Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 01.06.13 - klo:12:30
-
Herättäjäjuhlat sujuvat vuodesta toiseen useimmiten ikään kuin vanhan kaavan mukaan. Yllättäviäkin tilanteita ja jopa säpsähdyksiä saattaa kenen tahansa osaksi kuitenkin tulla. Kerron esimerkin: Istuin Lahden vuoden 2007 herättäjäjuhlien lehdistökeskuksessa lukemassa joko Etelä-Suomen Sanomia tai Lahden herättäjäjuhlista tekemääni omaa ennakkojuttuani Hengellisestä Kuukauslehdestä. Korkeasti kunnioitettu Jaakko Elenius tuli siihen lähelle, ja sanoi äkisti ja ilkeäsävyisesti:
- Mälmiväärä, Kyöppälä...!
Säpsähdin. Menin lukkoon.
On totta, että äitini suvussa on kasapäin melkein tuonnimisiä ihmisiä, mutta...!?
Tähän jatkoksi kerrottakoon, että uutisvirrassa ja sanomalehtiasioissa ( Jaakko Elenius oli sekä kirkollisen viikkosanomalehti Kotimaan että sanomalehti Pohjalaisen päätoimittaja ) yhteistyömme johtaja Eleniuksen kanssa pelasi kertakaikkiaan upeasti ja muutamassa sekunnissa oli molemmin puolin kaikki selvää aina. Aina. Näissä ns. uskonnollisissa asioissa taisi toisinaan olla toisin.
Kertokaa mikä teitä on säpsähdyttänyt herättäjäjuhlilla?! Toki myös ylle laitettua episodia voi jatkaa.
Kerran olen säpsähtänyt myös m a t k a l l a herättäjäjuhlille. Olimme menossa Poriin yli 50 vuotta sitten. Kullaalla isäni ajoi variksen yli. Surin tuota auton alle kuollutta varista kauan. :kahvi:
-
Jaskalla oli rautainen huumori,aina pilke kulmassa! Hyvä,kun sutkin joku herätti, ei sekään retki mennyt hukanteille! Perinteet ja pysyvyys jossain formaatissa,esim. Herättäjäjuhlissa, on ehkä ihan viisasta,koska pysyvyys ja tietoisuus jatkotulemista luo ihmiselle,asiakkaalle,yhteisön jäsenelle turvallisuuden tunteen, joka antaa perusteen osallisuuteen.
Aina harmittaa,kun Mauno-kissi tuo saaliinsa esittelyyn portaille,eilen valitettavasti varomaton orava ja viikko sitten pääskynen syötynä,vain haarat jäljellä!
Itse murehdin aina kaikista luontokappaleista,sääsket ja kyyt murhaan säälittä ,mutta viime kesänäkin lähetin 17 pääskynpoikaa maailmalle !
Palaavat toukokuussa koputtelemaan ovelle,vanhan valmiin pesän käyttölupaa kysyen.
-
Nyt puhun sanomalehtimaailmasta: sain huomata, lukea ja kuulla että Eleniuksen Jaska oli mainiosti kartalla silloin kun kyseessä oli historia ( etenkin keskiaika ), urheilu, kirjallisuus ja eteläpohjalaisten tekeminen eri aikakausina. Toistan: sanomalehtimaailmassa kaikki sujui aina kuin rasvaten. Aina. :kahvi:
Sitten tuohon Lahden vuoden 2007 tapaukseen ja ystäväni jukkasakarin sanomiseen: ehkä herätti, pilkettä ei t u o l l o i n ja tu o s s a asiassa kumminkaan ollut.
Vastaavaa on puolivahingossa saanut kuulla yksi äitini sukulainen. Pilkettä ei silloinkaan ollut. Enempi noin niin kuin kovaa tekstiä. Nimen annan pöytään sitten vaikka jossain salissa jos tarve sitä vaatii. :kahvi:
-
Säpsähdän aina lauantain päiväseurojen alkaessa, kun Jumala ompi linnamme kajahtaa ja sunnuntaina juhlien lopuksi nöksähdän polvilleni loppurukoukseen.
-
Onkos teitä joku puhe säpsähdyttänyt, tai vaikka se että olette nähneet jonkun tutun vuosien takaa - sellaisen jonka olette ajatelleet erkaantuneen tästä meille kaiketi rakkaasta herätysliikkeestä, mutta niin vain tämä tietty tuttu tahi jopa ystävä joka onkin sitten saapunut juhlille, vaikka siten kuin tuhlaajapoika, tai jotenkin tullut kumminkin puupenkeille? :kahvi: :017:
-
minä en säpsähtele... vaikka haluaisinkin!
-
minä en säpsähtele... vaikka haluaisinkin!
Ehkä sinä juhani, niin väkevästi ymmärrät, että kaikkea tapahtuu ja että ihmiset ovat kuten ovat. Että on kuin on. Ehkä sinä olet tietyllä lailla lähes äärimmäisen tietoinen ja annat sittenkin karuuden ottaa aimo palan suuresta herkkyydestäsi!?
-
minä en säpsähtele... vaikka haluaisinkin!
Olet kyllä joskus hyppinyt seinille joidenkin minun kommenttieni johdosta.
-
Minäkin säpsähdin omilla Lahden juhlilla. Säpsähdin hereille. Niin hereille että uskallan kutsua itseäni heränneeksi. Onneksi oppi on hyvä ja raja-aitoja ja korkeita kynnyksiä ei ole.
Mauno istui samalla penkillä, ihan vierelläni. Kuinka sattuikaan tuttu tuhlaajapoikakertomus kolauttamaan. Mauno näki kyyneleeni. Jotain yritin hänelle todistaa (vanha tapa oli tiukassa), hän vastasi hyvällä körttitavalla: Niin tässä sitä ollaan !
En nähnyt enkä kuullut Jaakko Eleniusta, mikä on suuri vahinko , mutta olempa saanut hänen pojaltaan kunniamaininnan, isosisko.
-
Minäkin säpsähdin omilla Lahden juhlilla. Säpsähdin hereille. Niin hereille että uskallan kutsua itseäni heränneeksi. Onneksi oppi on hyvä ja raja-aitoja ja korkeita kynnyksiä ei ole.
Mauno istui samalla penkillä, ihan vierelläni. Kuinka sattuikaan tuttu tuhlaajapoikakertomus kolauttamaan. Mauno näki kyyneleeni. Jotain yritin hänelle todistaa (vanha tapa oli tiukassa), hän vastasi hyvällä körttitavalla: Niin tässä sitä ollaan !
En nähnyt enkä kuullut Jaakko Eleniusta, mikä on suuri vahinko , mutta olempa saanut hänen pojaltaan kunniamaininnan, isosisko.
Siis sinä, Riitta-mummi, olet nyt ollut uskossa lähes kuusi vuotta?! Vai mitä ihmettä tämä on? Sanokoon juhani ;hän osaa sen sanoa vaikka hän ei johtokuntaan kuulukaan! :kahvi: :002:
-
Vai mitä ihmettä tämä on?
Uskossa ja herännyt ei liene sama asia.
-
Uskossa ja herännyt ei liene sama asia.
Olen samaa mieltä. En halua perustella tässä.
-
Nyt meni mielenkiintoiseksi. MItähän juhani puhuu? Vai leikitäänkö tässä käsitteillä? :003: :109:
-
Nyt meni mielenkiintoiseksi. Mitähän juhani puhuu? Vai leikitäänkö tässä käsitteillä? :003: :109:
Sanat ovat sopimuksia ja niiden uudelleen käyttö ei-totutussa yhteydessä saattaa virkistää ajattelua. Voi se kyllä viedä sekaannuksiinkin. Jopa säpsähdyttää. Kaikki on yksilöllistä. Sanojen tosiasiallinen lukeminen on tärkeää eri asiayhteyksissä. Ehkäpä sanojankin lukeminen. Tässä(kin) tapauksessa saattaa olla hyötyä myös uskonnolisten tahi kirkollisten liikkeiden, eri lahkojen ja vapaitten suuntien sekä vaikkapa viidesläisyyden keskeisen sana- ja ajattelukäytön tunteminen.
Tietenkin voidaan kysyä, että miten paljon eri kristittyjä liiaksi erottaa se kun niin moni asia vaikuttaa olevan kiveen hakattu?! Päämäärä lienee yhteinen? Miten paljon voi käsitteillä, tuntemuksilla ja sanoilla leikitellä ns. uskonnollisessa maailmassa? Missä kulkee kokeilun tahi jopa vitsin raja? :icon_biggrin:
-
Nyt meni mielenkiintoiseksi. MItähän juhani puhuu? Vai leikitäänkö tässä käsitteillä? :003: :109:
Uskossa ja herännyt... olen niin vielä odottavainen. Voisiko jokin kertoa?
-
Uskossa ja herännyt... olen niin vielä odottavainen. Voisiko jokin kertoa?
Kerroitkohan itse jo ihmetellessäsi?
-
Uskossa ja herännyt... olen niin vielä odottavainen. Voisiko jokin kertoa?
"Usko" on abstraktimpi kuin "herännyt". Unesta herännyt. Olin viikolla Emil Wikströmin kotimuseossa Sääksmäen Visavuoressa. Hän oli istuttanut kolme pensasta: Usko, Toivo ja Rakkaus. Usko ja Rakkaus olivat menehtyneet. Näin on meidänkin elämässämme. Usko on heikko ja Rakkaus voimaton. Mutta Toivossa saamme elää.
-
Onhan sitä sokeaakin uskoa. Heränneellä on silmät - tai näkövammaisella muut hoksottimet - auki.
-
En ollut ymmärtänyt että olin kasteen armosta uskova jo lapsenakin. Vuonna 1983 alkoi seurakuntaelämä, ns. "uskossa olo". Sitä kesti 25 v, kunnes heräsin ja olinkin armoa tarvitseva ent. "uskovainen ".
-
Sanat ovat sopimuksia ja niiden uudelleen käyttö ei-totutussa yhteydessä saattaa virkistää ajattelua. Voi se kyllä viedä sekaannuksiinkin. Jopa säpsähdyttää. Kaikki on yksilöllistä. Sanojen tosiasiallinen lukeminen on tärkeää eri asiayhteyksissä. Ehkäpä sanojankin lukeminen. Tässä(kin) tapauksessa saattaa olla hyötyä myös uskonnolisten tahi kirkollisten liikkeiden, eri lahkojen ja vapaitten suuntien sekä vaikkapa viidesläisyyden keskeisen sana- ja ajattelukäytön tunteminen.
Tietenkin voidaan kysyä, että miten paljon eri kristittyjä liiaksi erottaa se kun niin moni asia vaikuttaa olevan kiveen hakattu?! Päämäärä lienee yhteinen? Miten paljon voi käsitteillä, tuntemuksilla ja sanoilla leikitellä ns. uskonnollisessa maailmassa? Missä kulkee kokeilun tahi jopa vitsin raja? :icon_biggrin:
Entäs tämä aika ajoin pulpahtava kastekäsityskeskustelu? Eikös evankelis-luterilaisen kirkon pitäisi nyt ensisijaisesti olla huolissaan siitä, että yhä vähemmän ja vähemmän kastetaan lapsia kirkon yhteyteen ( ainakin pääkaupunkiseudulla ymmärtääkseni näin nyt on ).
-
Uskossa ja herännyt... olen niin vielä odottavainen. Voisiko jokin kertoa?
Asun alueella, missä sana "uskossa" tarkoittaa tietyn seuraliikkeen juttua. Herännyt on minulle körtti. Edesmennyt isäni oli Kuusamosta ja kun sota päättyi niinkuin se päättyi, hän tuli etelä-pohjalaiseksi asumaan äitini pitäjään sinne Lapuanjoki-varteen. Isäni siis menetti muukalaisena asuessaan yhteyden lapsuuden uskoonsa. Edesmennyt veljeni valmistui aikanaan papiksi ja kerrottuani sen isäni veljelle, hän " höh, ei hän ole uskomassa, enempi hän on pirun pappi". Nyt on vielä niin, että sanat uskossa ja uskomassa vaihtelevat sanojan mukaan, joten on hyvä tuntea "taustat", ettet puhu läpiä päähäsi tai loukkaa toista.
-
minä en säpsähtele... vaikka haluaisinkin!
Vaatisiko siis jokakesäinen herättäjuhlat juuriharjaa ja mäntysuopaa, säpsähdyksien saamiseksi juhla kansaa varten? :icon_wink:
Uskossa ja herännyt... olen niin vielä odottavainen. Voisiko jokin kertoa?
Voi, mutta en minä. Älä ole niin malttamaton, kyllä Hän sen meille kertoo, aikanaan.
-
Minäkin säpsähdin omilla Lahden juhlilla. Säpsähdin hereille. Niin hereille että uskallan kutsua itseäni heränneeksi. Onneksi oppi on hyvä ja raja-aitoja ja korkeita kynnyksiä ei ole.
Mauno istui samalla penkillä, ihan vierelläni. Kuinka sattuikaan tuttu tuhlaajapoikakertomus kolauttamaan. Mauno näki kyyneleeni. Jotain yritin hänelle todistaa (vanha tapa oli tiukassa), hän vastasi hyvällä körttitavalla: Niin tässä sitä ollaan !
En nähnyt enkä kuullut Jaakko Eleniusta, mikä on suuri vahinko , mutta olempa saanut hänen pojaltaan kunniamaininnan, isosisko.
Riitta-mummihan on tehnyt Lahden herättäjäjuhlien kannettavalla seurapenkillä omakohtaisen ratkaisun. Noilta juhlilta ( 2007 ) asti hän on ollut vahvasti mukana heränneiden eli körttien eri tilaisuuksissa. :002: :kahvi:
-
En tarkoita nyt erityisesti Riitta-mummia.
Yleisemmin ottaen: herääminen ei taida useinkaan olla itse tehty ratkaisu vaan joku ihmisen ulkopuolelta herättää. Se voi olla valonsäde tai kukon kiekuna. Herätyskello on sikäli oma ratkaisu. että itsehän sen useimmiten asettaa herättämään, mutta siihenkin on usein muu syy kuin itse tehty ratkaisu. Tähän lisään aamuhartauksien kliseen: näin on myös hengellisessä elämässä. Kun ihminen herää, hänet on Jumala herättänyt.
-
Onnitellen Penaa, 8000 tuli saavutettua ! Vastasit ihan niinkuin olisin itsekin sanonut. Minä en tehnyt ratkaisua, se oli paljon suurempaa !
-
Yleisemmin ottaen: herääminen ei taida useinkaan olla itse tehty ratkaisu vaan joku ihmisen ulkopuolelta herättää.
"Ihmisiä on sammunut pitkin jalkakäytäviä ja bussipysäkkejä".
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288570710542.html
Siitä vaan sitten Lahteen herättelemään. :icon_wink:
-
Lahdessa on hyvät puitteet heräämiselle! (Tsekkaa edellinen viesti ja sen linkki).
-
Herättäjäjuhlat sujuvat vuodesta toiseen useimmiten ikään kuin vanhan kaavan mukaan.
Parempi taivasalla kuin tossun alla.