Pohjustaakseni keskustelua lisää esitän seuraavassa muutaman raamattunäkemyksen.
Hetken harkittuani päätin liittää kunkin alle otteita tällä foorumilla käytetyistä puheenvuoroista. En väitä, että mikäli jonkun kommentti on tietyn otsikon alla, että ko. henkilö edustaisi kyseistä raamattunäkemystä. Totean vain, että minusta näyttää että henkilöltä lainattu kommentti edustaa tällaista. Jos joku ei halua nimimerkkiään yhdistettävän tähän aiheeseen, pankoon minulle yksityisessä viestissä toivomuksen tästä. Poistan ao. henkilöltä olevat lainaukset mukisematta.
Jos tapani kuvata ja luokitella raamattunäkemyksiä ei tunnu oikealta, siitä kannattaa jatkaa keskustelua.
Perinteinen konservatiivisuusHistoriallinen tausta: Kristinusko peri juutalaisuudesta käsitteen "pyhät kirjoitukset". Tämä on hyvin ilmaistuna 2. Pietarin kirjeessä:
"Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet." (1:20-21) Koska "esimodernin" ihmisen ajattelutapaan ei kuulunut kysymys historiallisesta totuudesta siinä mielessä kuin valistuksen jälkeisen ihmisen, eivät historiallisesti epäuskottavan tuntuiset kertomukset muodostaneet ongelmaa. Jo myöhäisantiikista sai alkunsa idea, että samssa tekstissä on monia tasoja: se kertoo paitsi sen, mitä on historiallisesti tapahtunut, myös vertauskuvallisesti ihmisen ja Jumalan suhteesta, antaa moraalista opetusta ja luo ihmiseen toivoa. Perinteisen konservatiivisuuden ääri-ilmiö on 1600-luvulla puhdasoppisessa luterilaisuudessa syntynyt sanainspiraatio-oppi: Pyhä Henki on joka ikisen Raamatun sanankin takana.
Mitä tarkoittaa käytännössä: Kertomusten historiallisuutta ei kyseenalaisteta. Tekijäkysymykset eivät ole olennaisia: jos esim. Moosesten kirjojen otsikko on "Mooseksen kirjat", ne ovat Mooseksen kirjoittamat, sillä ei ole väliä että hän kuvaa myös oman kuolemansa (5. Moos. 34:5).
Esimerkkejä:
Nykyään uskon puhtaasti Raamatun sanaan, kirjaimellisesti.
Perustellut tälle ovat sellaiset, että tässä uskontien aikana olen tajunnut kuinka pieni loppujen lopuksi olen ja kuinka vähän voin tietää Jumalasta. Jumala on Raamatussa ilmoittanut kertomuksen siitä kuinka maailma on luotu, siispä luotan siihen täysin. Luotanhan muutenkin Jumalan sanaan täydellisesti, en esim. usko että Jeesuksen kuolema ristillä olisi vain vertauskuvallinen tarina, sillä kuinka sellainen minut pelastaisi?
Itsekin ihmettelen, miksei luomiskertomusta voisi ymmärtää juuri niin, kuin se on kirjoitettu? Kyse on mielestäni muustakin kuin pelkästä luomiskertomuksesta; jos Raamattua lähdetään suhteellistamaan ja vertauskuvallistamaan, mihin vedetään raja? Kohta toisensa jälkeen on helppo vesittää ajattelemalla, että kyseessä on vain vertauskuva, tai vetämällä selvän ilmoituksen päälle oma tulkinta, "tätä tässä tarkoitettiin".
RationalismiHistoriallinen tausta: 1700-1800 -lukujen valistusfilosofia.
Mitä tarkoittaa käytännössä: Jumalan sana ei voi olla ristiriidassa luonnon ja järjen kanssa. Siksi Raamatun yliluonnollisuudet eivät voi olla Jumalan sanaa. Esim. Jeesuksen ylösnousemusta ei voinut tapahtua, koska sellaista ei tapahdu nykyään. Pysyvästi arvokasta Raamatussa ovat UT:n eettiset ja filosofiset opetukset.
Esimerkkejä:
Täytyy todeta, että minusta fundamentalistinen raamatuntulkinta, jota ainakin nimerkki "iiwi" taitaa harrastaa (korjatkaa jos olen väärässä), on aikansa elänyt, vai miten selitätte esim. seuraavan ongelman: Vanhassa testamentissa sanotaan, että ympyrän kehän ja halkaisian suhde eli pii on tasan kolme, mutta nykymatematiikan mukaan se on irrationaaliluku ja likiarvoltaan 3,14.
FundamentalismiHistoriallinen tausta: 1800-luvun loppupuolen Yhdysvalloissa syntynyt vastareaktio rationalismille.
Mitä tarkoittaa käytännössä: Lähtökohta on sama kuin rationalismilla: Raamattu ei voi olla ristiriidassa järjen kanssa. Siksi ristiriitaisuudet ovat vain näennäisiä ja kyetään selittämään pois. Merkittävin ero perinteiseen konservatiivisuuteen on se, että fundamentalistille Raamatun joka sanan historialliseen totuuteen uskominen on tietoinen valinta.
Esimerkkejä:
Tässä on nyt sellainen näkemyksellinen ero, että minä _haluan_ uskoa siihen mitä Raamattu sanoo. Kuten taisin jo mainita, en halua Raamattua muutenkaan uskoa vertauskuvallisena, vaan täytenä totena. Tällä tarkoitan siis KOKO Raamattua.
Perinteinen historiallis-kriittisyysHistoriallinen tausta: Juuret yllättävän syvällä: piirteitä löytyy jo 1500-luvun humanisteilta, jopa kirkkoisä Origeneelta (200-luku)! Varsinaisena syntynä voi pitää 1700-lukua.
Mitä tarkoittaa käytännössä: Kyseenalaistaa mm. Mooseksen historiallisuuden, evankelistojen silminnäkijä-roolin ja joidenkin Paavalin kirjeiden aitouden. Pyrkii lähestymään Raamattua kielen ja kirjallisuuden näkökulmasta: eri kirjat ja katkelmat vaativat erilaista tulkintaa, koska ne edustavat eri kirjallisuuden lajeja ja eri kielenkäyttötapaa.
Esimerkkejä:
Minusta luomiskertomuksella ei sinällään ole mitään tekemistä maailman synnyn kanssa.
evoluutioteoria on suhteellisen paikkansapitävä. Ainahan teoria voidaan kumota uudella ja paremmalla, mutta se että vanha teoria korvataan raamatun kertomuksilla, on aika toivotonta. Kertomus on muutenkin avainsana tässä asiassa, minun nähdäkseni asia on niin että kertomus on kertomus ja teoria on teoria. Minusta ainakin teoria on vakuuttavampi kuin kertomus.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että minä olisin sitä mieltä että Jumalaa ei olisi olemassa. Kertomukset ovat kuitenkin mielenkiintoisia, ja niihin sisältyy jotain muuta, kuten vertauksia. Kaikkea ei kuitenkaan pidä niellä sellaisenaan ja ottaa kirjaimellisesti!
Moderni historiallis-kriittisyys (modernismi)Historiallinen tausta: Yhdistää perinteiseen historiallis-kriittisyyteen 1900-luvun tieteellisiä virtauksia, mm. psykologiaa ja sosiologiaa.
Mitä tarkoittaa käytännössä: Pyrkii pääsemään yhä lähemmäs Raamatun kirjoittajien tilannetta ja ajatusmaailmaa. Toimii kaikenlaisten raamatuntulkintojen kriittisenä omatuntona. Pääajatus on, että Raamatun kirjoittajilla oli jotain mitä he halusivat sanoa, eikä se ole sidottu sanoihin vaan ideoihin. Ideoita ei voi kuitenkaan poimia mielivaltaisesti, eikä kirjoittajan suuhun saa panna sellaisia ideoita mitä ei tekstistä löydy. Suostuu näkemään historiallisen pohjan villeimmilläkin kertomuksilla, jos se on helpompi selitys kuin kirjoittajan aikaan ja tilanteeseen liittyvät tekijät. Tähän käsitykseen voi liittää ajatuksen, että Raamatussa on suuri inhimillinen osuus johon on sekoittunut jumalallinen ilmoitus.
Esimerkkejä:
Valistunutta nykyajan lukijaa ei kuitenkaan sido Raamatun kirjoittajan omaan aikaansa ja kulttuuriinsa sidottu aines, eikä tämä aikasidonnaisuus tee luomiskertomusta meidän kannaltamme turhaksi ihmisten satuiluksi. Minusta ei ole järjenvastaista ajatella, että Jumala haluaa ihmisiä lähestyessään myös ilmoittaa heille olevansa heidän Luojansa ja pitävänsä heistä huolen. Tämä ilmoitus saa sitten aikaan sen, että ihmiset kertovat ja lopulta kirjoittavat sen, mikä heidän uskonsa mukaan on Jumalan ja luomakunnan suhde.
Sen takia luomiskertomuksen merkitys meille ei ole: "Älä usko alkuräjähdykseen äläkä evoluutioon, vaan Jumalan kiireiseen viikkoon n. 6000 vuotta sitten" vaan: "Saat luottaa siihen että olemassaolosi täällä ei ole sattuman tai kohtalon oikku, vaan Jumalan rakkauden ja huolenpidon seurausta."
Moderni konservatiivisuusHistoriallinen tausta: Soveltaa modernia historiallis-kriittisyyttä siitä lähtökohdasta, että jumalallisen ilmoituksen aines nähdään mahdollisimman suurena.
Mitä tarkoittaa käytännössä: Hyväksyy esim. sen, etteivät evankeliumit ole silminnäkijäkertomuksia, mutta pitää niiden taustalla olevaa perimätietoa hyvin luotettavana. Ei välttämättä puolusta perinteisiä eri kirjojen tekijä- ja ajoituskysymyksiä tai yksityiskohtien historiallisuutta. Esim. luomiskertomus nähdään vertauskuvina kosmisista tapahtumista.
Esimerkkejä:
Minä henkilökohtaisesti pidän Raamatun luomiskertomusta vertauskuvainnollisena siten, että se kertoo kielikuvin maailman syntymän.
Aivan. Vertauskuvallisia. Mutta mitähän se sana tarkoittaa? :]
Kun pohdimme tätä joskus uskonnontunnilla, niin lopputulos taisi olla se, että luomiskertomus on nimenomaan "kertomus" maailman synnystä, ei tieteellinen raportti. Itse en ole havainnut mitään ristiriitaa luomiskertomuksen ja tieteen välillä, luomiskertomuksen tapa esittää asiat on vain erilainen. Kaikki tapahtuu samassa järjestyksessä, ja kertomuksessa kuvatut "päivät" voivat olla vain vertauksia pitemmille ajanjaksoille. Aikahan on periaatteessa ihmisen määrittämä käsite.
LiberalismiHistoriallinen tausta: 1800-luvun lopun ja 1900-luvun vapautta ihannoivat aatteet.
Mitä tarkoittaa käytännössä: Raamatussa on kiusallista ja loukkaavaa aineistoa, josta pitää päästä eroon. Esim. perisyntiä ei voi olla, koska se loukkaisi ihmisen tahdonvapautta. Kadotusta ei voi olla, koska se olisi epäoikeudenmukaista sinne joutuvia kohtaan.
RadikalismiHistoriallinen tausta: Historiallis-kriittisen raamatuntulkinnan äärimuoto.
Mitä tarkoittaa käytännössä: Raamattu ei sinällään kerro mitään Jumalasta, vaan niistä ihmisistä jotka sen ovat kirjoittaneet. Esim. Jeesuksen ylösnousemukseen ei uskota, koska ainoat todisteet siitä ovat puolueelliset evankeliumit. Niiden kirjoittajilla oli psykologinen tai sosiaalis-poliittinen tarve perustella uskoaan tällä kertomuksella.
PostmodernismiHistoriallinen tausta: Epämääräinen joukko vastareaktioita modernille kirjoittajaan keskittyneelle raamatuntulkinnalle.
Mitä tarkoittaa käytännössä: Pyhän Hengen vaikutus toimii vähintään yhtä paljon lukijan kuin kirjoittajan kautta. Lukija ikäänkuin luo tekstiin merkitykset lukemistapahtuman kautta. Ilman lukijaa teksti ei sano mitään. Mahdollistaa "kahden totuuden järjestelmän": esim. Jeesus ei historiallisesti ottaen siinnyt neitseellisesti, mutta evankeliumien kertomukset siitä voivat välittää jotain olennaista Jumalan ilmoitusta jos lukija haluaa asennoitua niihin siten.
