Öppiäisellä hyvää pohdiskelua rakkauden kaksoiskäskystä.
Siitä tekisi mieli jotenkin jatkaa, kun vaan osaisin...on kyllä aika vaikea aihe.
Rakkaus on suurimpia tunteita ja valtava voima.
Mutta vaatiiko se meiltä jotain että pystymme rakastamaan Jumalaa, lähimmäistämme, itseämme?
Kyllä kai me saamme rakkauden lahjan ja kyvyn Jumalalta?
Jotenkin tuntuu että aika iso kynnys ja este rakastamiseen, sen osoittamiseen on juuri tuo mistä Öppiskin
sanoi...meidän on varsin vaikea olla tyytyväisiä itseemme, hyväksyä itsemme, rakastaa itseämme,
nähdä itsemme Jumalan luomana ainutkertaisena ja ainutlaatuisena ihmisenä, toista minunlaistani ei ole.
Siitä saan olla ylpeä ja kiitollinen.