En muista olenko tähän aiheeseen aikaisemmin kirjoittanut.
Miksiköhän? Varmaankin siksi että taustani ja historiani on muualla kuin körttiläisyydessä.
Nyt kuitenkin koen oloni aika hyväksi näissä piireissä. Parilla herättäjäjuhlilla olen käynyt.
Olen löytänyt SV:n veisuuillat.
Koen että minut hyväksytään tällaisena heikkona, syntisenä, puutteellisena.
Minuakin ymmärretään, ei ole vaatimuksia. Armon varassa haluan taapertaa eteenpäin,
iloisena ja kiitollisena. Olen aika herkkä ja hapuileva ihminen, yhteyttä kaipaava.
Uskon että minuakin kannetaan, omat voimat eivät riitä, yksinäinen puu ei pala.