Kirjoittaja Aihe: Jumalan johdatus vielä kerran  (Luettu 17808 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #30 : 23.04.10 - klo:23:14 »
Monimutkainen juttu tai sitten ei, tämä johdatus. Kuulostaa jotenkin pimeältä sellainen syyllistäminen, että esim. sairastuit, koska toimit Jumalan tahtoa vastaan opiskellessasi jotain tiettyä alaa. Huh huh.. Helppo syyllistää, jos luulee itsellään olevan parempaa tietoa tai uskoa tai mitä lie. Ainakin jälkeenpäin. Mitähän syyllistäjä olisi sanonut etukäteen, jos olisit kysynyt, että menenkö sinne vai tänne.. Ai Jumala johdattaa, kun rukoilet, näyttää selvästi oikean polun??? Entäs jos konkreettista tietoa ja varmuutta ei tule, onko usko liian heikko vai peräti olematon, riittämätön, kelpaamaton?? Huh huh..

Niin me ihmiset ollaan hyvin erilaisia. Toista saattaa johdatuksen ajatteleminen viedä kovaan kipuiluun miettiessään, mikä on Jumalan tahto, mitkä on merkit jne. Toinen taas kokee sen turvallisena ja helppona elämänä. Minusta on niin turvallista, kun luotan, että loppuviimeksi ollaan kuitenkin Jumalan kämmenellä, meninpä minä syteen tai saveen.
Silloin tällöin päädyn rukoilemaan: "Herra tutki minut ja tarkasta tieni, jos se on vaivaan vievä, niin johdata minut oikealle tielle." Ei se poista minun vastuutani tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, mutta se on jonkinlainen perusturva.  :eusa_pray:

Yhdyn Pyryharakan ajatuksiin.

Teen valintoja senhetkisen parhaan ymmärrykseni mukaan. Se ymmärrys voi tietysti olla mitä tahansa ja johtua mistä tahansa tilanteeseen liittyvästä. Jos menee ihan pieleen, en syytä Jumalaa, sillä en pidä Jumalaa automaattina,  joka toimii minun halujeni mukaan. Sen sijaan yritän ottaa opikseni. Joskus kyllä tulee huudettua, että "Miksi??!!" Uskon, luotan tai usein pelkästään toivon, että Jumala pitää huolta harhailuistani ja rimpuiluistani huolimatta. Jos Jumala ei minulle sano, että "Tee noin" tai "Älä tee näin", niin jotainhan minun on valittava. Jotkut tuntuvat kokevan selviä johdatuksia, toiset kokevat tarpovansa suossa lähes jatkuvasti.

Nämä ajatukseni nousevat siltä pohjalta, etten omassa elämässäni ole kokenut mitään liian ylivoimaista. Eli pystyn elämään mielestäni ihan hyvää elämää. Jos jokin taakka tuntuisi liian raskaalta, ajattelisin varmaan toisin. Kai.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #31 : 23.04.10 - klo:23:32 »
 Kaipa koko juttu on nurinpäin. Mitäs nyt? Kuinka suhtautua, kuinka sopeutua? Etsimään omasta elämästä niitä merkkejä johdatuksesta, vai ei ollenkaan.
Saattaa mennä ajatukset (pää) sekaisin, jos liikaa alkaa tuijottaa merkkejä tai edes etsiä niitä. Asiat järjestyy?? Tavalla tai toisella.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #32 : 24.04.10 - klo:05:28 »
Minusta kuulostaa, että uskot Jumalan johdattavan kansakuntia ja suuria linjauksia, mutta että Jumala ei johdata yksityistä ihmistä. Ymmärrän tekstisi niin, että olet joskus ollut väärällä tavalla riippuvainen Jumalan johdatuksesta, ja niinmuodoin et ole kantanut omaa vastuuta omista valinnoistasi. Ymmärrän, että sellaisesta on täytynyt opetella pois. Jokaisen on itse tehtävä valintoja ja päätöksiä, ja niistä seuraa vastuu. Mutta älä heitä lasta pesuveden mukana. Saat kuitenkin luottaa Jumalan turvaan elämässäsi.
Kiitos kaikille. No, se meni näin: Minua nuhdeltiin ammatinvalinnasta, enkä oikein ymmärtänyt syytä. Ihan pyytämättä tämä seurakunnan työntekijä selvitti,  että sairastuin koska olin toiminut Jumalan tahtoa vastaan -- siis, vähän kuin nyt Pyryharakalle olisi sanottu lapsen kuolemasta että se oli hänen syynsä --- raskaus oli ollut Jumalan tahdon vastainen, ehkä koko liitto.

Sitä en ymmärtänyt ollenkaan, sillä minusta johonkin opiskelupaikkaan halutessaan tulee pääasiassa miettiä, kiinnostaako juttu ja mihin opiskelu johtaa, sen jälkeen lukea kunnolla pääsykokeisiin.

Tautitilanne ajautui pikku katastrofiin, sillä hoitovirheitä ja väärin lääkitsemisiä nyt vain sattuu, onneksi ne harvoin ovat hengenvaarallisia, mutta kyllä, usein sitäkin. Lääkärit eivät pääsääntöisesti osaa kysyä "miksi minä". He kysyvät, "Miksi en minä, kun niin moni toinenkin". Mutta kyllähän ne puheet ja Jmalan tahdot siinä jotakin varmaan vaikuttvat, sllä ihminen kokee aina syyllisyyttä sairastussaan, ja kysyin siksi itse papilta johon nyt vain kerta kaikkiaan luotin.

Kysyin silloin itse tuota, että suuria linjojako vai yksittäisiä ihmisiä.  Vastas oli ettei nyt niin ketään...ei ainakaan ihmistä... ja perustelt livat, joskin minuun liittymättömiä kn en sitä niin ajatellut, yks kaikki vakuuttavat.

Tämä meni nyt vähän hölmösti keskusteluksi  minun asioistani --- höntti tunne --- koetin kertaalleen kyllä kirjoittaa kysymyslistaa, mutta kai siitä kohtakin ainakin teologian sivulaudaturin verran tekstiä keräilisi,. Ja itsehän alotin konkreettisella esimerkillä, ja potilaista ei saa puhua...ja...
« Viimeksi muokattu: 24.04.10 - klo:05:31 kirjoittanut ikävöivä »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #33 : 24.04.10 - klo:05:57 »
Kyllä siinä näin käy.  JOs täysin siirtää syrjään ajatuksen siitä että Jumala johdattaa, siirtää syrjään aika paljon.

Ensin lentää romukoppaan ajatus Jumalasta ylipäätään olemassa missään tekemisissä tämänpuoleisen elämän kanssa. Hän katselee tekojamme ja pitää niistä kirjaa, ja viimeisellä tuomiolla kirjat avataan. Mutta tämä maailma ei kuulu Jumalalle.  Tätä ei siten kannata paikkailla - käsittääkseni oli kyllä noin runsas sata vuotta sitten hyvin herännäishenkinen ajatus - sillä se kypsyy tuhoon joka tapauksessa. Täytyy vain saarnata sanaa ja pelastaa kuka itsensä pelastaa antaa, kuin tulesta kekäleenä temmaten.  Nykyisin tätä ajatuskantaa lähestyvät kansanlähetysläiset. Hekin hieman hellittävät jo.

Sitten tietenkin ja tähän kytkettynä sekä juutalaisuudelle että kristinuskolle yhteinen liittoajattelu - siitä kysyin, koskeeko se kansoja vai ihan tavan tallaajiako myös. Kysyin sanatarkasti, kuinka kirkko siitä opettaa, ja helppoa olisi ollut todeta ettei mitään, se ei kuulu Tunnustuskirjojen teemoihin.  Kai pappi ne tuntee,  kun niihin toimintansa nojaa ja niihin sitotuu.   Se oli aika fataali tilanne - jos tahtoo ajatella että no siinä Jumala johdatti noin, no, onhan se mahdollista. Jumala johdatti siinä tapauksessa kyllä aika radikaalisti poispäin itsestään mutta onhan Hän ennenkin toiminut, no, aika radikaalisti. .  Ehkä mielummin ajattelisin, että tuollasta nyt sattuu. Tämä henkilö haksahti papinpuvussa olemaan enemmän yksityishenkilö kuin pappi -

.....................................
 
Niin Pyryharakka. En nyt tiedä mitä sinulle sanoisin. Emme tunne toisiamme ollenkaan - mistä sait ajatuksen että olin joskus ollut hyvin omalaatuisilla teillä johdatususkoineni - siitäkö että minua nuhdeltiin? Etkö itse kerran kirjoittanut myös että ikävöivä se nojaa järkioppeihin ja älyyn vai kuinka se oli?  

Toivoisin, että se saisi jäädä. Ei ajatteleminen ole syntiä. Ellei pidä ajatksista tai jonkin tietyn henkilön ajatksista niin rohkeasti yli vaan ja uutta kehiin.

Niin pitkään kun emme toinen toistamme tunne, ehkä jätämme toistemme uskon ominaislaadun tikullakaivelun. Jutellaan asioista ja vastataan vaiks kysymyksiin, että näinkö sinä siis ajattelit, mttei arvailla eikä arvioida --- jookos?
« Viimeksi muokattu: 24.04.10 - klo:06:04 kirjoittanut ikävöivä »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #34 : 24.04.10 - klo:06:19 »
Niin aivan. Ja eikös juuri vietetty Hyvän Paimenen sunnntata. Onhan paimen originelli toimessaan, jos lauma vilistää miten vilistää, ja paimen kai sitten vain nojailee lammaskarsinan aitaan ja polttelee tupakkia ja miettii pohjettaan raapien että onhan nyt p-sti noita sääskiä taas ja kenelles delegois homman. Tai jos on syvällisempi tyyppi, hahmottelee mielessään seuraavan  universumin alkuräjähdyksen detaljeja.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #35 : 24.04.10 - klo:06:44 »

Niin Pyryharakka. En nyt tiedä mitä sinulle sanoisin. Emme tunne toisiamme ollenkaan - mistä sait ajatuksen että olin joskus ollut hyvin omalaatuisilla teillä johdatususkoineni - siitäkö että minua nuhdeltiin? Etkö itse kerran kirjoittanut myös että ikävöivä se nojaa järkioppeihin ja älyyn vai kuinka se oli?  

Toivoisin, että se saisi jäädä. Ei ajatteleminen ole syntiä. Ellei pidä ajatksista tai jonkin tietyn henkilön ajatksista niin rohkeasti yli vaan ja uutta kehiin.

Niin pitkään kun emme toinen toistamme tunne, ehkä jätämme toistemme uskon ominaislaadun tikullakaivelun. Jutellaan asioista ja vastataan vaiks kysymyksiin, että näinkö sinä siis ajattelit, mttei arvailla eikä arvioida --- jookos?
 Ellet ollut silloin tai niinä kertoina sinä ----  etkä se nyt ainakaan ollut yksin sinä, se tuli vastaan yhdellä kohtaa aika linjaavasti ----  pyydän tosissani anteeksi.  En muista kuka kirjoitti mitäkin. Saatan erehtyä.  Mutta yks kaikki. Jos tehtäisiin niin?  

Vastakkainasettelu "pään tieto - sydämenusko" on tuntunut vähän, no, miten sanoisi, ei ihan mukavalta eikä viisaaltakaan. Vaikka kuinka kääntää melessään niin hyvn mahtuvat sinne immeiseen molemmat - todennäköisempää on ettei kumpaakaan löydy, kun oikein tutkitaan. Ihan ketä hyvänsä.
« Viimeksi muokattu: 24.04.10 - klo:06:49 kirjoittanut ikävöivä »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33770
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #36 : 24.04.10 - klo:07:43 »
Huomenta ikävöivä.

Minä ainakin kirjoitin omalla kohdallani mahdottomaksi käyneestä järkiuskosta.
Kun niissä monissa raamattupiireissä lause lauseelta analysoitiin Raamatun sanomaa ja jokaisella oli omat näkemyksensä, lopetin koko tutkimistouhun. Sen lisäksi muutamat
pyhitystä tähdentävät kirjat kävivät mahdottomiksi ymmärtää. En pian tiennyt että missä tässä mennään. Sitten oman elämän sotkut päälle!

Jättäydyin sen viisauden varaan minkä Pyhä Henki minulle tärkeimpinä avasi. Ja rukous on aina johdattanut ja tuonut rauhaa.

Meille kaikille on oma tiemme.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #37 : 24.04.10 - klo:08:17 »
Jättäydyin sen viisauden varaan minkä Pyhä Henki minulle tärkeimpinä avasi. Ja rukous on aina johdattanut ja tuonut rauhaa. Meille kaikille on oma tiemme.

Tähän sopiikin jälleen Heli Karhumäen viimeisen Kotimaan kolumnissa heittämänsä viisaus:
"Uskottavimpia ovat ne oppineet, joiden asenteena säilyy: 'Onko tuo kaikki todella tarkoitus uskoa? Vau!"

Yksinkertainen usko ilman fiinejä opillisia rakennelmia on parempi kuin huolellisesti tutkittu ja loppuun hiottu korttitalo, jonka tuuli voi hajottaa koska tahansa. 
Acta, non verba.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16862
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #38 : 24.04.10 - klo:08:38 »
Tähän sopiikin jälleen Heli Karhumäen viimeisen Kotimaan kolumnissa heittämänsä viisaus:
"Uskottavimpia ovat ne oppineet, joiden asenteena säilyy: 'Onko tuo kaikki todella tarkoitus uskoa? Vau!"

Yksinkertainen usko ilman fiinejä opillisia rakennelmia on parempi kuin huolellisesti tutkittu ja loppuun hiottu korttitalo, jonka tuuli voi hajottaa koska tahansa. 

Amen
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1567
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #39 : 24.04.10 - klo:08:48 »
Joka eksyy tuhat kertaa löytää kotiin. Tämä viisaus taitaa olla opettavaa, arkista johratusta. Maalima on niin monelle paikka, josta löytyy vaan köyhyyttä iliman mitään ihimisarvoa. Monasti tuloo miälehen, että on aika ittekästä täältä länsimaisesta elintasoähkystä rukoolla ja toivoa johratusta ja siunausta elämällensä näin epätasa-arvooses maalimas. Lähimmääsen rakkaus olokohon itte kunkin suurin johratus.
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #40 : 24.04.10 - klo:09:27 »
Joka eksyy tuhat kertaa löytää kotiin. Tämä viisaus taitaa olla opettavaa, arkista johratusta. Maalima on niin monelle paikka, josta löytyy vaan köyhyyttä iliman mitään ihimisarvoa. Monasti tuloo miälehen, että on aika ittekästä täältä länsimaisesta elintasoähkystä rukoolla ja toivoa johratusta ja siunausta elämällensä näin epätasa-arvooses maalimas. Lähimmääsen rakkaus olokohon itte kunkin suurin johratus.

Täs oli muutes ihan hirveest viisautta.  :023:
Miä oon kans ihan huamannu, et jos miä rupeen vouhkaa et mun ei nyt vaa eurot riitä lääkkeisii, ja miättii et myynks miä tän pikkuhitasin niitten takii ja et mist miä muka saan halvempaa kämppää ja jos miä sillee ja jos miä tällee, nii miä oon onneton. Tiätyst aina ku miä veän viimist liuskaa laatikost, ja katton et jaahas, pualtoist päivää ja nää loppu, nii miä alan nurisee. Mt myä kuallaa kaikki. Jos mä kualen sillee nii miä kualen. Tiätyst miä seest pyyvän et jos ei sillee, se on inhottava, mt kun mä aattelen niitä joil on koko ajan kovii kipui, nii, ei sekää.  Paras ku ei aattele.
« Viimeksi muokattu: 24.04.10 - klo:09:40 kirjoittanut ikävöivä »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #41 : 24.04.10 - klo:09:41 »
Täs oli muutes ihan hirveest viisautta.  :023:
Miä oon kans ihan huamannu, et jos miä rupeen vouhkaa et mun ei nyt vaa eurot riitä lääkkeisii, ja miättii et myynks miä tän pikkuhitasin niitten takii ja et mist miä muka saan halvempaa kämppää ja jos miä sillee ja jos miä tällee, nii miä oon onneton. Tiätyst aina ku miä veän viimist liuskaa laatikost, ja katton et jaahas, pualtoist päivää ja nää loppu, nii miä alan nurisee. Mt myä kuallaa kaikki. Jos mä kualen sillee nii miä kualen. Joteski siihekii on valmis...Tiätyst miä toisinaa pyyvän et jos ei siihe kohtaksee,  se on inhottava, mt kun mä aattelen niitä joil on koko ajan kovii kipui, nii, ei sekää, se vast onkii. 

Paras ku ei aattele.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #42 : 24.04.10 - klo:11:07 »
Monasti tuloo miälehen, että on aika ittekästä täältä länsimaisesta elintasoähkystä rukoolla ja toivoa johratusta ja siunausta elämällensä näin epätasa-arvooses maalimas. Lähimmääsen rakkaus olokohon itte kunkin suurin johratus.

Yksi vakava asia kuitenkin. Jokainen Jumalan perään huutelija ei kysy mielihyvän perähän. Se on ehkä asiallista muistaa. Jos, on kyllä syytä pysähtyä ja ajatella uurestansa. Paljoa ilman voi olla. Täällä "ähkyssäkin" saattaapi tulla raja vastahan. Silloin sitä kyselöö, jotta annako mnää tämän viiseuroosen tolle kurjalaaselle, vai säästänkö ittekkäästi omihin lääkkeisihin. Että mitenkä päin se Jumala haluaapi ja mitenkä se Jeesus täs tilantehes olsiis toiminnu. Minä olen siinä vahavasa luulosa, jotta Jeesus olisi antan tämän rahan sille jolla on välitön näläkä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #43 : 24.04.10 - klo:22:33 »
Kun niissä monissa raamattupiireissä lause lauseelta analysoitiin Raamatun sanomaa ja jokaisella oli omat näkemyksensä, lopetin koko tutkimistouhun. Sen lisäksi muutamat
pyhitystä tähdentävät kirjat kävivät mahdottomiksi ymmärtää. En pian tiennyt että missä tässä mennään. Sitten oman elämän sotkut päälle!
Kiitos (muustakin, lämmöllä) ja tästä vielä. Tuttua sikäli,  että täsmällenhän tähän oma äitee hermostui niissä raamattupiireissä joissa yhtä kaikki sinnikkäästi ramppasi. Torstai-illat olivat sitten vähän, no, haastavia, meille muille.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Jumalan johdatus vielä kerran
« Vastaus #44 : 24.04.10 - klo:22:41 »
Yksinkertainen usko ilman fiinejä opillisia rakennelmia on parempi kuin huolellisesti tutkittu ja loppuun hiottu korttitalo, jonka tuuli voi hajottaa koska tahansa. 

Oli hyvä omalle kohdalle, tämä "back to basics" projekti, kuten Pena kysyi että näinkö, kun haeskelin "historian Jeesusta". Sanoma oli lopulta niin yksinkertainen ja selkeä, että mietitytti mistä kaikki se sälä...

Kyl jäin miettimään onko lopulta niin, että armon uskomnen  ja käsittäminen on tosi vaikeaa. Onhan täs itsekin usein varsin armoton. Toisille,  ja itselleenkin. 

Se taitaa olla niin jumalallinen asenne, suhtautumistapa ja kokemus ja mitälie ettei kai sitten ihme ettei sitä ihminen edes ymmärrä. On vaikea eläytyä ihan vieraaseen, eikä sitä sitten tajuakaan.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.