Lasten suusta

[malla]

 

Molemmilla pojillani oli ensimmäinen kunnon sana äiti mutta tytöllä oli pappa.
Aikansa harjoitteli näin ikkäästi: -pap pap pap...ja sitten tuli pappa.

[malla]

Kun tyttö oli muutaman vuoden ja meillä oli sellainen iso vaalean punainen pantteri pitkine kinttuineen ja käsineen niin tyttö sanoi aina iltaisin:
"pantte vankilaan"
-eli se piti laittaa siivouskomeroon yöksi.

Ja samasta froteekankaasta tehty iso possu...esikoinen oli kerran keitttiössä avannut saksilla koko mahan ja tehnyt possulle kirurgisen operaation...oli kaikki täytteet lattialla.

[malla]

Tämä on enemmänkin lapsen kynästä kuin lapsen suusta.

Keskimmäinen oli kerran pienenä tehnyt oman huoneensa seinään violetilla kynällä aika ison piirroksen.
Kyselin mitä tämä kaikki oikein esittää niin sanoi että se on kaupunki etkö sä äiti tajua.
Ja esitteli katuja ja taloja siinä.
No olihan se hieno ja en hennonnut pojan luovuutta tukahduttaa, kehaisin vaan että ompas hieno taideteos.

Ja oman lasten raamattunsa kanteen oli pienenä kirjoittanut:
"äiti, isi ja "A" 
Ja piirtänyt kaikista kolmesta kuvan...kysyin että miksei "V" JA "V" (eli miksei muut lapset ole siinä niin sanoi että niillä on oma kirja ja tämä on minun ja isi ja äiti saa tätä lukea.)

Hauskoja muistoja ja niin eläviä, kuin juuri olisi tapahtuneet vaikka vuosia aikaa jo.

[1944]

Luin äsken kirjan Karjalan kansasta, siis evakoista. Pikkupoika, kun häneltä kysyttiin, mikä sinusta tulee isona, vastasi "laitit hella" = raitis herra. Isäkö vai äitikö oli lukenut Sananlaskut, viimeinen luku, kuningas Lemuelin äidin ohje pojalleen.

[malla]

 

Nyt pitää lopetella nostalgiamuistelot ja musiikin kuuntelu sekä lukeminen ja kirjoittaminen ttaas tällä erää.
Mutta mukavaa iltapäivää.

[1944]

Samoin

[malla]

Tyttö oppi lukemaan maitopurkin kyljestä.
Tuli ensin yksi sana...sitten useampia ja kohta luki etikettiä pois tiehensä.
Sitten leikkivät ystäväperheen pojan kanssa koulua, mun tyttö oli opettaja ja 2 vuotta nuorempi poika oli oppilas...ja oppi siinä lukemaan samalla, viisi vuotiaana. Sinä kesänä tyttöni sai ilmaiset jätskit kun pojan isä halusi osoittaa minun tytölle kiitllisuutta siitä että poikansa oppi 5 vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan.

[Pena]

Poikani yritti puhua järkeä nuoremmalle tyttärelleen, parivuotiaalle. Tämä ohitti tilanteen mutisemalla: "Minä en voi vastata, kun minulla on ruokaa suussa."

[Riitta-mummi]

Pikku-akoilla on vielä muutama kirjain oppimatta. Ainakin K ja R, mutta enpä ole heille Kristuksesta puhunutkaan. Jeesus on kyllä tuttu.

Viime kerralla kyselimme kuinka R sujuu. Tyttöjen äiti sanoi isommalle: Sanopas Risto Päppääjä. Siihen tyttö, kikatellen: Sanompa vaikka Nuudelipää, Nuudelipää tai OMG. Ja hänelläkin oli hauskaa.
Isomummia naurattaa vieläkin.

[Riitta-mummi]

Typykät ovat nyt vuotta vanhempia kuin edellä kertomassani.  Edelleen vanhemmalta viisivuotiaalta puuttuu k-kirjain, mutta yritys on kova.
Nuoremmalla on aika sotkuinen puhe, mutta isosisko kääntää sen meille. Hän menee ehkä puheterapeutille.

Viisivuotiaan ajatuksia:

                     Mummi, sitten kun me ollaan aikuisia ja saadaan vauvoja, me tuodaan ne teille hoitoon.

(  sopii, jos vielä saamme elää n. 90-vuotiaina )

                     
                       Mummi, kun minulle tulee  o i k e i n  hyvä olo  niin tulee itku, silmät kuumenee.

( tätä tapahtuu kun puhumme iltarukouksessa Jeesukselle )

 

[Pena]

Isosiskon seitsemänvuotispäivien suklaa-päärynä-pähkinämarenkikakkua kehuttiin. Pikkusisko olisi halunnut suklaa-suklaa-suklaakakkua.

[öppiäinen]

Pikku-akoilla on vielä muutama kirjain oppimatta. Ainakin K ja R, mutta enpä ole heille Kristuksesta puhunutkaan.

"Heddamme Dittus teille nyt" lauloi pikku-öppis enkelitaivaata liki 50 vuotta sitten. Tämä esitys nauhoitettiinkin.

Ärrää en vieläkään osaa ihan täydellisesti.

[Riitta-mummi]

Meijän Martta ( Maatta ) ei osaa R, K, L-kirjaimia. Välillä tarvitaan tulkkia jotta asiat lutviutuu. Yleensä lapset ovat parhaimpia tulkkeja.

Martta itse sanoo, että Lotan poikakaveri on sanonut: Sinä puhut söpösti.
Sitten hän kuiskutti: Minä taian olla vähän lakastunut. Älä kello äitille !

Että näin, seitsemän ja kahdeksanvuotiaat alkavat tuntea näitä tunteita. Muistui että taisi olla samoin itselläkin. Olin ihastunut luokkakaveriin niin, että nimesin kissanikin Pekaksi ( muka Töpöhännän mukaan ) Rakas Pekka !

Isosisko menee parhaillaan tämän ihailun kohteen kotiin lettukesteihin. Tästä ei saa leikilläkään kiusoitella. Sanoinkin, että on hieno juttu kun tyttö ja poika voivat olla ystäviä. Eikä koulussakaan kuulema kiusoitella.

[vn]

Kas kun on samanlainen Maatta meilläkin, kirjaimia puuttuu, kehittynyt kyllä jonkin verran.
Kiva olisi jutustaa enemmänkin, mutta rajoitan.

[malla]

Taivaan Isän hyvyyttä ja siunausta Marttoille  ja muille lapsille.