Uusavuttomuus

[Hölkänen]

Armeija on kyllä opettavainen kokemus. Siellä monenlainen neuvokkuus karttuu. Tosin jotkut oppivat lähinnä neuvokkaiksi tehtävien välttäjiksi, ja tarvitsevat siitä lähtien siviilissäkin äkäisen kotivääpelin.

[Pyryharakka]

No nyt ymmärrän miksi luonto on sen näköinen Taipalsaaren ampumaleiri alueella.
Äiti  ja tytär käynyt Naisten valmiusliiton kurssilla... eikä ammuksia ole näköjään säästelty.
 

   

[Mikko]

  Mua jurppii hiukan ,että selviäisin kohtuullisen hyvin alkeellisissa oloissa, jopa metsästäjä-keräilijänä ilman tuliasetta. Mutta nyky-yhteiskunnassa jossa selviäminen tarkoittaa lähinnä rahanhankinta ja -hallintakykyä; ei mitään mahiksia. Saikullakin kun koitti täyttää niitä lappuja niin huhhei, takkiin tuli ja lujaa. Piti lähteä kalaan että sai vaihdettua hauet ja ahvenet perunoihin etc.

  Siispä odottelen nykyisen tekno-korporatiokrafian kaatumista että voin juhlia

   Mo

[myyrä]

  Mua jurppii hiukan ,että selviäisin kohtuullisen hyvin alkeellisissa oloissa, jopa metsästäjä-keräilijänä ilman tuliasetta. Mutta nyky-yhteiskunnassa jossa selviäminen tarkoittaa lähinnä rahanhankinta ja -hallintakykyä; ei mitään mahiksia. Saikullakin kun koitti täyttää niitä lappuja niin huhhei, takkiin tuli ja lujaa. Piti lähteä kalaan että sai vaihdettua hauet ja ahvenet perunoihin etc.

  Siispä odottelen nykyisen tekno-korporatiokrafian kaatumista että voin juhlia

   Mo

 

Piristävä kannanotto.

[Jampe]

Avuttomuus on yksi, mutta kyllä voi puhua myös uuslaiskuudesta ja/tai uussaamattomuudesta. Ensinnäkin mitään ei viitsittäisi tehdä itse, aina pitää olla joku kone tai kökkä tai miesporukka rahalla jos jotain pitää tehdä. Esimerkiksi nykymies osaa kyllä leikkiä moottoripyörillä päristellä ja päältäajettavalla ruohonleikkurilla päsmäillä naapurille, mutta ei osaa kaataa puuta. Leikkimökkiäkään ei osata tehdä itse vaan tilataan Rautiasta valmis...- voi herranjumala mikä häpeä miehelle sanon minä!
Käsillä ei viitsitä tehdä mitään vaan ruumiillista työtä kauhistutaan.  Itsekin teen leipätyökseni sellaista missä ei tarvitse itseä paljon rasittaa eikä käsiä liata mutta vapaa-ajan täyttää kaikenlainen rakentaminen, nikkaroiminen ym. käsillä tekeminen. Välillä suuriakin, vuosia kestäviä projekteja tulee tehtyä pelkästä tekemisen ilosta vastapainoksi työlle. Mikä on mukavampaa kuin väsyttää itsensä kunnon ruumiillisessa työssä, lämmittää illalla sauna, syödä kunnolla ja ottaa pari saunaolutta!  Ei mikään!    Ainoastaan lumenluontia vihaan koska siitä ei tule mitään näkyvää valmista. Sentähden lumensataminen saisi minun puolesta kyllä loppua kokonaan.

Talon rakentaminen on yksi sellainen missä nuoret miehet nykyään näyttävät täydellisen avuttomuutensa kun eivät osaa mitään eivätkä ole monesti edes halukkaita tekemäänkään mitään. Ahneet talotehtaat hyödyntävät tätä ja ostattavat uusavuttomilla nuorilla pareilla hirmuhintaisia "avaimet-käteen" -talopaketteja. Vanhemman polven miehillä ja maalla kasvaneilla sentään vielä pysyy vasara kädessä, mutta nuoret kaupunkilaismiehet... hohhoijaa!

[mt]

Ainoastaan lumenluontia vihaan koska siitä ei tule mitään näkyvää valmista. Sentähden lumensataminen saisi minun puolesta kyllä loppua kokonaan.

Kyllähän siitä tuli komeat kinokset. Nuo hellittämättömien ponnistusten tulokset tosin sulivat olemattomiin yllättävän nopeasti.

[värisyttäen]Näin on myös meidän ihmisten elämässä...[/värisyttäen]

Mt

[Jampe]

[värisyttäen]Näin on myös meidän ihmisten elämässä...[/värisyttäen]

Mt

 

 

[vaivattu sielu]

Tuli tässä huru-ukon mieleen - uusavuttomuudesta puheenollen - sota-aikana pidetyt talakoot eli keskipohojalaisittain kökät. Salittanee tämä muistelu asiallisen asian lomaan. (Ei kuitenkaan värisyttäen.)

Kökissä uusavuttomuus oli kaukana. Kökät olivat silloin ainoa tapa selviytyä kaikista haasteista, kun miehet olivat sotatantereella. Kökillä hoidettiin talojen työt naisten voimin. Minä taisin olla kökissä enemmänkin kökkäläisten tiellä kuin apuna, mutta into osallistumiseen oli kova. Kökillä hoidettiin keväällä kylvöt, kesällä heinänteot ja syksyllä viljan keruut sekä niiden puinnit. Perunan pano ja nosto olivat tietenkin myös kökillä hoidettavia töitä.

Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs kökkä. Vähäraisen ja työkyvyttömän naapurini elosuojan pärekatto oli uusimisen tarpeessa. Niinpä kotikyläni työkykyiset ihmiset päättivät korjata tilanteen. Katolle, ensin purkamaan vanha pärekatto ja sen jälkeen naulaamaan uusi, kiipesi naapureiden naiset; emännät, talojen tyttäret, piiat ja kaikki muutkin kynnelle kykenevät. Katolle oli kertynyt väkeä koko katon lappeen laajuudelta. Joukossa oli myös vanhempia miehiä ja meitä pojankloppeja pärepoikina. Päreet oli höylätty nekin aikaisemmin talkoilla paikalle tuodulla pärehöylällä. Kökkäväelle tarjottin työn edistyttyä puoleenväliin lahtivelliä. Sen tarpeet oli lahjoittanut eräs varakkaanpi naapuri.

Kökistä jäi aina kökkäväelle hyvä mieli, kökkien kohteena oleville kiitollisuus sekä ikäänkuin vielä ilmaiseksi lisukkeeksi kotikyläni asukkaille tärkeä yhteenkuuluvaisuuden tunne. Kökät olivat terapiaa parhaimmillaan. Niitä on vieläkin ikävä.

Se oli silloin, mutta nyt...
 

[Jampe]

Tuosta edellisestäkin näkee kuinka ennenaikaan jopa naiset ja lapset tekivät miesten töitä kun oli tarve.  Sota-aika tietysti vielä asia erikseen jolloin varmasti koeteltiin niin sotatantereella kuin kotirintamallakin.

Mutta asiasta kolmanteen; -oikeastaanhan tarkemmin ajateltuna osaamattomuus ei ole mikään paha asia mutta laiskuus, vetelyys ja saamattomuus on. Monikin voi olla ettei osaa mutta kun tulee pakko, tarttuu kuitenkin päättäväisesti työhön. Osaamattomuutta en ehkä siltikään laittaisi uusavuttomuuden kategoriaan, kyllähän ihminen oppii jos se vain haluaa. Paljon pahempi asia on nykyaikainen etenkin nuoria ja nuoria aikuisia riivaava velttous, haluttomuus tehdä mitään ruumiillista vaikka samalla juostaan jossain helv.. "zumbassa" hikoilemassa.  Uusvelttous ja työn vieroksuntahan se on oikein viimeisen päälle uusavuttomuutta.
Tähän on kyllä syynä paljolti yhteiskunnan muuttuminen yleensäkin; -enää ei varsinkaan kaupungeissa tarvitse tehdä mitään perustöitä kuten rakentaa, hakata metsää, lapioida ojaa tms.  Niinpä hienohelma-nirppanoukat ostavat polttopuunsa valmiiksi paketoituna huoltoasemalta ja tilaavat nurmikkoa kylvämään puutarhafirman.  Pääsyy on puhdas laiskuus ja hienohelmaisuus.

[karjalaisenkyösti]

[värisyttäen]Näin on myös meidän ihmisten elämässä...[/värisyttäen]

Muistan pikkupoikana taikka pikkunuorena, kuinka uskonnollisissa kokouksissamme saarnaajasedillä kädet värisivät voimakkaasti kun he rukoilivat jonkun puolesta.

[Kummajainen]

Tuosta edellisestäkin näkee kuinka ennenaikaan jopa naiset ja lapset tekivät miesten töitä kun oli tarve.  Sota-aika tietysti vielä asia erikseen jolloin varmasti koeteltiin niin sotatantereella kuin kotirintamallakin.

Mutta asiasta kolmanteen; -oikeastaanhan tarkemmin ajateltuna osaamattomuus ei ole mikään paha asia mutta laiskuus, vetelyys ja saamattomuus on. Monikin voi olla ettei osaa mutta kun tulee pakko, tarttuu kuitenkin päättäväisesti työhön. Osaamattomuutta en ehkä siltikään laittaisi uusavuttomuuden kategoriaan, kyllähän ihminen oppii jos se vain haluaa. Paljon pahempi asia on nykyaikainen etenkin nuoria ja nuoria aikuisia riivaava velttous, haluttomuus tehdä mitään ruumiillista vaikka samalla juostaan jossain helv.. "zumbassa" hikoilemassa.  Uusvelttous ja työn vieroksuntahan se on oikein viimeisen päälle uusavuttomuutta.
Tähän on kyllä syynä paljolti yhteiskunnan muuttuminen yleensäkin; -enää ei varsinkaan kaupungeissa tarvitse tehdä mitään perustöitä kuten rakentaa, hakata metsää, lapioida ojaa tms.  Niinpä hienohelma-nirppanoukat ostavat polttopuunsa valmiiksi paketoituna huoltoasemalta ja tilaavat nurmikkoa kylvämään puutarhafirman.  Pääsyy on puhdas laiskuus ja hienohelmaisuus.

ööö... miksi kaupungissa (kerrostalossa) pitäisi osata hakata metsää tai kaivaa ojaa??? Saako kaupungissa hakata puita tuosta vaan ja kaivella ojia?

Onko talon rakentaminen edelleen miehisyyden mitta? Ei ole mies eikä mikään, jos ei taloa saa pystyyn? Sillä ei ole mitään virkaa, että osaa suunnitella turvallisen ydinvoimalan, vaan pitää hommata metsää ja rakentaa sinne metsään oman metsän puista talo. Helppoa jossakin Espoossa. Omasta metsästä on myös tosi kiva tehdä puita Espoossa. Ja kasvatella pottuja ja sipuleita siinä omalla hehtaarilla (joka on lohkottu suvun maista) Espoossa.

Itse alusta asti rakentaminen on jäänyt osittain siksi, että kun lasketaan kokonaiskustannukset (esim. se, että rakennusaikanakin on asuttava jossain), tulee talopaketti halvemmaksi.

Yksi avuttomuuden, saamattomuuden ja haluttomuuden ruumiillistuma istuu naapurihuoneessa työpaikalla. Pitkän uran tehnyt mies, jolla on korkea koulutus. Ei kuitenkaan halua, jaksa tai viitsi opetella työnsä kannalta melko merkittävän (yksinkertaisen) järjestelmän käyttöä ja se mukavasti työllistää meitä muita. Asiasta on sanottu, mutta mies toteaa vain, että äääh... en jaksa enää opetella... Me muut tehdään hänen töitään! Jos jätämme tekemättä, omat hommat kärsii. Ei me siitä mitään ylimääräistä korvausta kuitenkaan saada.

We have this thing called reilu meininki.

"Minä se hiihdin 50 kilometriä kouluun ja pakkasta oli 35 astetta vielä toukokuussakin.." Ja eikös tämä sanota aina kyynel silmäkulmassa ja ääni kivasti väristen?

[Pena]

Ääni kivasti väristen voin kehua rakentaneeni mökille 'ekomukavuuslaitoksen' eli pömpelin kompostikäymälälle. On vielä pystyssä.

[Mörtti-57]

Mulla alakaa aina hälytyskellot soira, kun omakotirakentaja sanoo rungon ja rakennuksen vaipan olles valamihina, että he sitten paklaa ja maalaa itte. Rakennuksilla sanotahan, että maalari on timpurin pelastus, mutta kun ammattitairoton sutari on asialla niin jäläki on kauhiaa.
Tasoote ja maalaustyät aina kannattaa jättää ammatti-ihimisille, jos ei yhtään hallitte alaa.

Ruuanlaitto uusavuttomuuren alana on paha asia. Kaupan kassalla tuloo ihimeteltyä nuartenparien ostoksia, kun ostoskori on täynnä einestuattehia. Einestuattehet on joskus näppäriä käyttää, mutta ei voita oikiaa ruuanlaittoa.

[mt]

Ääni kivasti väristen voin kehua rakentaneeni mökille 'ekomukavuuslaitoksen' eli pömpelin kompostikäymälälle. On vielä pystyssä.

Voin kehua samaa. Tosin muunsin ikivanhan pömpelin kompostikäymäläkäyttöön ja uusin katon. Purkaminen oli kovempi homma, torpassa asunut suutari oli rakentanut ikuisuutta varten, jopa hirttä ja karmaisevan isoja nauloja huolellisesti kotkattuna.

Muuten olen koettanut käyttää maaseudulla paikallisia palveluita ja omalta osaltani pitää yllä maaseutumaista elämänmuotoa. Se on näet minulle hyödyllistä. Jos kaikki isännät menevät kaupunkiin kuukausipalkalle, kuka tulee jelppimään traktorilla tai kaivurilla, lainaa minkinrautoja tai tekee loppuun työn, jonka alkuperäiselle tekijälle tuli muita "kiireitä"?

Mt

[Pyryharakka]

Eihän kukaan voi olla mestari kaikessa. Jokaisella on omat lahjakkuutensa ja omat erikoisalansa. Yhteispelillä sitten joka homma saadaan hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla, jos vain kanttia piisaa myöntää että, toinen tekee jonkun homman paremmin kuin minä itse.

Noista eineksistä tuli mieleen, että aikamoista opettelua vaatii myös se, ettei kunnon martta näännytä itseään liialla kotityöllä, vaan uskaltaa joskus tarttua raakapakasteeseen ja tarjota uunituoreet viinerit vieraille, jotka heti huomaa ne valmistuotteiksi. (Tulipa tehtyä ennätyspitkiä virkkeitä, mutta en käy pilkkomaan tässä helteessä)