Minun tieni olisi mieluiten metsän, valoisan koivikon läpi rantaan vievä jalankulkutie. Mieluiten sellainen polku vain, korkeintaan hevosen kumipyöräkärryillä kuljettava, linnunlauluinen, poutapilvinen.
Mutta se mitä se on, on kaksikaistainen päälystetty autotie, jopa moottoritie jota kiireellä kuljetaan ees-taas.
Totuus kaiken olevaisuudesta on Jumalan meiltä salaama. Itse voin muodostaa pitkälti oman totuuteni. Omatunto sanelee teenkö oikein vaiko väärin. Totuus voi olla kova ja armoton. Se voi lentää silmille kuin loka rapakosta. Silloin tuntuu että se ei ole hyvä totuus.
Kristus kun tulee valaisemaan hämärässä kulkijaa, totuus saa uuden muodon. Silloin paljastuvat totuuden todelliset kasvot. ja Hyvyyden voima voittaa ankarankin totuuden.
Elämänriemu vaihtelee. Kukapa jaksaisikaan elää jatkuvaa pyhäpäivää. Arki monine askareineen auttaa iloitsemaan juhlahetkistä.
Elämä antaa raskaitakin aikoja. Niistä selviäminen opettaa tyytymään vähempään .
Parhaimman elämän saa maistaa kun jättää sen Jumalan johdatukseen.