Kiitos! Ja kuulkaa kiitos vaivannäöstä! Uskokaa tai älkää, mutta olo on jotenkin puolipehmeä, vähän pökertynyt, tai kuin sanoisin.
Ikävöivä oli Leena ja Leena oli Ikävöivä, ja Ikävöivä kyllä yritti parhaansa ollakseen rehellinen sanoissa ja töissä. Mutta oliko? Kun nyt on, kuin itse olisin jäänyt ihmettelemään: Mikä ihmeen ikävöivä? Ihme tyyppi kumminkin.
Onko sittenkin niin, että nimimerkin taakse voi myös mennä vähän kuin suojaan ja suojaan pääasiassa itseltään. Puheella kun periaatteessa ilmaistaan ajatuksia mutta taidetaan useammin niitä peittää.
Olo on jollakin tapaa kuin puhtaampi...rehellisempi...se olen minä nyt, päivää kaikille.
