Rehellisyys

[Kalistaja]

     Sitä huomaa virkistyvänsä rehellisten ihmisten seurassa; Kalistajaa ärsyttää valhe itsessä ja muissa.

[Johannes]

Pitäsköhän kommentoida jotain rehellisesti. Lueskelin pitkästä aikaa viimeaikaisia viestejä ja rupesi rehellisesti sanoen ärsyttämään. Ärsyttää nykyherännäisyyden ahdasmielisyys, kun yritetään kaikin keinoin kammeta läpi uusia oppeja herännäisyyttä hyväksi käyttäen. Ärsyttää, kun joka paikka on pullollaan sitä, miten ah niin avointa, suvaitsevaista ja kaikki käy -meininkiä "meillä" on ja kuinka "väärässä" muut ovat ja vain herännäisyys on "oikealla tiellä". Kerkesin jo miettiä, että pitäisikö ruveta jäsenmaksullaan kannattamaan mieluummin jotain lestadiolaisuutta tai muuta yhdistystä, joka pyrkii etsimään Jumalan sanaa eikä ole niin maallinen liike ja hehkuta omaa hyvyyttään. Kirkollinen ja maallinen elämä toimivat erilaisten pelisääntöjen mukaan, kun maallinen hallinto toimii enemmistön päätöksen mukaan, mikä taas kirjataan lakiin ja kirkollinen toimii Raamatun mukaan. Hyvä keino harhaannuttaa ihmiset kristinuskosta, kun pitäisi kirkossa toimia kaiken samalla tavalla kuin maallisessa elämässä. Tällä viikollakin rehellisesti sanoen ärsyttänyt lukea lehdistä kirkollisia asioita koskevia uutisia. Jos ei halua sitoutua kristilliseen avioliittoon, niin siitä vaan maistraattiin, ei ole pakkoa. Samoin jos eroaa kirkosta, niin ei tarvitse myöskään siunata kirkollisesti, itsepähän on päätöksensä tehnyt ja ei ole halunnut Jumalaa. Kauppojen sunnuntaiaukioloajat eivät ole kristillisen käsityksen mukaan ok, vaikka sitä kuinka yritetään kristillisesti puolustella perheiden ajanvietolla yms. Samoin moni muu asia ärsyttää. Pitäisi osata erottaa kirkollinen ja maallinen regimentti, kuten Lutherkin taisi opettaa. Mitä merkitystä on herännäisyydellä, jos se vain nöyristelee lainsäätäjiä eikä pidä kiinni kristillisistä arvoista. Mietin Kiuruveden juhlilla, että olisi ok olla joskus talkoolaisena, mutta enpä taida, ei kiinnosta, jos sitten minunkin suuhun laitetaan liikkeen nimissä ajatuksia, joita en voi hyväksyä. Foorumilla pitäisi muistaa myös herännäisyyden perimmäiset ajatukset ja pysyä Kristuksessa ja kristillisissä arvoissa. Maallinen elämä on maallista elämää, elämme yhteiskunnan lakien mukaan, mutta silti voi elää kristillistä elämää yksityisesti, kaikessa ei tarvitse matkia lainsäätäjien kulloisiakin keikauksia. Herättäjäjuhlillakin ärsytti suunnattomasti eräässä puheessa muiden mollaaminen. Ei pitäisi mennä omavanhurskauteen vaan kristittyjen liikkeiden pitäisi kunnioittaa myös toisiaan. Jos vaikka me "heränneet" olemme niin hyviä, niin pitääkö aina olla niin "oikeassa".

Tuli varmaan sekavaa tekstiä, mutten jaksa muokata. Piti vain avautua, kun pisti ketjun nimi silmään. Semmoiset ajatukset tänään, rehellisesti sanoen.

[Salis]

Pitäsköhän kommentoida jotain rehellisesti. Lueskelin pitkästä aikaa viimeaikaisia viestejä ja rupesi rehellisesti sanoen ärsyttämään. Ärsyttää nykyherännäisyyden ahdasmielisyys, kun yritetään kaikin keinoin kammeta läpi uusia oppeja herännäisyyttä hyväksi käyttäen. Ärsyttää, kun joka paikka on pullollaan sitä, miten ah niin avointa, suvaitsevaista ja kaikki käy -meininkiä "meillä" on ja kuinka "väärässä" muut ovat ja vain herännäisyys on "oikealla tiellä". Kerkesin jo miettiä, että pitäisikö ruveta jäsenmaksullaan kannattamaan mieluummin jotain lestadiolaisuutta tai muuta yhdistystä, joka pyrkii etsimään Jumalan sanaa eikä ole niin maallinen liike ja hehkuta omaa hyvyyttään. Kirkollinen ja maallinen elämä toimivat erilaisten pelisääntöjen mukaan, kun maallinen hallinto toimii enemmistön päätöksen mukaan, mikä taas kirjataan lakiin ja kirkollinen toimii Raamatun mukaan. Hyvä keino harhaannuttaa ihmiset kristinuskosta, kun pitäisi kirkossa toimia kaiken samalla tavalla kuin maallisessa elämässä. Tällä viikollakin rehellisesti sanoen ärsyttänyt lukea lehdistä kirkollisia asioita koskevia uutisia. Jos ei halua sitoutua kristilliseen avioliittoon, niin siitä vaan maistraattiin, ei ole pakkoa. Samoin jos eroaa kirkosta, niin ei tarvitse myöskään siunata kirkollisesti, itsepähän on päätöksensä tehnyt ja ei ole halunnut Jumalaa. Kauppojen sunnuntaiaukioloajat eivät ole kristillisen käsityksen mukaan ok, vaikka sitä kuinka yritetään kristillisesti puolustella perheiden ajanvietolla yms. Samoin moni muu asia ärsyttää. Pitäisi osata erottaa kirkollinen ja maallinen regimentti, kuten Lutherkin taisi opettaa. Mitä merkitystä on herännäisyydellä, jos se vain nöyristelee lainsäätäjiä eikä pidä kiinni kristillisistä arvoista. Mietin Kiuruveden juhlilla, että olisi ok olla joskus talkoolaisena, mutta enpä taida, ei kiinnosta, jos sitten minunkin suuhun laitetaan liikkeen nimissä ajatuksia, joita en voi hyväksyä. Foorumilla pitäisi muistaa myös herännäisyyden perimmäiset ajatukset ja pysyä Kristuksessa ja kristillisissä arvoissa. Maallinen elämä on maallista elämää, elämme yhteiskunnan lakien mukaan, mutta silti voi elää kristillistä elämää yksityisesti, kaikessa ei tarvitse matkia lainsäätäjien kulloisiakin keikauksia. Herättäjäjuhlillakin ärsytti suunnattomasti eräässä puheessa muiden mollaaminen. Ei pitäisi mennä omavanhurskauteen vaan kristittyjen liikkeiden pitäisi kunnioittaa myös toisiaan. Jos vaikka me "heränneet" olemme niin hyviä, niin pitääkö aina olla niin "oikeassa".

Tuli varmaan sekavaa tekstiä, mutten jaksa muokata. Piti vain avautua, kun pisti ketjun nimi silmään. Semmoiset ajatukset tänään, rehellisesti sanoen.

Samaa mieltä kauppojen aukiolosta. Puheenvuorosi perusteella heräsivät seuraavat kysymykset:

• Mitä ovat kristilliset arvot?
  
• Eikö suvaitsevaisuus ole kristillistä tai körttiläisyyttä?
  
  • Miten herännäisyys nöyristelee lainsäätäjiä?

[Pena]

'Kristillisiin arvoihin' vedotaan joskus niin ylimalkaisesti, että sitä voi pitää jopa epärehellisyytenä. Toisinaan sillä taidetaan peittää omaa epävarmuutta, toisinaan halutaan luoda itsestä edullinen mielikuva kristilliseksi arvioidulle yleisölle.

Kannatan siis käsitteen purkamista ja arvojen määrittelemistä konkreettisemmin. Siitä voi sitten keskustella, miten kristillisiä yksittäiset arvot lopulta ovat. Jossakin juuri ihmeteltiin, miten 'koti, uskonto ja isänmaa' ovat tulleet perusarvoiksi kirkossa, jonka Herra oli koditon uskonnollisuutta arvosteleva opettaja ilman isänmaata.

Minä perustan arvoni rakkauden kaksoiskäskyyn ja kultaiseen sääntöön sekä vuorisaarnaan. Käytännön toteutus onkin sitten toinen asia, kovin ontuvaa.

[karjalaisenkyösti]

Mitä ovat kristilliset arvot?

Jeesus sanoo, että "te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ette
kä Jumalan voimaa".
Jos kysyt tosissasi, niin ryhdy tutkimaan ja opiskelemaan aktiivisemmin  Raamattua, niin VTtä, kuin UTtäkin.
Sieltä se pikkuhiljaa alkaa selvitä, ja selviää sitä enemmän, mitä tutkit.

Jos et kysy tosissasi, niin turha sinulle on tähän vastata, varsinkaan, kun vastauksen antaminen tällaisessa tapauksessa olisi jokseenkin turhaa ja vaivalloista.

[karjalaisenkyösti]

Eikö suvaitsevaisuus ole kristillistä tai körttiläisyyttä?

Oman huomioni mukaan "suvaitsevaisuus" -käsitteen esilleotto erilaisissa keskusteluissa eri yhteyksissä on pääsääntöisesti puhdasta sanakikkailua ja merkityksetöntä jorinaa. Kun suvaitaan jotain asiaa/arvoa, joudutaan väkisinkin olemaan suvaitsemattomia jollekin toiselle asialle, taikka arvolle. Tämän tiedostaminen on välillä varsin vaikeaa.
Otan pari esimerkkiä, jotka on helpompi nykyisen ajanhengen vallassa (=meidän) olevan ymmärtää.

Hyväksynkö sen, että uuden kumppanin löytänyt aviopuoliso eroaa perheestään ja pääsee uuden ihastuksensa luo pois tylsäksi muuttuneesta perhe-elämästä? Jos hyväksyn, olen suvaitsevainen tätä henkilöä kohtaan ja sitä kohtaan, että hän pääsee täyttämään syvän ja itselleen tärkeän tarpeen. Samalla tulen olleeksi suvaitsematon varsinkin perheen lapsia ja heidän tarvettaan kohtaan omistaa molemmat vanhemmat.
Olen suvaitsematon sitä seikkaa kohtaan, että lapset tod.näk. voivat joutua lopun elämäänsä kantamaan psyyken haavoja tästä tapauksesta johtuen. Jos suvaitsen pois lähtevää vanhempaa, pyllistän lapsille ja ehkä toiselle aviopuolisolle. Jos suvaitsen lapsia, tulen pyllistäneeksi poislähtevän suuntaan (sekä tämän uuden kumppanin suuntaan) ja kieltäneeksi heiltä asian, joka heille on hyvin tärkeä.

Hyväksynkö liikennerikkomukset?
Jos hyväksyn, olen suvaitsevainen erilaisia tarpeita omaavia ihmisiä kohtaan ja samalla pyllistän niitä kohtaan, jotka joutuvat erilaisiin onnettomuuksiin. Ja päivastoin.

Raamattu on kristillisen elämän ohjekirja.
Sieltä pyritään hakemaan se arvomaailma, eli se, mille pyllistetään ja mitä suvaitaan.

Samaan aikaan on vallalla useita muitakin arvomaailmoja, jotka myös määritelevät sen, kelle pyllistetään ja ketä suvaitaan.

Loppuun voisin vielä laittaa erään omasta mielestäni hassun hokeman, kolmella eri kielellä ilmaistuna:
- "Pitääkö minun suvaita suvaitsemattomuutta?"
- "Pitääkö minun suvaita sitä, että jos ihminen kumartaa johonkin suuntaan, niin hän tulee pyllistäneeksi vastakkaiseen suuntaan?"
- "Onko se hyväksyttävää, että ihminen ei voi kumartaa samaan aikaan kahteen eri suuntaan?"

[seppos]

Kalistaja otti pahan, mutta hyvän aiheen. Rehellisyys on todella vaikea laji kristittyinä itseään pitävien joukossa. Olen kuullut eläessäni vain yhden saarnan rehellisyydestä, se oli Laihian herättäjäjuhlilla ja se oli todella herättävä. Muistan sen poikkeavuuden vuoksi vieläkin. Olen ihmetellyt miksi saarnaajat karttavat aihetta puheissaan, kuitenkin se on tutkimusten mukaan suomalaisten tärkein arvo ja sen tulisi olla jokaisen kristityn kunnia. Perättömiä legendoja syötetään herttaisesti ja kansa kuuntelee. Eräissä liikkeissä on käytössä sanonta, että puheessa oli evankelistalisää. Miksi rehellisyys on meille vaikeaa? "Jos kristityn on nimi mulla, niin...."

Suvaitsevaisuus on myös vaikea laji. Itsessään hyväksyy helposti kaikki ne viat, jotka toisessa ovat kuolemansyntejä.

[Leena]

Suvaitsevaisuus on myös vaikea laji. Itsessään hyväksyy helposti kaikki ne viat, jotka toisessa ovat kuolemansyntejä.

Tässä oli paras suvaitsevaisuuden määritelmä, mihin eläissäni olen törmännyt.  Muistelen Raamatussa kehoitetun muistamaan, että jokainen seisoo tai kaatuu oman Herransa edessä. Mikä olet sinä joka toisen palvelijaa tuomitset?

[karjalaisenkyösti]

Suvaitsevaisuuskeskustelut mielestäni ovat pääosin epärehellisyydellä kuorrutetuja.

Matilda lukee Raamattua ja hän ymmärtää, että tiistai on ainoa oikea lepopäivä, jolloin kenenkään ei pitä työtä tekemän.
Matilda haluaa totella Jumalaa ja hän aina aika-ajoin ottaa asian esille eri yhteyksissä.
Taneli uskoo, että tiistai ei ole ehdottoman oikea päivä levätä ja että tiistain pitäminen ainoana oikeana lepopäivänä on vahingollista ja väärin.
Taneli toitottaa, että Matilda on suvaitsematon, koska Matilda pitää tiistaita ainoana oikeana lepäpäivänä.
Tanelin mielestä Matildan pitäisi pyllistää sille Jumalalle, johon Matilda uskoo ja kumartaa ihmistä (eli siis häntä) ja hyväksyä ennemmin hänen määritelmänsä oikeasta.
Taneli vielä vetoaa yleiseen mielipiteeseen käyttäen sitä argumenttina, että juuri hän on se suvaitsevampi osapuoli.

[karjalaisenkyösti]

Tarkennus:
on oikein kritisoida Matildan ja Tanelin uskoa,
mutta on mielestäni typerää tehdä siitä suvaitsevaisuuskysymys,
koska se ei sellainen ole:
ei ole mahdolista sanoa, kumpi on tuossakaan tapauksessa suvaitsevaisempi.

[Jampe]

Olen huomannut että varsinkin uskovaisten kanssa se rehellisyys on vähän niin ja näin. Etenkin epärehellisyys itseä kohtaan on paljolti vallalla. Meinaan että kuvitellaan kaikki rukousvastauksia, viestejä, sanomia ja merkityksiä tulkitaan olemattomista asioista. Ja on se vähän muutenkin...  harvoin usko kenestäkään rehellistä tekee.

[llwyd]

Kerkesin jo miettiä, että pitäisikö ruveta jäsenmaksullaan kannattamaan mieluummin jotain lestadiolaisuutta tai muuta yhdistystä, joka pyrkii etsimään Jumalan sanaa eikä ole niin maallinen liike ja hehkuta omaa hyvyyttään

Voisi tehdä hyvin terää mennä tutustumaan esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten seuroihin, myös esikoiset saattaisivat sinua miellyttää. Minusta herännäisyys kyllä on itse asiassa poikkeuksellisen jäsenkontrolliton liike, siinä ei käytetä kauheasti valtaa, niinpä ei pyritä myöskään vahtimaan sitä mitä ajatellaan ja mitä mieltä ollaan. Olen ollut liikkeessä nyt yli 40 vuotta ilman että kukaan olisi tullut sanomaan, mitä pitää ajatella, lähinnä ovat pyrkineet rakkaudella hoitamaan joukkoon. Vapaamieliset käsitykseni vaikkapa homoista olen omaksunut sillä tavoin, että olen ollut tekemisissä homojen ja muiden seksuaalisten vähemmistöjen kanssa ja huomannut omien havaintojeni kautta miten loukkaavia ja vastenmielisiä ja tietämättömiä ihmisten - usein kristityiksi itsensä kovaan ääneen julistavien - homovastaiset mielipiteet ovat. Pitäisikö pyytää tätä, siis näitä omia havaintojani ihmisistä ja heidän elämistään, anteeksi? Sitä en nyt kuitenkaan tee. Näin rehellisesti puhuen.

[Salis]

Voisi tehdä hyvin terää mennä tutustumaan esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten seuroihin, myös esikoiset saattaisivat sinua miellyttää. Minusta herännäisyys kyllä on itse asiassa poikkeuksellisen jäsenkontrolliton liike, siinä ei käytetä kauheasti valtaa, niinpä ei pyritä myöskään vahtimaan sitä mitä ajatellaan ja mitä mieltä ollaan. Olen ollut liikkeessä nyt yli 40 vuotta ilman että kukaan olisi tullut sanomaan, mitä pitää ajatella, lähinnä ovat pyrkineet rakkaudella hoitamaan joukkoon. Vapaamieliset käsitykseni vaikkapa homoista olen omaksunut sillä tavoin, että olen ollut tekemisissä homojen ja muiden seksuaalisten vähemmistöjen kanssa ja huomannut omien havaintojeni kautta miten loukkaavia ja vastenmielisiä ja tietämättömiä ihmisten - usein kristityiksi itsensä kovaan ääneen julistavien - homovastaiset mielipiteet ovat. Pitäisikö pyytää tätä, siis näitä omia havaintojani ihmisistä ja heidän elämistään, anteeksi? Sitä en nyt kuitenkaan tee. Näin rehellisesti puhuen.

Kenenkään ajattelua pysty kahlitsemaan ilman aivopesua ja mielenhallintaa. Eikä kaikkien ajattelua voidan puristaa samaan muottiin vaikka kuinka painostettaisiin. Ajattelutapamme, taustamme ja tietomme ovat erilaisia. Lieneekin oikein lähteä herännäisyyden minimistä, siis siitä, että uskoo "vain Jumalan armosta".

Vapaamielisyys ei voi tarkoittaa sitä, että hyväksytään mitä tahansa, vaikka erilaisuutta pidetäänkin arvossa.  unnustetaankin. Ev. lut kirkon johto on ajautumassa avioliittokiistassa käsittämättömään ristiriitaan kansalaisyhteiskunnan kanssa. Miksi pitää riidellä siitä, mikä taho vihkii avioliittoon? Vihittäköön ne parit avioliittoon kirkossa, jotka ovat kirkon jäseniä erottelematta hetero- tai homo/lesbopareja.

[karjalaisenkyösti]

Ev. lut kirkon johto on ajautumassa avioliittokiistassa käsittämättömään ristiriitaan kansalaisyhteiskunnan kanssa. Miksi pitää riidellä siitä, mikä taho vihkii avioliittoon? Vihittäköön ne parit avioliittoon kirkossa, jotka ovat kirkon jäseniä erottelematta hetero- tai homo/lesbopareja.

Sillähän kirkko kaikista ristiriidoista "kansalaisyhteiskunnan kanssa" selviää, jos se toimisi kaikessa samoin, kuin se.
Esim. jos noudatetaan samaa vihkimiskäytäntöä sen kanssa, kuten ehdotat, niin ei ole ristiriidan ristiriitaa yhteiskunnan kanssa.

Toiveesi tulee ennemmin tai myöhemmin mitä ilmeisimmin toteutumaan.

[karjalaisenkyösti]

Olen huomannut että varsinkin uskovaisten kanssa se rehellisyys on vähän niin ja näin. Etenkin epärehellisyys itseä kohtaan on paljolti vallalla.

Epärehellisyys ei ole uskovaisuussidonnainen asia, vaan tavallinen piirre ihmisluonnossa ja sitä esiintyy kaikkialla ja yllättävän paljon.

Meinaan että kuvitellaan kaikki rukousvastauksia, viestejä, sanomia ja merkityksiä tulkitaan olemattomista asioista.

Jos pyytää Jumalalta jotain ja sitten sen saa, niin tuskin se kovin paha asia on, jos vaikka Jumalaa kiittää siitä, että sai sen, mitä pyysi.
Pahaksi se ennemminkin muuttuu, jos ei kiitä kun sai, mitä pyysi.

Raamattu mainitsee, että "Jumala puhuu tavalla jos toisellakin, sitä vain ei huomata".
Ongelmana siis on se, että Jumalan puhetta ei kuulla/huomata/nähdä, kun ei osata lukea niitä sanomia "olemattomista" asioista.

Jampe  on mainpuloitu pelkäämään Jumalan puhetta ja rukousvastauksia, ja Jampe lietsoo tätä pelkoa eteenpäin.

Toki ymmärrän sen ongelman, jota Jampe kuvaa, mutta kyseisen ongelman pelko on myös ongelma, jos siinä mennään överiksi.