläni ehkä tän osion aihe ymmärrys palaa siihen mitä Jeesus ja Paavalikin painottivat, niin ja erityisesti Johannes, että tavoitelkaa armolahjoja, mutta erityisesti rakkautta .

Lähimmäisen rakkaus on enempi, kuin just oikea oppi ja muut ja siitä tunnistaa toisen körtin

Tämä oli niin toivottava ja oikea ja hyvä.

Olen miettinyt pitkään ennenkuin tämän kirjoitan, mutta onko mahdollista että Riitta-mummin kokemus jumalasuhteen selkiytymisestä on ollut siten helpottava kokemus, että mieleen olisi  tullut  tilaa ja siten aivan konkreettisia korjautumisia, kuten tuo muistin paraneminen?

Jos jokin ahdistaa tai hämmentää, se vie tilaa mieleltä. Jos taas jokin suuri kysymys ratkeaa, on ilman muuta helpompi olla. Tuo mitä kirjoitat muistilistoista ja itselle suunnatuista vaatimuksista rasittaa suunnattomasti.

Pidin alkuun puhetta körttiperheistä haihatteluna, anteeksi vain, romantisoituna visiona jossa pesemättä puhtaat ja silittämättä siistit piltit tavailevat aapelusta aurinkoisen pirtin pöydän äärellä kuopus keinahtelee äidin virrenhyrinässä kehdossaan, itsekudotut matot viivasuorina lattialla auringonkilon kimallellessa..  Poissa on kakkapotta, uupumus kahdeksannen raskauden alkaessa ja neljän tenavan itkiessä kuumeessa ja kaikki valitettavan maallinen ja karu todellisuus, sekin, että piltit hiljennettiin vitsan voimalla.

Olisiko sen sijaan sellainen maallisista luopuminen kuin körttipuku tervehenkisesti tuonut sitä hiljaisuutta? Tarkoitan elämän yksinkertaistamista, sillä askeesin korostaminen on erittäin usein esillä mainitsemissasi kirjoissa?

Älkää nyt ärähtäkö. En minä ajattele, että ihmisen olisi kiusattava itseään luopumisilla, vaan, että luopuminen saattaa toivotusti tuoda mieleen tilaa. Olkoon vaikka niin yksinkertainen asia kuin vaateparsi. Ei tarvitse ikinä miettiä mitä taas tänään kiskoisi päälleen jotta kävisi puetusta.

[Leena]

Kirjoitan nyt useammasta jutusta, kun lopulta on aikaa. Pena on useampaan kertaan maininnut hyväksymisen ja ymmärtämisen sekaantumisen.

On tilanteita, luulen, joita on vaikea ymmärtääkään. Kurssillani oli tyttö, joka epäilemättä tarkoitti hyvää mutta sai minut raivoihini katsomalla jokaista pää kallellaan : mää ymmärrän sua niin kauheen hyvin!

Ihan totta, teki mieleni kiljahtaa. Miten niin? Mistä? Eihön hän edes ennättänyt kertoa koko tarinaa!

Liian nopea ymmärtäminen on tavallisin tapa tukkia toiselta suu. Se tapahtuu joko noin, tai sitten ymmärtämällä itsekseen että joopa joo tää taas brassaa tai kyllä minä tiedän mistä tässä taas on kyse. Ensimmäinen saa avuttomaksi ja ymmälleen, sivustaseuraajan se suututtaa. Jälkimmäinen on mainio keino itkettää toista.

riiviöteini saattaa tasoittua jos jokukaan toteaa etten nyt oikein ymmärrä käyttäytymistäsi, mutta kertoisitko minkä tähden särjit pulpetin ja paiskasit oppimateriaalillasi rehtoria tai no, jotain. Ehkä mieluiten jotain.