Tänään...

[jUHOMA4]

Vaimollani ja minulla on Histan häihin  liput elokuun 16 päivänä .

[An-na]

Artikkelin kirjoittaja kuvaa näytelmää körttielämykseksi, jollaista nykytodellisuudessa saisi kauan hakea.

Tiedän artikkelin kirjoittajan, enkä ymmärtänyt loppukommenttia - hän lienee tarkoittanut sitä, että näytelmäelämys ja kokemus oli vahva, mutta luulen, että kirjoittaja itse ei liene koskaan käynyt yhdessäkään nykypäivän körttitapahtumassa (vaikka Lapualta onkin kotoisin). Sen takia tuollainen loppukaneetti lähinnä ärsyttää. Muutenkin minua ärsyttää lehtijutut tai -arvostelut, joissa kirjoittaja kirjoittaa itsestään (niin kuin em. teatteriarvostelussa). Ketä kiinnostaa?! Mielestäni tuonkaltainen teksti ei kuulu sanomalehtiin.

[Kalistaja]

An-na ( ja muut): tässä ketjussa nyt puheena olevassa Histan Häät - teatteriesityksen arvioinnissa minämuotoisuus oli mielestäni ihan paikallaan siksi kun kyseessä oli uutisjutun ja teatteriarvioinnin kooste - ei siis puhdas uutisjuttu. Myös: yksikään juttu - myöskään uutisjuttu siis - ei ole koskaan täysin objektiivinen, vaikka objektiisuuteen toki pitää pyrkiä.

  Myös minä tiedän - tunnen - jutun kirjoittajan: hän ( Taina Latvala ) on hyvä havainnoija ja pätevä kirjoittaja. Ei hän syyttä suotta ole jo vuosien ajan kelvannut tekemään tekstejä eri lehdille ( muun muassa: Lapuan Sanomat, Iltalehti, Helsingin Sanomat ). Latvalan esikoiskirja - Arvostelukappale ( WSOY,   2007 ) - sai myös syystä kelpo arvioinnit useassa eri julkaisussa.

  Juttu oli tehty vilpittömässä hengessä, se oli mielestäni kelvokas napakkaa otsikointia ja loppulausetta myöten, loppulausetta, josta pidin, ja jonka ymmärsin.

  Yllättävää - ja samalla hienoa oli se - jutun saama tila. Noin suuri juttutila ei ole itsestään selvyys kun samassa yhteydessä puhutaan Helsingin Sanomista ja uskonnollisesta aiheesta.

   

[Lars Mikael]

mutta luulen, että kirjoittaja itse ei liene koskaan käynyt yhdessäkään nykypäivän körttitapahtumassa (vaikka Lapualta onkin kotoisin).

Henkilökohtaisesti en tunne artikkelin kirjoittajaa, enkä tiedä hänestä juurikaan mitään. Hän sanoo artikkelissa:"Körttiläisyyden kehdossa Lapualla kasvaneena minun pitäisi varmaankin tietää, mistä on kyse. Sama sanoo näytelmän käsikirjoittaja, emeritusprofessori Heikki Ylikangas".

Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa, mitä Ylikangas on saanut aiheesta irti, jonka vuoksi kyselin sen katsoneiden perään. Historiankirjat kertovat tapahtumasta aika niukasti, vaikka se oli erittäin merkittävä tapahtuma herännäisyyden historiassa. Minua kiinnostaa lähdekirjallisuuden vähäisyyden vuoksi myös se, kuinka paljon teatteriesitys perustuu tosiasioihin ja kuinka paljon siinä on fiktiota.

[An-na]

teatteriesityksen arvioinnissa minämuotoisuus oli mielestäni ihan paikallaan siksi kun kyseessä oli uutisjutun ja teatteriarvioinnin kooste - ei siis puhdas uutisjuttu. Myös: yksikään juttu - myöskään uutisjuttu siis - ei ole koskaan täysin objektiivinen, vaikka objektiisuuteen toki pitää pyrkiä.

Kyllä, siinä olet ihan oikeassa, juttu ei ole koskaan objektiivinen eikä tietenkään teatteri- tai muukaan taidearvostelu, sehän on aina yhden ihmisen mielipide. Mutta se, mitä kritisoin, on minä-muodossa kirjoittaminen. Kyseinen henkilö on tehnyt sitä kautta aikain kaikkiin mainitsemiisi lehtiin (no, Iltalehteä en ole lukenut, mutta LS:n ja HS:n juttuja kyllä), ja aina niissä on ollut sellainen "minä teen, minä koen" -näkökulma mukana. Minua se ärsyttää, siis tyylilaji. Kyllä sellainen varmasti sopii novellikokoelmaan ja esim. Nyt-liitteen ja Kuukausiliitteen kaltaisiin lehtiin ja niiden artikkeleihin, mutta ei mielestäni päivittäin (tai kaksi kertaa viikossa) ilmestyvään sanomalehteen. No, tämä on mielipidekysymys, ja jokainen saa tykätä siitä mistä haluaa. Itseäni se tyyli häiritsi jo aikanaan Lapuan Sanomissa, mutta ilmeisesti joihinkin se puree. Eikä hän ole ainut, joka tuonkaltaista harrastaa teksteissään, on niitä muitakin; tämä kritiikki ei siis ollut tarkoitettu yksinomaan kyseistä toimittajaa kohtaan.

[Salis]

Kyllä, siinä olet ihan oikeassa, juttu ei ole koskaan objektiivinen eikä tietenkään teatteri- tai muukaan taidearvostelu, sehän on aina yhden ihmisen mielipide.

On tietysti eroa siinä, mihin arvostelee. Kun Helsingin Sanomissa kriitikko esittää oman kärjekkään mielipiteensä, kulttuurisivuja lukevat saattavat vetää myös johtopäätöksiä taideteoksen laadusta.

Hesarissa oli takavuosina sellainen musiikkikriitikko, että hän suorastaan saneli sen, kuka oli hyvä tai huono artisti.  Parhaimpia ovat kriitiikit, jossa esitetään vaihtoehtoisia ja monipuolisia tulkintoja. Kriitikon pitää myös ymmärtää, että lukijakunnasta vain harva on kirjallisuuden, musiikin, teatterin, tanssin tai kuvataiteen asiantuntija.

Oma kantani elokuvakriitikkoihin on synkeä. Menen yleensä katsomaan elokuvan, jotka kriitikot arvostelevat. Monen elokuvakriitikon mielestä vanha tai äärimmäisen pitkäveteinen elokuva on sinänsä hyvä.

[Benkku]

Rauhallisen yön jälkeen, saan tänään hehkutella mielessäni vielä jalkapallon hurmiota. Mutta mitä jos, ...
Minulla olisi varmaan vuoden migreeni... ja se olisi "teidän" syy.
Näin voi vain todeta, että se oli yksi ottelu, muiden otteluiden joukossa. Niin kuin ihmisen elämässä, "otteluita" tulee ja menee.
Siinä onkin minulla ikuisesti opiskelun sarkaa, että aina ei voi voittaa. Häviötkin täytyy kestää ilman "migreeniä" . :oops:
Onneksi meillä kaikilla on tässäkin asiassa hyvä Opettaja. :smt045
Tänään pilkottaa päivä jokaisen polulla.

[juhani]

ei ollut migreeniä vaikka hispaanot voitti... teletappeja ja pygmejä...

[Pena]

Tule, Juhani, jo alas puusta, pygmit tekivät sen jo aikoja sitten. Teletappi ei varmaan puuhun osaisi kiivetäkään.

[Benkku]

Olen kokenut viime kuukausina, nuoremman  ja  iäkkäämmän sukupolven  vuorovaikutuksessa , pientä ”ristiaallokkoa” , körttifoorumin alueella.  
Itse olen hyvinkin monta kertaa tuonut vain omaa käsitystäni  ja ”viisauttani” (onko sitä, epäilen) esille. Mutta  kun poika saa kunnolla selkäänsä Isältänsä, niin jo alkaa kunnioitus vanhempaan kohtaan muuttua, tai sitten ei ja silloin hukka perii.
Uskon, että vaikka  sukupolven vaihdos onkin väistämätöntä meidän  edessämme. Voimme taivaltaa yhdessä  ja oppia toisiltamme. Sillä aivan varmasti meillä on jokaisella annettavaa  toisillemme, sukupuoleen tai ikään katsomatta.
Siksi toivon että saan tavata herättäjäjuhlilla Espoossa teidät kaikki ja voimme tasoittaa veden pintaa. :smt083

Mutta, mutta, nyt tämän päivän lahjaan, se nimittäin tipahti postiluukusta.
Hengellinen Kuukausilehti . 7-8/2008. Kansikuva:  Körttihahmot historiallisella tiellä Nurmon Paukanevalla, kuvannut Matti Latvala. Kannen teksti on seuraavanlainen:
Tie on kulkenut erämaiden halki. Pitkospuita pitkin, tähän päivään. Yhä pieni ihminen ,kysyy suuntaa.

”Isä meidän, ylhäällä taivaassa!”  Siionin virsi 10:1 vuodelta 1921.
Kiitos lehden toimitukselle. :smt039

ps.Teletapeista ja pygmeistä en tiedä. ehkä olen "vaahtosammuttimen kokoinen". Mutta ala-leukaa ei tunnu kyllä olevan ollenkaan ja sen verran levee "jätkä" muutenkin, että saa nähdä mahtuuko herättäjäjuhlien portista sisään.
 [-(

[Pena]

Niuhotin jossakin vaiheessa 'hottentotin' kepeästä käytöstä ja nyt hermostuin lähinnä 'pygmistä'. Sanat tarkoittavat oikeita pallollamme eläviä ihmisryhmiä ja siksi hyväntahtoinenkin nimitteleminen särähtää korvaani. 'Niksmannit' sen sijaan vain huvitti; ehkä siksi, että sanonnan osoite oli selvä ja kuvasti avoimesti käyttäjän asennetta saksalaisuuteen. 'Pygmeillä' taas ei tarkoitettu keskiafrikkalaisia viidakon metsästäjä-keräilijöitä, vaan viitattiin espanjalaisten saksalaisia lyhempään keskimittaan. Mikähän totuus siinäkin asiassa on?

- Ryssä voi maata viikon hangessa ja nousta sieltä taistelemaan.
- Tsuhna on ovelampi. Se kiipeää puuhun ja ampuu sieltä.

[juhani]

voi anteeksi... terveisin pikkupygmi :wink:

[Pena]

Saat toki anteeksi. Anna minullekin anteeksi, olen tässä kohdassa varmaan liian hienohipiäinen.

[juhani]

minulla on vaimo, joka on pikkupygmimpi. :lol:

[Pena]

Minun vaimoni ei ole pygmi ollenkaan. Tasan ei käy pygmit.